Ikuiset arvot ovat puhtaita

Kirjoitin tämän edellisen blogikirjoituksen loppuun, mutta nostan sen nyt tähän erillisenä kirjoituksena:

Jos lukija havaitset kannattavasi moniarvoisuutta, niin silloin sinun on pakosta hyväksyttävä se, että uskonnot ja opit eivät ole samanarvoisia. Jos julistat uskontojen samanarvoisuutta, syljet samalla moniarvoisuudelle.

Ihmiset saattavat olla samanarvoisia, mutta heidän ajattelunsa on taatusti moniarvoista, joka merkitsee sitä, että on myös arvotonta oppia ihmisestä ja vähän arvollisempaakin.

Vain oman arvonsa tunteva osaa arvostaa hyviä arvoja. Huonoja arvoja ei voi olla olemassakaan, koska kukaan ei voi arvostaa huonoja arvoja! Hyvien arvojen hyvyyttä ei siis voi huonontaa, koska jos hyvä arvo huonontuisi, niin silloin kukaan ei voisi siihen uskoa tahi pitää sitä (hyvänä) arvona. Arvot ovat aina ja poikkeuksetta pelkästään hyviä ja siten ikuisia

Huonouttaan julistavat eivät ymmärrä arvoista mitään. Samoin kaikki laki- ja puolueuskovaiset ovat täysin pihalla arvojen maailmasta. Ihmisen arvo on täysin riippumaton uskomuksista. Jos joku tai kuka tahansa uskoo, että ihmisen arvo riippuu siitä, mihin ihminen uskoo, niin hän on totisesti täysin mieletön.

Ihmisen uskomuksia saa täysin vapaasti kritisoida, koska jos ihminen jätetään uskomuksineen koskemattomaksi, niin silloin se on ihmisen pahoinpitelyä. On erittäin valitettavaa, että jopa lainoppineet luulevat ihmisen arvon olevan mitattavissa uskonnollisuudella; että ihmisen arvoa on loukattu, jos hänen uskomuksiaan kritisoidaan.

Jokainen ihminen syntyy maailmaan vailla minkään valtakunnan uskomuksia. On siten jo lähtökohtaisesti täydellisen järjetöntä edes luulla, että ihmiseen liittyy jokin opillinen arvo, jota ei saa loukata. Missä vaiheessa ihmiseen tulee se arvo, jonka kritisoiminenkin on poliitikkojen ja suvaitsevaisten mukaan rikos? Onko yksikään politikko tai virkamies koskaan edes miettinyt arvoja? Eli onko poliitikot ja muut julkisen vallan haltijat ikinä ajatelleet omilla aivoillaan? Sillä ihminen voi ymmärtää elämän todelliset arvot vain omilla aivoillaan.

Ihminen saa arvot vain omalla ajattelullaan. Uskontojen arvot ovat aina pelkkiä uskomuksia; Uskomukset eivät ole arvoja. Tautologiaa tai ei, mutta totuus on se, että arvo on arvo ja uskomus on uskomus, eikä uskonto ole jumalallista. Vain kykyjensä korkeimmuudessa elävä elää jumalista elämää. Ihminen, joka jättää lahjansa vakan alle tai käyttää niitä väärin, on täysin vailla elämisen ymmärrystä.

Kun ihminen ymmärtää, mitä on aito arvo, niin silloin hän on noussut kaiken sen yläpuolelle, missä hän voisi kokea arvojaan loukatun. Uskonnot ovat arvottomia juuri siksi, koska niiden arvoja voidaan niin helposti liata, vaikka uskonnot julistavat, että niiden arvot ovat pyhiä ja ikuisia. Pelkkä opin julistaminen pyhäksi ei tee siitä arvoa. Arvo liittyy aina elämään, eikä opin mukainen elämä ole elämää, vaan sokeutta. Koraanikin on vain pelkkä sokeainkeppi.

On kaiken älyllisyyden halventamista väittää, että ihminen voisi loukata aitoja arvoja. Jos mikä tahansa uskonto julistaa aitoja arvoja, jos kuka tahansa uskovainen julistaa omaavansa aidot arvot, niin silloin hän osoittaa olevansa mielipuolinen, jos hän uskoo, että hänen uskontoaan ja arvojaan voidaan loukata.

Jokainen uskovainen pilkkaa Jumalaa, jos hän väittää, että Jumalaa tahi jumalallisia arvoja voidaan loukata.

Tämä tulee tuomareille: Jos sinä tuomari olisit edes hiukkasen perehtynyt arvoihin, niin silloin sinä et koskaan ottaisi käsittelyyn minkään uskovaisen vollotusta siitä, että hänen uskonnollisia arvoja on muka loukattu. Ymmärrätkö?

Joka ikisen vähänkin älyllisen olennon luulisi ymmärtävän täysin itsenäisesti, mitä ovat todelliset arvot. Ja varsinkin silloin tuomarin pitäisi ymmärtää todellisia arvoja, jos joku tulee raastupaan haastamaan lähimmäisiään siitä, että joku lähimmäinen on voinut loukata niitä arvoja, joita loukkaantunut väittää ikuisiksi arvoiksi.
Tuomarit voisivat vaatia käräjillä edes vähän järkeä tai sitten käräjiä voitaisiin pitää jossakin pirunkirkossa, jos vaatimus järjellisyydestä on tuomareilta liikaa vaadittu. Uskomusten vahtaaminen kuuluu jonnekin pilviveikoille, kun taasen käräjillä pitää pitää huolta ihmisyydestä ja hänen ansiottomista ominaisuuksistaan, kuten ymmärryksestä, joiden tulee olla maanläheisiä. Taivas odottaa varmasti meitä kaikkia, eikä kukaan voi sitä välttää.

Minulla ei ole sanoja kuvaamaan sitä kuvotusta, jota koen, kun ihmiset, jotka väittävät edustavansa valtiota (meitä, suom. huom.), ovat täysin sokeita todellisuudelle ja sitä myötä ihmisyydelle. On äärimmäisen kroteksia tuomita ihminen siitä, että hän on mukamas pystynyt pilkkaamaan Jumalaa tai pystynyt loukkaamaan jumalallisia arvoja.

Tuomari, joka on tuominnut ihmisen uskonnon arvojen pilkkaamisesta, on lähinnä itse pilkannut ihmisyyttä ja hänessä olevaa älyllisyyttä. Sillä älyllisesti ottaen on täysin mahdotonta käsittää, että jokin voisi olla ikuista ja jumalista, jos sitä voidaan jotenkin halveerata.

- Jos siis uskonnoissa on kyse jumalallisista arvoista, niin silloin on äärimmäisen typerää kuvitella, että niitä voitaisiin loukasta.
- Jos taasen uskontojen arvot ovat ajallisia arvoja, niin silloin on äärimmäisen typerää tuomita ihminen maallisten arvojen kritisoimisesta.

Tuomari: Voit ihan itse valita, kumman järjettömyyden valitset, - vai valitsetko oikeamielisyyden ja heität kaikki arvojaan vollottavat suoraan päätä käräjäsalista hitsin nevadaan?
Eikö olisi järjellistä tehdä loppu uskovien vollotuksesta, vai onko tuomareille raha ja auktoriteetti-kunnia tärkeämpi kuin ihmiskunnan henkinen kehitys?


LISÄYS 23.10. 2010, klo 22:33:

Minä ainakin tuomarina häpeäisin syvästi sitä, jos ihminen tuomittaisiin ikuisten arvojen halventamisesta. Tuomarilla tulee olla valta kutsua loukatun arvoja juuri sellaiseksi, jota ne ovat; joko jumalallisia tai ajallisia!
Jos tuomari ei kerro selkokielellä oikeudenpöytäkirjoihin, mitä ovat ne arvot olemukseltaan, joiden halventamisesta/pilkkaamisesta tuomio on annettu, niin silloin se tuomio on väärä tuomio.
Silloin asia olisi sama, jos joku tuomittaisiin taposta, mutta ei sitten kerrottaisi syytetylle kenen taposta hänet on tuomittu ja onko ketään edes tapettu!

Koska jos tuomari tuomitsee ajallisen ihmisen ikuisten arvojen halventamisesta, niin joka ikinen tajuissaan oleva ymmärtää sen, että ihminen ei ole voinut millään tavoin edes naarmuttaa ikuisia arvoja, eli sellainen tuomio on mielipuolen tekoa.

Jos taasen tuomari selvästi kertoo oikeudelle, että hän nyt tässä tuomitsee syytetyn ajallisten arvojen pilkkaamisesta, nin silloin hän on itse syyllistynyt samaan, mistä on tuominnut toisen, koska yksikään uskovainen ei voi mitään muuta kuin vollottaa kauhiasti, jos joku, kuka tahansa väittää hänen arvojaan ajallisiksi.

Edellä sanottu ei kuitenkaan aseta millään tavoin ketään tuomaria puun ja kuoren väliin; Tuomari osoittaa valtansa suuruuden juuri sillä, että uskaltaa itse sanoa asiat juuri niin kuin ne ovat;
Uskontojen arvot eivät ole ikuisia, koska niitä voidaan loukata, eli uskontojen arvot eivät ole Jumalasta, vaan ne ovat vain uskomuksia, kuten vaikkapa poliittinen ideologia, johon uskovat väittävät, että vain heidän ideologiansa pelastaa maailman.

Muutoin huomataan, että tuomarit uskovat ikuisiin arvoihin, joita ajallinen ihminen voi mennen tullen polkea paskaläjään. Kaikenlaiset arvoja ja uskomuksia koskevat tuomiot ovat mielivaltaa vailla mitään järkeä.

Sinä päivänä tapahtuu kummia, jona tuomarit uskaltavat julistaa uskontojen arvot maallisiksi arvoisiksi. Sillä juuri sinä päivänä kaikki ihmiset tajuavat, että sellainen ihminen on pelkkä valehtelija, joka väittää maallisia arvoja jumalallisiksi arvoiksi.
Ja siksi sinä päivänä uskovaiset oppivat, että heidän pitää olla hiljaa tai muutoin heidän huuliltaan kuullaan valhetta. Ja sinä päivänä kaikki uskovaiset tuomitaan valehtelusta.

Sinä päivänä ihmiset pystyvät itse ajattelemaan, kumpi onkaan suurempi rikos; Valehdella järjettömyyteen perustuen olevansa uskossa ikuisiin arvoihin, vaiko kritisoida sellaista uskonoppia, joka perustuu valheeseen!

Sitä päivää odotellaan, jolloin tuomarit toimivat oikeamielisesti ja kertovat avoimesti käsi Raamatulla, että uskontojen arvot ovat maallisia, jos joku voi niistä loukkaantua.