Ihminen on siis täysin vapaa valitsemaan, mitä hän tuntee. Jos nimittäin ihminen ei voisi itse valita tunteitaan, niin silloin ihminen on valehtelija, jos hän väittää, että hänellä on vapaa tahto.
Mitä virkaa on uskonnolla ja sen opeilla, jos ihminen ei itse voi vapaasti valita tunteitaan, uskomuksiaan? Uskovainen on mitätöinyt oman uskonsa perustan, jos hän syyttää omista tunteistaan muita, koska silloin uskovainen ei ole käyttänyt vapaata tahtoaan....
Kun nyt on meillä tuollainenkin tapaus kuin Jussi Halla-aho, joka on saanut tuomion Jumalan pilkasta, niin eikö uskovia yhtään hävetä heidän täydellinen järjettömyys? Mitä ihmettä tuomaritkin oikein ajattelevat, kun heillä ei ole lainkaan juolahtanut mieleen se, että uskonnon oppeja tulee katsoa könttänä:
Käräjäsaleissa on Raamattu. Raamatussa kerrotaan, että Jumala antoi ihmiselle vapaa tahdon. Jos tuomari ei osaa etsiä uskovaisen "lakikirjasta" uskovaiselle kuuluvia uskonnon käyttäytymisääntöjä, niin silloin tuomari ei voi tuomita oikein muissakaan uskonnon kysymyksissä.
Tuomarin velvollisuus on ottaa uskonto todesta! Tuomarin velvollisuus on selvittää, onko uskovainen aito uskovainen, kun hän syyttää muita ihmisiä vaikkapa siitä, että hänellä on aivoissaan loukkaantunut Jumala, tai loukattu uskonto.Kun tuomari tuomitsee ihmistä jostakin rikoksesta, niin silloin tuomari kääntää mielessään tai konkreettisesti koko lakikokoelman sivuja löytääkseen sieltä oikeat perustelut tuomiolle.
Onko sellainen oikein järkevää tuomarointia, jos tuomari ei itse näe, onko uskontoa loukattu?
Sillä jos uskovainen ei nuodata Jumalansa ohjeita, miten silloin hänellä voi olla uskonto, jota voidaan jopa loukata!
Kai nyt sen sanoo jo järkikin, että oikeudessa pitää olla pitävää näyttöä siitä, että uskontoa on loukattu, jos tuomarin on määrä tuomita joku uskonnon loukkauksesta! Miten siis uskontoa on loukattu, jos uskovainen ei ole toiminut uskontonsa edellyttämällä tavalla?
Samaa menetelmää tulee käyttää myöskin uskovaiseen ja hänen kirjaansa; Tuomarin velvollisuus on ymmärtää uskonnon velvoitteet uskovaista kohtaan; Uskonto velvoittaa uskovaista toimimaan vapaatahtoisena olentona. Vapaatahtoisuuteen kuuluu, että ihminen itse voi valita myöskin tunteensa. Koska siis uskovainen on ihan itse valinnut loukkaantumisensakin, niin silloin ketään toista ihmistä ei voi eikä saa tuomita siitä, jonka uskovainen on ihan ite tehnyt!
Jos ihminen ei voi itse sille mitään, että loukkaantuu tai nauraa tai hyppii, niin silloin hän kapinoi Jumalaa vastaan; Ihminen, joka ei toimi uskontonsa mukaan, ei voi olla uskovainen.
Loukkaantuminen ei ole mikään todiste uskovaisuudesta. Loukkaantuminen todistaa ainoastaan ihmisen henkisen kehittymättömyyden.
Blogi: Uskontojen naurettavat arvot ja tuomareiden hallaiset ahot
Tiere.fi: Uskontojen arvot ja vapaa tahto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti