Miksi aina pitää valittaa, ettei ihmiset sure kehitysmaiden joukkokuolemia samalla tunnelatauksella kuin länsimaalaisten? Miksi monikulttuurisuutta ei sallita kuolemassa, vaan suvakkien mukaan kaikilla ihmisille pitäisi olla länsimaalainen asenne kuolemaa kohtaan.
Suvakit näyttävät olevan täysin ymmärtämättömiä arvoista. Suvakit eivät oikein tajua, mitä monikulttuurisuus merkitsee ja vaatii siihen uskovalta. Täytyy olla arvosokea, jos ei ymmärrä sitä, että kuolemalle on jokaisessa kulttuurissa oma arvonsa.
Sain tämän kirjoituksen aiheen kotimatkallani, kun olin ensin kirjoittanut naamakirjaan vastineen Rauli Virtasen monologille:
MTV, 18.11. 2015: Rauli Virtanen: Miksi emme viettäneet hiljaista hetkeä Beirutin ja Bagdadin iskujen uhreille?
Suomessa kuolee vuosittain 50 tuhatta ihmistä. Miksi Rauli Virtanen ja muut suvakit eivät seiso joka kymmenes minuutti minuutin hiljaa heidän takiaan?
Suomalainen on ylimielinen muita kulttuureja kohtaan, jos hän suree jonkun toisen kulttuurin ihmisten kuolemia oman kulttuurin mukaisesti. Jokaisen suvakin tulisi kohdata toisen kulttuurin kuolema kuin siinä kulttuurissa on tapana, jos omasta kulttuurista luopumista vaaditaan muissakin asioissa.
Let me google that for you: One day before Paris
Kehitysmaalaiset tekevät täysin oman kulttuurinsa mukaisesti oikein, kun he eivät samalla tavalla sure kuolleita kuin länsimaissa surraan. Kehitysmaalaisilla on ehdoton oikeus kokea kuolema juuri siten kuin se on tapana heidän kulttuurissaan. Länsimaalainen on idiootti, jos hän suree kehitysmaalaisten kuolemaa eri tavalla kuin kehitysmaalainen itse!
Meidän ei nimenomaan pidä surra islamilaisissa maissa tapahtuvia kuolemisia samalla tavalla kuin me surraan länsimaalaisten kuolemia, koska jos me esitämme samaa tunnetta islamisteille kuin vaikkapa Pariisin terrori-iskuissa kuolleille, niin silloin me ole monikulttuurisia, vaan me halveksimme syvästi islamilaisten kulttuuria.
Jos haluat aidosti olla monikulttuurinen, niin silloin sinun tulee kohdata myös kuolema tismalleen samalla tunnetilalla sen mukaan, mikä on ollut kuolleen kulttuuri. On aivan turhaa ja jopa mielipuolista räksyttää, että me länsimaalaiset suremme enemmän omia kuolleita kuin kehitysmaalaisten kuolemia, koska se on saletti, että kehitysmaalaiset surevat kuolleitaan satasella juuri niin kuin heidän oma kulttuurinsa heiltä edellytttää. Jos nimittäin kehitysmaassa joku surisi kuolleita meidän tavalla, niin hänet tuomittaisiin kuoleman ja kulttuurin halveksunnasta,
Menkää suvakit Madagaskarille tanssimaan ruumiiden kanssa, jos teillä on aitoa halua ymmärtää, mitä monikulttuurisuuden pitää olla yksilön tietoisuudessa. Tosin pitää sanoa, että jos te suvakit ette jo omalla järjellä ole tajunneet monikulttuurisuutta, niin te ette tajuaisi sitä,vaikka näkisitte mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti