Ateistitiede on julistanut, miten tieteessä on Jumalan mentävä aukko; että Jumala on tieteelle tarpeeton olettamus. Sattuma ja olemattomuus ovat se, mihin ateistitiede on tähän saakka nojannut.
Tieteessä uskotaan vielä siihen, että kaikkeus syntyi n. 13,7 miljardia vuotta sitten olemattomuudesta. Sen jälkeen on tullut monta havaintoa, jotka eivät ole tieteen standarditeorian ennustamia, joten tiedemiehet ovat matkineet antiikin Ptolemaiosta:
Ptoleamaios teki härvelin, jonka piti todistaa järjellisesti maakeskinen kaikkeus. Se oli ihmiskunnan ensimmäinen simulaattori, joka on verrattavissa täysin nykyisiin tietokonemalleihin Big Bangista, Alkuräjähdyksestä.
Ptolemaiokselle sattui vain niin, että hänen kaikkeussimulaattorina ei esittänytkään taivaan ilmiöitä nätisti, joten Ptolemaios joutui kaiken aikaa lisäämään malliinsa episyklejä, jotta malli antaisi mahdollisimman tarkan kuvan siitä, mitä taivaalla tapahtui. Mutta. Ilmiöiden havainnointi tarkentui koko ajan huonontaen kaikkeudesta tehtyä mallia.
Ptolemaioksen mallista tuli niin monimutkainen, että siitä Occam sai tuhannen vuotta myöhemmin idean totuuden yksinkertsisuudesta ja turhien oletusten karsimisesta.
Nykyinen kosmosta kuvaava standarimalli on selvästi episyklinen; jokainen uusi havainto pakotetaan sopimaan siihen malliin, koska se malli ei itsessään ole ennustanut yhtään mitään.
Yksi viimeisimmistä pakottamisista oli 13,3 miljardin vuoden päästä havaittu galaksi, jonka ei teorian mukaan pitänyt olla mahdollista.
Mutta ei hätää: Piankos kosmologit takoivat uuden hienon kiiltävän episyklin kaikkeusmalliinsa, ja kas; jälleen tiedemiehet saivat julistaa, että Jumala on tarpeeton olettamus, koska meidän mallimme selittää loistavasti kaikki.
Viime viikolla sitten tuli julki Roger Penrosen havainto, että kaikkeudessa on samankeskisiä ympyröitä, joissa taustasäteilyn lämpötila on heikentynyt. Urantia kirjasta luemme, että kaikkeus koostuu kolmesta sisäkkäisestä tasosta. Siitä saadaan ennuste, että kaikkeudesta pitäisi löytyä kolme heikentyneen taustasäteilyn samankeskistä ympyrää....
Nyt tänään 2. joulukuuta 2010 NASA julkaisee uuden havainnon, että aineellisen elämän perusmalleja onkin useita. Vielä vähän aikaa sitten julistettiin, että Maan kaltainen elämä on sattumalta syntynyt olemattomuudesta.
Nyt varmaan käy samalla tavalla kuin atomien maailmaakin tutkittaessa; Ensi-innostuksessa luultiin, että alkeishiukkasia on varmaan suunnaton joukko erilaisia -- mutta perushiukkasten määrä romahti havaintojen myötä kymmeneen erilaiseen hituun, josta kaikki aine kootaan.
Myös elämän perusmalleja ei tarvita kuin seitsemän, joka riittää hyvin, jotta sen avulla voidaan kansoittaa kaikki fyysisesti erilaiset sfäärit vesimaailmoista aina ilmakehättömiin asti. Ei siis ole tarvis julistaa, että nyt elämän peruspalikoita voikin yhden sijasta olla älytön määrä. Tuollainen julistus on kyllä tulossa, koska tiede voi sellaisen julistuksen annettuaan vielä vähän kauemmin hölöttää, että sattuma rulaa...
- Me olemme sen vallassa, mitä tiedämme elämästä nykyisellään. On hyvin vaikea tietää, kuinka paljon se voi muuttua, kuinka erilaista se voi olla ja silti toimia, Anbar pohti.
Nykytiedon mukaan elämän ehdot muodostuvat vedystä, hiilestä, hapesta, typestä, rikistä ja fosforista.
- Jos jokin voi tehdä jotain näin odottamatonta maapallolla, niin mitä muuta emme ole vielä nähneet? Nyt on aika ottaa siitä selko, painotti tutkija Felisa Wolfe-Simon.
Sattumalle jää enää hyvin pieni nurkkaus. Ja kun ihminen tutkii senkin, sen on lopulta tunnustettava, että sattuma oli vain älyn korviketta; älykäs ihminen ei voi perustella sattumalla mitään, minkä pitäisi olla jokin selitys ilmiölle. Tieteessä ei ole sijaa sattumalle.
Sattuma ja äly ovat toisensa poissulkevia.
Mono lake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti