Uskonnot ovat sensuurilaitoksia

ja puolueet ovat diktatuurin äpäröitä.
Vapaa ihminen on vapaa ajattelemaan mitä tahansa.
Mutta uskonnot ja ideologit ovat  ihmisyyden vastaisia myös juhlapuheissaan.

Onko mitään alhaisempaa kuin uskonto tai puolue, joka pyrkii määräävään ja hallitsevaan asemaan, ja kun se on sen saavuttanut, niin uskonnon/ideologian kannattajat julistavat voitonpäivän, jonka tarkoitus on osoittaa muiden ihmisten kelvottomuus -- On barbaarista suojella lailla maailmanvalloitukseen pyrkiviä tahoja, sillä niin selvästi nähdään, millaista jälki tulisi olemaan.
Tekniikan Maailma, 9.11. 2017: Tutkimus: Ihmiset eivät synny uskovaisina, vaan kyse on jostain muusta.

Lokerikkoperiaate.
Uskonnot ja puolueet pyrkivät määräävään asemaan; milloinkaan ei ole havaittu, että joku puolue olisi ollut pahoillaan vaalivoitosta, vaan jokaisessa vaalissa ihmiset juhlivat voittoaan muista ihmisistä samalla tavalla kuin jossakin antiikin brutaalissa ihmisuhrinäytöksessä, tai nykyajan gladiaattoreissa; joukkuepeleissä, missä taistelu ei lopu pillin vihellykseen kentällä, vaan se jatkuu kaduilla, kodeissa, juomingeissa... .

Ihmiskunta on jatkuvassa sisällissodassa kaikkialla, missä ihmisten ajatuksia vahtii joku muu kuin ihminen itse. Jos ihminen ei ole koskaan ajatellut omaa ajatusta, niin hän ei pysty ymmärtämään, mitä hienoa on siinä, ettei toinen kuuluta mitään ideologiaa, aatetta. Ikäänkuin uskovaiset uskoisivat, ettei aivoilla voida ajatella kuin vain opillisia ajatuksia.

Uskonnollinen ja puolueellinen  ihminen on omassa lokerossaan, ja siksi hän haluaa nähdä kaikki ihmiset lokeroissaan, jotta voi tuomita ne, jotka eivät kuulu juuri hänen lokeroonsa. Vapaa ihminen ei kuulu edes ateistilokeroon, mutta jopa ateistit vaativat, että jokaiselle ihmiselle pitää olla lokero, sillä lokeroidun ihmisen on mahdotonta ajatella maailmaa ilman lokeroita, koska lokerikon olemukseen kuuluu, että kaikki muut pitää tuomita.

Lokerikkoihmiset vaativat jopa presidenttiä kuulumaan lokeroon; Tämän tästä presidentti Koivistoltakin tivattiin, mihin filosofiseen koulukuntaan hänen ajattelunsa kuuluu, ja sitten lokerikkoimmeiset olivat sangen tyytyväisiä itseensä, kun kuulivat, mikä on lokeron nimi. Uskonnollinen otus haluaa aina ensimmäiseksi tietää, mihin lokeroon toinen kuuluu, jotta hän voisi suhtautua toiseen oikeaoppisesti, joko tuomiten tai nyökytellen.

Hiekkakakkuperiaate.
Aito arvostus syntyy omasta ajattelusta ja omasta kädentaidosta, jotka molemmat toteuttavat samaa periaatetta; ihminen pystyy arvostamaan muiden ihmisten persoonallisia aikaansaannoksia vain siten, että hän on ensin itse tehnyt käsillään töitä. Aito arvostus ei koskaan ole puolueellista tai uskonnollista, vaan persoonallista.
 --- Puolueelliset ja uskonnolliset ihmiset eivät arvosta muita ihmisiä juuri siksi, että he eivät koskaan ole itse ajatelleet mitään uutta, vaan vain hokeneet kuolleiden ajatuksia.
Tämä periaate löydetään jo hiekkalaatikoilta: Lapsi, joka ei ole koskaan tehnyt mielensä mukaista hiekkakakkua, ei voi mitään muuta kuin talloa muiden tekemät hiekkakakut. Sellaisista kasvaa pikkuhitlereitä, jotka eivät ole lapsena toteuttaneet hiekkakakkuperiaatetta.

Luovuus estää ihmistä menemästä joukon mukana. Kaikki ne, jotka taistelevat muiden taisteluja, ovat niitä, joille lapsena saneltiin, millainen on oikea hiekkakakku. Uskonnollisuudessa ja puolueellisuudessa on kyse siitä, että aikuinen ei ole koskaan päässyt irti siitä, kun hänelle lapsena saneltiin, millainen on hyvä hiekkakakku. Uskonnot ja puolueet ovat himoriippuvuutta lapsena nähdystä hiekkakakusta, josta johtuu, että kaikki uskovaiset ja puolueelliset vaativat kaikkia tekemään mallin mukaisia hiekkakakkuja.

Älä sano lapsellesi näitä viitta asiaa, mutta jos haluat kasvattaa lapsestasi puoluejohtajan tai piispan, niin älä kehu lapsen hiekkakakkua, vaan näytä hänelle malli, millainen on oikea hiekkakakku, sillä puolueet ja uskonnot ovat persoonattomia hiekkalaatikoita.
Parlamentit hiekkalaatikkoina: Wikipedia: Legislative violence.

Väliselitys: Jos kirkkoon tai moskeijaan sallittaisiin eri lahkojen noudattajia, niin kohta niissäkin oltaisiin toistensa tukissa kiinni, mutta onneksi uskovaiset ovat niin sisäsiistejä, että tappavat toinen toisiaan vain ulkosalla -- toisin kuin poliitikot, jotka tappelevat sisällä, mutta delegoivat tappamisen himonsa ja oikeaoppisuutensa kansalaisille.

Räystäätön talo on parlamentaarista konsensusta.
Luovuus ilmenee aina persoonallisesti. Mutta puolueellisesti tai uskonnollisesti hallituissa kansoissa persoonallisuus nähdään aina uhkana kansakunnan olemassaololle, joka pitää tukahduttaa ympäristön yhdenmukaistamisena.
Puolueiden ja uskontojen persoonattomuus näkyy arkkitehtuurissa; puolueet vaativat arkkitehtejä tekemään yhdenmukaisia laatikoita, joiden joukosta persoonallisuus silloin tällöin pursuaa väkisin esille, jos puoluejohtajat tai papit vähänkin herkeävät vahtimasta oppiaan.
Esimerkiksi nykyisin poliitikot vaativat, että taloissa ei saa olla räystäitä, vaan pitää rakentaa jopa kokonaisia kaupunginosia, joiden talojen seinät homehtuvat, kun vesi saa vapaasti virrata niihin.

Lokerikkoihmiset asuvat lokeroissaan.
Opilliset ihmiset vaativat yhdenmukaisia rakennuksia Rikotun Ikkunan Nollatoleranssin periaatteella. Rikotun ikkunan periaatteen mukaan yksikin rikottu ikkuna lisää ikkunoiden rikkomista, joka on samaa, että yksikin persoonallinen talo lisäisi ihmisten vapautta ja persoonallisuutta, joten imaamien, pappien ja muiden Suurten johtajien tärkeä tehtävä on estää rakennettua ympäristöä muuttumasta persoonalliseksi.
Ja mikä onkaan ruminta, mihin persoonattomat ihmiset pystyvät kuin rakennuttaa räystäättömiä laatikoita, jotta siellä asuvat pysyisivät uskollisina ainoalle oikelle opille.

Räystäätön laatikkotalo on kuin uskonnollisen ihmisen mieli;
 -se näyttääkin yhdeltä ainoalta oikealta lokerolta!

Blogi, 23.08. 2017: Uskonnot ovat ihmisyyden haittaohjelmia.
Blogi, 25.10. 2017: Juopon yhteiskuntamalli saa kannatusta.
Blogi, 25.10. 2017: Ajatusta ei voida vangita elävänä.
Blogi, 25.10. 2017: Opit ja uskonnot pelkureiden pakopaikkoja todellisuudesta.