Voisin korkeintaan puolustella itseäni sillä, että se uskoni viisauden olemassaoloon johtui saamastani kasvatuksesta, jota koulu, nykytiede ja uskonto ovat minuun työntäneet, mutta en todellakaan aio työntää vastuuta ajattelustani yleisille uskomuksille.
Rehellisyyteni tähden joudun siis myöntämään, että olen uskonut pelkästään hölynpölyyn; Pelkkä äly riittää siihen, jota on kutsuttu viisaudeksi. Viisaus on pelkkä uskomus.
Miten sitten hoksasin, etten olekaan viisas?
Simppelisti; lopetin vain uskomasta yleiseen hokemaan,
että viisaus ja äly ovat erillisiä jutskia!
Siitä luopumisesta seurasi välitön oivallus, että jumankaute; eihän siinä ole mitään järkeä väittää uhmailevaa käytöstä älylliseksi, ja viisaudeksi taasen uhmailevan käytöksen lopettamista. Molemmat ovat tasan tarkkaan pelkkää järkeilyä;
Kun joku yrittää saada kiksejä aivoihinsa, niin hän järkeilee, että lyömpä tuota jätkää turpaan.
Tuo on siis uskomuksen mukaaan älykästä, koska rikollisetkin ovat kuulemma älykkäitä, kun taasen rikkaat eivät voi olla rikollisia, koska yhteiskunnan tappaminen kestää kauemmin kuin ihmisen.
Jos jätkä päättää, että enpä lyökään turpaan, koska olen viisas, niin rehellisen järkeilyn mukaan myös tuo on pelkkää järkeilyä, eikä viisautta, kuten tähän saakka on yleisesti uskottu.
Ei siis ole mitään eroa sillä, aikooko ihminen tehdä jotakin, vaiko jättää aikomuksen tekemättä, koska molemmat ovat korkeintaan pelkän järkeilyn tulosta, eikä siinä niin ollen tarvita mitään viisausoletusta sellaiselle järkeilyllä, jolla ihminen muuttaa aikomuksiaan. Kuulostaako simppeliltä?
Yleisen opetuksen mukaan väkivaltainen käytös ja vaikkapa ahneus on älykästä, mutta ei viisasta. Esimerkiksi, jos ihminen järkeilee, että matkustanpa Egyptiin, niin se on älykäs päätös. Jos hän sitten päättääkin olla matkustamatta Egyptiin, niin se olisi sitten viisas päätös?
Miten kummassa ihmiset voivat uskoa, että joka toinen valinta johtuu älykkyydestä, kun taasen joka toiseen valintaan ei tarvita mitään älyä, vaan siihen riittää viisaus?
Onko esimerkiksi sellainen ihminen viisas, joka järkeilee, että vaadimpa nyt tästä työstä ensi alkuun miljoonan, koska tämä työ niin arvokasta.Jos siis viisaus ei perustuisi järkeilyyn, niin mistä se viisas valinta -viisaus- silloin tulee?
Mutta, jos hän järkeilisi, että tyydynpä tässä vähään, koska se asettaa minut suurempien haasteiden eteen, jotka kehittää minua ihmisenä, niin tuollainenko olisi sitten tyhmä?
Rikas pitää tyhmänä jokaista, joka on järkeillyt, että haasteellinen elämä antaa suuremman tyydytyksen, joten jo tämä pieni järkeily todistaa, että:
A) Järkeily (älyily) on viisautta ja
B) Rikkaat eivät järkeile.
Uskomuksen mukaan viisas ihminen ei käytä älyään lainkaan, vaan toimii tavallaan päättömästi?
Viisas käytös ei viisaiden mukaan ole (älyllinen) valinta?
Onko mitään typerämpää koskaan kuultu?
Jos taasen viisas valinta on järkeilyn tulos, niin mitä ihmeen järkeä on sitten kutsua sellaista viisaudeksi -- koska ihminen ei voi etukäteen tietää, oliko hänen päätöksensä perua Egyptin matkansa viisautta vaiko ei.
Mitäpä, jos hän Suomeen jäätyään jääkin auton alle, niin eikö silloin monet olisi sanoneet, että oih ja voih, jospa vain hän olisi pitänyt päätöksensä ja lähtenyt Egyptiin, niin tällaista ei olisi tapahtunut.
Entäs, mitä sitten ovat ne tyhmyydet, jonka tähden homo erectus uskovainen on kehittänyt viisaus-käsitteen itselleen?
Katson, että tyhmyys ei ole muuta kuin himoriippuvaista käytöstä; Esimerkiksi ahneet eivät pysty järkeilemään, koska ahneus pakottaa ihmisen toimimaan niin kuin ahneiden huomataan kaikkialla toimivan. Tämä huomataan totuudeksi siitä, että ahneiden ei ole koskaan havaittu järkeilevän niin sanottuja viisauksia, kuten tällaisia asioita, joita tässä blogissa kerrotaan.
Ahneet eivät esimerkiksi koskaan ole unelmoineet toisenlaisesta systeemistä, koska ahneus voi olla aktuaalista vain rahasysteemissä. Rikkaat eivät pärjäisi missään muussa kuin ahneuden systeemissä, eli rahataloudessa.
Riippuvaisuus estää ihmisen älyn toiminnan, jolloin ihminen ei voi älyllisesti estää itseään toimimasta väärin. Ahneet tulevat ahneimmiksi siksi, koska he eivät järkeile ahnetta käytöstään, jolloin heidän ahneuden virtapiirinsa vain vahvistuu ja heille kasvaa entistä parempi sietokyky rahajuoppouten; ahne tarvitsee jopa päivä entistä suuremman annoksen rahaa tunteakseen olevansa rikas. Jos vaikka miljonaari ei saisi kuin tuhat euroa päivässä, niin hän tuntisi olonsa köyhäksi.
Järkeilyni mukaan mitään viisautta ei siis ole olemassa; on ainoastaan älyä ja älyn käyttöä, eli järkeilyä, joka estyy silloin, jos ihminen on riippuvainen.
Ihmiset ovat opetettu uskomaan, että äly ja viisaus ovat eri asioita; Huomataan, että viisauteen uskominen on vain himoriippuvaisuutta, joka estää ihmistä älyämästä älyn totuutta; sitä, että mitään viisautta ei ole olemasssakaan; on ainosastaan vapautta ja orjuutta. Ne, jotka ovat riippuvaisia asioista, eivät kykene vapaaseen järkeilyyn, josta seuraa sen, että riippuvaisten pitää ja on suorastaan pakko uskoa vain sellaiseen järkeilyyn, joka miellyttää heidän riippuvuuksiaan.
Viisauden ja älyn erillisyyteen uskova toistaa ainoastaan oppimaansa lorua viisaudesta joka kerta, kun hän joutuu tilanteeseen, missä pitäisi selittää viisautta. Viisaus on virtapiiri, joka vaatii ihmistä toimimaan opetettuna eläimenä, behavioristisesti, eikä ihyminren voi viisauden virtapiirin toiminnassa ollessa järkeillä mitään, joka vapauttaisi hänet saamastaan opetuksesta.
Juuri tästä syystä ihmiset eivät pysty ajattelemaan mitään vaihtoehtoa rahataloudellekaan. Oppi älyn ja viisauden erillisyydestä on ollut erityisen tuhoisaa ihmiskunnalle, koska sellainen oppi on sokeuttanut ihmisten järjen ja saanut heidät uskomaan olemattomiin asioihin.
Kuten viisaus ei ole muuta kuin muuan aivojen virtapiiri, joka hyrähtää käyntiin joka kerta, kun ihminen haluaa kertoa, mitä eroa on älykkäällä ja viisaalla, niin samoin rikaskaan ei voi mitään muuta kuin hokea, että varallisuuserot ovat absoluuttinen välttämättömyys, koska muutoin hän ei voisi olla muita paremmassa asemassa, eli loinen.
Ihmisen aivoissa on viisi synnynnäistä virtapiiriä, jotka ovat ihmisolennon perusta.
Kasvatuksen seurauksena ihminen menettää oman lapseutensa, lapsenomaisuutensa, oman itsensä, jolloin hänen aivoihinsa on ohjelmoitu herrojen tarpeita vastaavia ajallisia virtapiirejä, jotka saavat ihmisen uskomaan aikuisuuteen, rikkauteen, uskontoihin, köyhyyteen, puolueeseen, uskontoon ja kirjaviisauteen.
Lapseudesta, ihmisen olemuksesta pois opetettu ihminen on saatu toteuttamaan ideologisia rakenteita, kuten puolueuskovaisuutta, uskontoja, rikkautta,... Aivoihin poltetut uskomukset saavat ihmisen uskomaan, että niiden mukaan eläminen on viisasta -- koska ihmisen ei tarvitse järkeillä, mitä järkeä on esimerkiksi elää ahneena.
Jos esimerkiksi ahne (poliitikko, johtaja, köyhä, imaami, pappi,..) alkaisi järkeilemään omaa toimintaansa, niin järkeily lopulta vapauttaisi ihmisen hänen riippuvuuksistaan, jolloin ihminen olisi täysin vapaa elämään totuudellista elämää, joka nousee annettujen virtapiirien korkeimmuudesta ajallisiin virtapiirihn nähden.
Järkeilevä ihminen pärjää missä tahansa systeemissä; järkeily saa ihmisen systeemiriippumattomaksi. Järkeilevä ihminen on vapaa, koska hän ei luo itselleen eikä muille mitään systeemiä, jonka mukaan ihmisten tulisi elää.
Älyn käyttö on viisautta
Jokainen saa itse järkeillä, onko tässä mitään järkeä.
V2.fi: Sotilas pahoinpiteli lapsen pelitallennuksen vuoksi
Blogi: Sosiologiaa rahariippuvaisille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti