Tiede selitetty

Himputti, että piti taasen sekaantua ateistitieteen uskomuksiin --tiede.fi:n keskusteluissa. Onneksi ei ollut eka kerta, mutta nyt on eka kerta, kun pystyn selittämään, mitä tiede on.

Tiede on tuntemattoman ja tunnetun välinen rajapinta

Tiedettä ei itse asiassa ole olemassa, koska tuntemattoman ja tunnetun välinen rajapinta ei ole fakta. Todellisuudessa ei ole mitään sellaista kuin tunnettu tai tuntematon. Ne ovat pelkästään tietämättömän ihmisen/olennon luoma illuusio, joka pysyy mielessä vain lujan uskon avulla.

Otetaan vaikka mikä hyvänsä tieteellinen fakta, niin huomataan, että kun ihminen on sitä käyttänyt hieman aikaa, niin se ei enää ole tiedettä, vaan osa elämää. Esimerkiksi tieteessä väitetään, että tiede keksi sen, ettei maa olekaan kaikkeuden keskus, mutta kuka tahansa, joka ajelee ufoillaan tuolla avaruudessa huomaa saman jutun ilman tiedettäkin;
Jos vaikka UFO:lla liikkuvalle humanoidille sanoittaisiin, että ei-maakeskisyys on tieteellinen fakta, niin hän saisi varmaan mukavat naurut, koska hänen mielestään olisi typerää pitää tieteellisenä jokapäiväistä asiaa, jonka hän näkee kaikkialla kosmoksessa.

Humanoidelle ei-maakeskisyys olisi nollatiedettä, kuten ihmisille olisi vaikkapa veden märkyyden todistelu tieteellisesti.

Kun tätä asiaa tarkemmin ajattelee, niin voidaan sanoa, ettei tiede voi koskaan todistaa mitään tieteellisesti. Monesti on kuultu, miten tieteessä hoetaan, ettei Jumalaa mukamas voi todistaa tieteellisesti. Mutta mitä tiede sitten voi todistaa?

Tiede ei voi todistaa elämää tieteellisesti
Tiede ei voi todistaa olemassaoloa tieteellisesti
Tiede ei voi todistaa älyä tieteellisesti
Tiede ei voi todistaa kehitystä tieteellisesti
Tiede ei voi todistaa faktoja tieteellisesti
Tiede ei voi todistaa oletuksia tieteellisesti

Tiede ei voi todistaa muuta kuin yhden asian:; jokainen tieteeseen uskova todistaa tiedeuskollaan, että hän on tietämätön.
Tiede on tietämättömien olentojen uskoa siihen, että he ovat tietämättömiä, eli todellisuuteen järjestymättömiä kokonaisuuden yksiköllisiä osia.

Olento, joka kokee olevansa todellisuuden osa, ei enää tarvitse tiedettä, koska on jo jäsentänyt itsensä todellisuuden ykseyteen saumattomasti. Sellainen olento ei myöskään tarvitse uskontoa mihinkään, koska myös uskonto kuuluu tietämättömyyteen;
Missä tiede on ihmisen aineellisen maailman rajapinta tunnetun ja tuntemattoman välille, siinä uskonto on itse ihmisenä olemista olemattomuuden ja olevaisen välissä, missä olevainen on aineellisen maailman ylläpitäjä, persoonallisuuden lahjoittaja.

Ihminen tietää omassa kokemuksessaan, ettei tieteellä ole mitään sanomista olemisen todellisuuteen; oleminen itsessään sekä esineissä ja järjestelmissä oleva oleminen on eittämättömästi jokaiselle ihmiselle kokemuksellinen totuus, eikä tiede voi koskaan julistaa ihmisen ulkopuolelta, että oleminen olisi tieteellinen fakta.

Jokaiselle ihmiselle minkä tahansa asian oleminen on täysin selvää, kun hän saa sen tietoisuuteensa. Ja juuri siksi jokainen ihminen käsittää, mitä on nollatutkimus; nollatutkimuksia ovat kaikki ne, jotka ovat ihmisille itselleen arkipäivää.
Mutta kaikki ei ole kaikille ihmisille arkea, joten on ihmisiä, jotka pitävät vaikkapa aurinkokeskisyyttä tieteellisenä tosiasiana, vaikka se on ainoastaan muuan kaikkeuden kukkanen.

Tieteellisyys on kuin niitylle kiiruhtava lapsi, joka pysähtyilee vähän väliä ihmettelemään niityllä näkemiään asioita. Silti se niitty on ollut siellä koko ajan, eikä niityn kauneus häviä mihinkään, vaikka lapsi kasvaessaan näkee ja käy siellä usein

Myös kaikkeus on kuin kukkaniitty, jolle ihminen on parhaillaan juoksemassa. Kaikkeutta tutkiva ihminen luulee, että hänen tutkimuksensa on jotakin täysin erikoista kaikkeudelle, mutta se ei muuta kaikkeutta yhtään mitenkään. Kaiken tutkimisen jälkeen vain yksi asia on muuttunut; ihminen ei enää tarvitse tiedettä, koska kaikkeudesta on tullut hänen kotinsa -- joka kuitenkin on ollut ihmisen koti aikojen alusta asti.

Tieteen filosofiassa tieteellisyys edellyttää asian falsifioimista; asia on tieteellinen, jos se voidaan osoittaa vääräksi. Esimerkiksi uskonnon oppi ei ole tiedettä, koska sitä ei voi eikä saa osoittaa vääräksi yhden ihmiselämän kuluessa, vaan se on amorfinen, hiljalleen valuva totuus ilman todistelua.


Tässä älyllisessä blogikirjoituksessa taasen tiedettä on vain sellainen, joka on ihmisille uusi ja joka ei vielä ole arkipäivää; mikä tahansa tieteellinen asia alkaa menettää tieteellisyyttään välittömästi tieteelliseksi julistamisestaan asti, kunnes se on muuttunut ihmisille niin tutuksi, että siihen voidaan soveltaa nollatutkimusta.

Mutta tiede ei voi koskaan tehdä olemisesta edes nollatutkimusta, koska oleminen kuuluu absoluuttisesti jokaiselle ihmiselle. Oleminen on kaiken tutkimisen ulottumattomissa, ja jos joku väittää olemista tieteelliseksi totuudeksi, niin hänen paikkansa on hullujen huoneessa.

Uskonto on ominut olemisen itselleen juuri siitä syystä, ettei tiede voi olevaisen edessä mitään muuta kuin lamaantua, ja korkeintaan syyttää uskovaisia epärehellisiksi.
Oleminen on ihmiselle yhtä vanhaa kuin ihminen itsekin, kun taasen tiede paljon lyhytaaltoisempaa jolloin näiden kahden aallon kohdatessa tapahtuu suuria muutoksia.

Uskonto menee etenpäin erittäin pitkäaaltoisena laineiluna, joten yksilöiden elämä ei riitä uskonnon edistymisen tarkasteluun ja siksi monet ihmiset julistavat, että uskonnot eivät kehity, koska he eivät henkilöllisesti näe uskonnon kehittymistä.
Ihmisen uskonnollisuuden kehittyminen on kuitenkin jokaisen rehellisesti älykkään olennon nähtävillä; Ihminen on kehittynyt eläimellisestä pelostaan esineiden palvomisen myötä henkien pelkoon, joka huipentui yhden Jumalan pelkäämiseen.
Eläinperäinen pelko on ihmisen kehittyessä jalostunut Jumalan pelkoon, joka eittämättä todistaa uskonnollisen uskonnon kehittymisen olevan edistystä, joka on verrattavissa tieteen edistykseen, kun huomioon otetaan aikatekijä, joka uskonnon kehittymisen kohdalla on erittäin hidasta.


TIETEELLE ANNETTU MAHDOLLISUUS

Tiede on kuin Gaussin käyrä; se tuli ihmiskuntaan nollasta siinä vaiheessa, kun uskonnollisuus nousi kivien palvonnasta ilmakehän ilmiöiden kautta pilvien ylisen taivaallisten henkien palvontaan, jolloin aineellinen maailma vapautui pyhyyden kahlitsevasta otteesta.
Kun aineellisuus ei enää ollut pyhää, niin silloin ihmiselle tuli vapaus sen tutkimiseen, eli tiede syntyi. Tiede on siis pyhäinjäännös, joka kuuliaisesti voi alkaa tutkimaan vain sellaista, jonka kehittyvä uskonnollisuus hylkää taakseen.

Esimerkiksi Islam palvoo edelleen Kiveä, joten siksi muslimit eivät vielä voi antaa osaansa ihmisen tieteellisen maailman kuvan kehittymiseen, vaan muslimeilla on vapaus ainoastaan poimia rusinoita länsimaisuuden pullasta.

Parhaillaan tieteen käyrä on nousuvoittoista. Tiede kuitenkin vääjäämättä kokee auringon laskun, mutta sitä ennen tieteelle annetaan lupa tutkia kaikkea mahdollista, mitä kokemuksellisuuden kaikkeudessa on.

Tiede ei ole vielä saanut lupaa Jumalan tutkimukseen, koska Jumala on uskonnoille vielä Pyhä. Vasta sitten tiede saa luvan alkaa tutkia Jumalaa, kun Jumalasta tulee uskovaisten Isä.
Sitä ennen Jumala on tiedemiehille yhtä pyhä ja tutkimaton kuin poliitikot psykologeille;
Psykologien mielestä poliitikot eivät voi olla himoriippuvaisia, koska psykologit itsekin kärsivät hirvittävästi rahanhimosta, joten poliitikoiden on pakko pitää politikoita eräänlaisina pyhinä, joihin ei saa kohdistaa minkäänlaista tutkimusta.
Tiedemiehet ovat sisäisesti aivan kertakaikkisen uskovaisia, eikä yksikään uskovainen voi tutkia sellaista, joka on pyhää tai tabu, kuten poliitikoiden rahanhimo.

Vasta sitten tiedemiehet pääsevät käsiksi Jumalan ominaisuuksien tutkimiseen, kun enemmistö tiedemiehistä tunnustaa persoonallisuutensa olevan Jumalasta peräisin olevaa persoonallisuutta.

Persoonallisuuden tutkimus on aivan hyväksyttävää tiedettä, mutta kestää vielä aikansa ennen kuin tiedemiehet vihdoin tajuavat, että persoonallisuus on kaikkiallista; että myöskin Jumala on persoonallisuus, jonka persoonallisuudet voivat tuntea.

Persoonallisuus ei voi kumota persoonallisuutta, kuten järkeä ei voi kumota järjellä. Persoonallisuus kuuluu kaikkeuden rakenteeseen yhtä varmasti kuin atomi tai äly.