SU, 13.8. 2017:
Historiantutkija varoittaa: pohjoismaisen hyvinvointivaltion aika on ohi – kansalaisten keskinäinen luottamus murenee
On demokratian halveksumista olla ottamatta demokratiaan sellaisia funktioita, jotka lisäisivät hyvien valintojen tekijöitä ja määrää. On kehittymättömyyttä pitää yleistä ja yhtälaista äänioikeutta demokratian korkeimpana päätepisteenä. Demokratian lopullinen tavoite on autokratia, mutta siihen pääseminen on vaikeaa, jos demokratia ei anna yksilöille mahdollisuuksia itsenäiseen toimintaan.
Minun ideaalisessa maailmassa yhteiskunnallisesti kunnostautuneille annetaan lisä-ääniä vaaleissa. Esimerkiksi ihminen, joka löytäisi malmion, saisi siitä kaksi lisä-ääntä. Tai jos ihminen keksii uuden luonnonvoiman, niin hänelle annettaisiin Nobelpalkinnon sijasta tai lisäksi kolme ääntä lisää, jolloin hänellä olisi suurempi painoarvo demokraattiselle yhteiskunnalle kuin sellaisilla, jotka eivät ole harjaannuttaneet itseään luovina ajattelijoina. Mutta mitään yhteiskunnallista valtaa ei saisi politikoinnista eikä pankkitilistä.
Normaali ihminen ei tarvitse mitään motivaatiota tehdäkseen hyvää, eikä sellainen edes odota palkintoa, koska hyvyys on jatkuvasti uudistuva luonnonvara, joka saa palkintonsa sisäisenä tyydytyksenä. Ihanteellista elämää elävä ihminen ei vaadi teoistaan rahaa. Ihanteellinen ihminen tekee hyvää, mutta pahastuu ikihyviksi, jos häntä kehutaan siitä, sillä hän tietää, että silloin muut ovat pahoja. Hyvät eivät kehu hyvyyttä, koska hyvyyttä voidaan nähdä vain sellaisissa maailmoissa, missä ihmiset eivät toimi epäitsekkäästi.
On ihmisyyden vastaista antaa valtaa sellaisille, jotka vaativat teoistaan etuoikeuksia, korkeaa asemaa ja rahaa, koska semmoinen todistaa vain siitä, että ihminen ei ole tehnyt tekojaan itse, vaan on vain toteuttanut jotain oppia.
Minun näkemässä yhteiskunnassa kaikilla luku- ja kirjoitustaitoisilla on yksi ääni, huolimatta heidän iästä. Jos vaikka yksi-vuotias vauva osaisi kirjoittaa ja lukea, niin silloin hänellä olisi yksi ääni vaaleissa. Kaikki ikään perustuvat lait ovat nimittäin syrjiviä ja ihmisyyden vastaisia, joten se olisi oikeudenmukaista antaa oikeuksia vain niille, jotka ovat todistettavasti kunnostautuneita sivistyneisyydessä ja epäitsekkäissä asioissa.
Kaikki ikärajat tulee korvata kuntoisuuksilla.
Kaikenlaiset suojaikärajat sopivat eläimille, mutta jos ihmisten halutaan sivistyvän ja sivilisaation kehittyvän, niin silloin ihmisyyden tulee olla ikää merkittävämpi tekijä kaikissa asioissa.
Otetaan vaikkapa nämä alaikäisyysrajat; Että alle 15 vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, josta seuraa se, että se laki kannustaa heikkomielisiä pahuuteen ja rikoksiin. Joka päivä jossakin joku nuori kehuu sillä, että hän voi tehdä pahaa, koska hän on alaikäinen. Minäkin olen kuullut nuorten sanovan minulle ja monille, että sinä et minuun koske, koska olen ala-ikäinen.
Mutta laillinen ala-ikäisyys ilmiselvästi antaa nuorelle itselleen oikeuden tehdä muille pahaa. Kuinka voi olla mahdollista pitää sellaista rikoslaista vapaana, joka kuitenkin osoittaa puheillaan ymmärtäneensä, mitä laki tarkoittaa?
Mitäpä, jos olisikin niin, ettei olisi mitään suojaikärajaa, vaan nuorikin saisi lisää äänioikeutta, jos hän tekisi jotain kaikkia hyödyttävää, inhimillistä? Silloin tietysti nuori ei voisi edes ajatella voivansa tehdä jotain pahaa ilman rangaistusta, mutta hän tiedostaisi itseään koskevan lain varmasti yhtä suurella ymmärryksellä, mitä nuoret nykyään ymmärtävät rikoslaeista; että hän saisikin lisä-ääniä, jos hän tekisi hyvää.
Pahantekeminen ei koskaan voi olla inhimillistä, koska meillä on yhteisesti hyväksytty lakikokoelma, missä kaikenlainen pahantekeminen on sanktioitu. Se on osoitus ainoastaan typeryydestä, jos pahanteosta yllätetty ihminen puolustelee itseään vollottaen, että minäkin olen vain ihminen. Monille poliitikoille ihmisyys on vain keppihevonen, jolla poliitikot puolustelevat pahantekemistään.
Lain henki pyrkii sivistämään ihmistä, mutta laki johtaa heikkoja ihmisiä harhaan silloin, kun ihminen ei saa yhteiskunnalta mitään tunnustusta siitä, että hän on kunnostautunut yhteiskunnallisesti.
Sivistyneessä maailmassa ihminen saa ensimmäisen tunnustuksensa siitä, että hän oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Pelkästä puhumiseen oppimisesta ei tarvitse antaa mitään tunnustusta, koska se kuuluu ihmiseen samalla tavoin kuin kävelemään oppiminen.
Sellainen maailma on erittäin kaukana sivistyneisyydestä, missä ihmiselle annetaan oikeuksia pelkästään siitä hyvästä, että on elänyt tiettyjä vuosia. Yhteiskunnallisen aseman kuten myös äänivallan pitää olla ihmisen omaa ansiota, eikä vain ajankulumista.
Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on aikansa elänyt. Se huomataan siitäkin, että yleinen äänioikeus, missä kaikilla on tasan yksi ääni, antaa vallan heikkomielisille ja ahneille sen jälkeen, kun yhteiskunta on ensin suurin uhrauksin ponnistanut kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi. Hyvinvointiyhteiskunnan poliitikoilla ei edes ole haluja tehdä mitään yhteiskunnan hyväksi ilman suurta rahallista korvausta, koska heidät ovat äänstäneet valtaan sellaiset, jotka haluavat vain lisää hyvää itselleen antamatta itse mitään vastikkeeksi yhteiskunnalle.
Esimerkiksi poliitikot ovat täysin kyvyttömiä tekemään mitään vapaaehtoistyötä. Poliitikot kyllä juhlapuheissaan julistavat, miten arvokasta työtä vapaaehtoiset tekevät, mutta koska poliitikot eivät itse tee mitään ilman etuoikeutettua asemaansa, niin se todistaa, etteivät he arvosta milliäkään vapaaehtoistyötä. Ja se johtuu siitä, että yleinen äänioikeus on päästänyt valtaan kunniattomia, joilla ei ole mitään todellista sidettä yhteiskuntaan:
Poliitikoilta eivät ymmärrä, mitä arvoa kansallisvaltio merkitsee jokaiselle, joka haluaa ilman mitään korvausta tehdä jotain oman kotimaansa hyväksi. Renkejä ei koskaan saa päästää valtaan, vaan valta pitää antaa niille, jotka pitävät valtiosta yhtä hyvää huolta kuin silmäterästään.