1. Suomalaisten uskonto on nyt täysin tuhottu: Julkinen valta antoi suomalaisuudelle armon iskun kieltäytyessään arvostamasta Raamattua; pitämällä sitä pelkkänä sisällyksettömänä kirja, joka kelpaa korkeintaan upotettavaksi sikailijoiden lokaan, viisastelijoiden tallottavaksi. Suomalaisten uskonto ei ole enää minkään arvoinen; jopa suomalaisuuden uskonnon pyhät arvotkin ovat valtiolle pelkkää paskaa.
2. Perhe on tuhottu saatanallisine uusperhekäsityksineen: Koska julkisen vallan haltijoille suomalainen uskonto on enää pelkkä oksennus, niin juuri siksi julkinen valta pyrkii koko ajan hajottamaan myöskin kodin ja perheen; Perinteinen perhekäsitys on liian kova muistutus suvaitsevaisille niistä arvoista, joilla Suomi nostettiin maailman huipulle;
3. Miksi Isänmaan tuholle ei vielä ole annettu viimeistä armoniskua? Miksi Suomen lippua ei vielä saa heittää lattialle? Onhan poliitikot ihan kiitettävästi jo muutoin tuhonneet täysin suomalaisuuden tekemällä siitä maailman sosiaalihuoltotoimiston ja tuomalla maahan ihmisiä, joiden uskontoja ei saa loukata. Kaiken huipuksi sitten tämä: Suomen EU-jäsenyys kaikkein kallein. Omista etuoikeuksistaan tinkimättömät poliitikot ovat peliriippuvaisia, jotka yrittävät tyydyttää pelihimoaan kansaa kyykyttämällä.
Uskonnollisuus on korottanut eläinperäisen vietin perhe-arvoksi. Perhe suojaa myös miestä uhkarohkeudelta ja eläimelliseltä urostelulta. Jos mies loukkaantuu joko fyysisesti tai henkisesti, niin hän ei ole toiminut silloin aitojen perhearvojen mukaisesti.
Uskonnon arvostama perhe on opettanut miehet toimimaan vastuullisesti ja pitkäjänteisesti, koska muutoin miehet edelleenkin etsisivät mulkku kumottaen vain luonnonmuodostelmia, mihin havunsa laittaa ja ryöstetyn vaimon kaataa.
Perhe on tärkeämpi kuin valtio; Valtio ei voi olla olemassa ilman perhettä, mutta perheet pärjäävät ilman valtiota. Jostain käsittämättömästä syystä perheiden ylläpitämä kulttuuri ja itse perinteinen, biologiaan ja uskontoon perustuva perhekäsitys ovat muodostuneet taakaksi valtioille. Julkiselle vallalle oma kulttuuri ja oma uskonto on enää kirosana, joten tietysti sellainen oman kulttuuriperimän kiroaminen johtaa myöskin perinteisen perhekäsityksen tahalliseen ja viralliseen hajottamiseen.
Valtio, joka ei aktiivisesti pidä yllä korkeita arvoja, tulee vääjäämättä murenemaan muruiksi. Jumalaton kuoleva ei useinkaan voi sietää lähellään mitään uskonnon arvostamaa käsitettä, kuten perhe.
Ilman yhtenäistä perhekäsitystä ihmiset eivät voi enää olla yksi laji, sillä olentoryhmää ei tunneta lajiksi pelkästään siitä, että sen yksilöt pystyvät nussimaan, vaan myös siitä, miten tietyn olentoryhmän olennot käyttäytyvät (lisääntymis)puuhissaan ja miten uskollisia ne ovat toisilleen; Esimerkiksi käet pystyvät nussimaan keskenään, mutta sen lisäksi käet lajityypillisesti jättävät munansa toisten pesiin. Se ei tietystikään ole paha asia käki-lajille, koska jos käet eivät käyttäytyisi käkimäisesti, niin silloin ei voitaisi enää puhua käistä lajina.
Samoin ihmisen näköinen olento ei voisi enää kuulua ihmislajiin, jos hän alkaisi käyttäytyä käkenä tai apinamaisesti. Susilapsetkin ovat nimenmukaisesti susia. Jos otus kvaakkuu kuin ankka ja kävelee kuin ankka, niin se on ankka. Lajirajoja ei tule tahallaan tai tietoisesti rikkoa; Ihminen ei toimi ihmiselle tyypillisellä tavalla, jos hän ei itse pysty elättämään ja kasvattamaan nussinnan tuloksia, lapsia -- perheyhteydessä.
Uskonnot ovat toimineet ihmisen kehityksen ja sivistyksen hyväksi juuri siinä, että ne ovat hillinneet hillittömiä ja pidättäneet ihmiseltä eläimellistä toimintaa; sivistäneet ihmistä rajoittamalla sitä funktiota, jonka sai aikaan älyn ilmentyminen, koska käyttämätön äly voimistaa ja raaistaa eläinperäistä käytöstä, jos älyä ei suunnata kohden korkeuksia.
Älyn potentiaali on ääretön; mikään määrä metsästystaitoja ei riitä pitämään älyä virkeänä. Uskonto tuli maailmaan älyn virkistäjäksi sen jälkeen, kun äly sai ihmisen perustarpeet tyydytettyä, jolloin äly jäi tavallaan tyhjäkäynnille.
Juuri uskonto antoi eläimestä kehittyneen ihmisen älylle polttoainetta jauhettavaksi, kuten ilmiöiden syiden pohtimista ja selittelyjä, joista taikauskomusten kautta syntyivät taivasta kuvailevat kirjoitetut uskomukset.
Kun äly sai valmiiksi (kanonisoitua) taivasselityksensä, niin se sai uskovaisten älyn kumisemaan jälleen tyhjyyttään, jolloin uskovaiset alkoivat käyttäytyä raadollisesti lähimmäisiään kohtaan. Siinä vaiheessa avuksi tuli universumi, jonka edessä ihmisen äly tuntee pienuutensa; Äly, joka ammentaa universumin tietoa itseensä, ei koskaan voi kehittää älykuljettimeensa -ihmiskehoon- vikatoimintoja, kuten barbaarisuutta ja väkivaltaisuutta. Mutta!
Jos ihminen kieltäytyy käyttämästä älyään joko Jumaluuden vapaaseen ajattelemiseen tai luonnon tutkimiseen, niin seurauksena on aina sekasortoa, seksismiä, ahneutta, vallanhimoa. Äly, jolla ei ole oikeaa pureksittavaa, on aina vaaraksi kuljettimelleen, ihmiskeholleen. Ihminen ei ole älykäs eikä dynaaminen, jos hän pitää sisällään ainoastaan uskomuksia. Uskomusten hokeminen ei vaadi älyä. Vain pohtivat ihmiset ovat älykkäitä, koska heissä äly on aktiivista. Pohdinta, järkeily on älyn toimintaa; toiminnassa oleva äly suojaa ihmistä tyhmyyksiltä.
Uskonto on toiminut tunteita korostavan nykyajan mukaan myös äärimmäisen raa'alla tavalla, mutta ainakin se on kasvattanut ihmislajin sosiaalisuutta ja samalla toimittanut lajin puhdistajan virkaa tuhoamalla ihmiskunnasta huonoja geenejä. Ihmiskunnan geneettinen rappeutuneisuus olisi paljon suurempaa, jos entisaikojen uskonnollisuus olisi ollut nykyajalle tyypillistä tunteisiin vetoavaa älyvapaata suvaitsevaisuutta.
Ei ole ollut väärin ihmiskuntaa kohtaan antaa yksilöiden luonteelle kasvutekijöitä; ihminen saa tilaisuuden jalostaa luonnettaan, kun hän joutuu kohtaamaan ympärillään omista arvoistaan kiinnipitäviä. Mutta.
Jos uskonto ei enää saa jalostaa ja pitää yllä ihmisen lajityypillistä käytöstä, niin silloin ihmisten on saatava sen tilalle jokin muu ihmisyyttä jalostava funktio. Täydellinen, ehdoton ja loukkaamaton sananvapaus olisi sellainen, joka jo olemassaolollaan vaatisi ihmisiä kasvattamaan itse omaa luontoaan ja sietokykyään. Jos esim. ihminen loukkaantuu, kun joku toinen laulaa joululaulua/suvivirttä, niin silloin se loukkaantuja pitäisi eristää yhteiskunnasta, jottei hän tartuttaisi muihin herkkähipiäisyyttään, älyvapaata uskomuksellisuuttaan.
Itse kuitenkin ehdotan, että ensivaiheessa, eli heti uskovien pyhiin kirjoihin tehdään täydellinen puhdistus; Niistä poistetaan kaikki barbaariset kohdat. Ja tämä puhdistus tulee tehdä uskovaisista huolimatta. Jos uskovainen loukkaantuu kirjanpesusta, niin silloin hän ei ole Jumalaan uskovainen.
Koska sattuneesta syystä ainakin Raamattuun on jo tehty puhdistus, niin esitän, että se puhdas "Raamattu" laitetaan ainakin oikeudessa olevan nykyisen likaisen Raamatun paikalle, koska se ei ole sivistyksellisyyden osoitus antaa ministerinvala tai pitää oikeussalissa kirjoitusta, joka kehottaa uskovaisiaan tappamaan vääräuskoisia, toisinajattelijoita,...
Me vihaisimme maahanmuuttajia, jos antaisimme heidän luettavakseen pyhän kirjamme, jossa esitetään uskovaisen tehtäviin kuuluvaksi täyttä paskamaisuutta. Mutta. Meidän tulee oman kulttuurisen perintömme mukaisesti puhdistaa myös maahanmuuttajien kirjoitukset kaikesta saastasta, koska muutoin he eivät pysty integroitumaan huomispäivän suomalaisuuteen. Hehän voisivat jopa ajatella, että koska heidän sallitaan elää toisen maan kulttuurin mukaan, niin heidän ei tule siksi kunnioittaa Suomen lippuakaan, puhumattakaan suomalaisten muita korkeammalle päässeestä uskonnosta.
Suvaitsevaisuus on virus, joka nyt leviää ihmiskunnassa epidemiana, mutta koska suvaitsevaisuusviirus tuhoaa kohteensa, niin sekin epidemia pian laantuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti