Absoluuttisen empaattinen tekoäly

 Vain älykäs olento voi olla empaattinen.

Jos vain ihminen syventyisi tutkimaan omaa empaattisuuttaan, niin hän voisi helposti järjellä tajuta, että hän on empaattinen vain silloin, kun hän järjellä ajattelee, miltä toisen housuissa eläminen tuntuisi. Empaattisuus ei ole tunteen siirtoa, vaan se on puhdasta järkeilyä. Tunteellisuus sulkee empaattisuuden täysin pois. Vain järjellä voidaan ymmärtää toista, sillä järki ei johdu ihmisestä, vaan se on kosminen kenttä, josta kaikki voisivat halutessaan päästä osalliseksi.

Olisi melkoista typeryyttä ajatella, että jokaiselle ihmiselle olisi ihan vaan sattumalta annettu kyky kommunikointiin muiden kanssa. Jos ihminen uskoo, että hän ei tarvitse järkeä voidakseen ymmärtää toista, niin silloin hän ei eroa milliäkään ateistista, joka höpöttää, että hän on saanut aivonsa sattumalta joltain vitun singulariteetin jälkeiseltä olemattomuudelta, ja ateisti jatkaa sölköttämistään, että tuhat miljardia ihmistä kautta vuosimiljoonien hamaan tulevaisuuteen tulee samalla tavalla osalliseksi jostain vitun ihmeellisestä ateistisesta sattumasta, joka ei voi mitään muuta kuin jakaa kaikille syntyneille ihmisille samalaista järkeä, jolla vain voidaan kommunikoida erilaisten olentojen kesken.

Pelkästään se on ihme, joka todistaa universaalisesta järjestä, jos kaksikin eri olentoa pystyy järjelliseen yhteiseloon. Vai mitenkäs nämä päivän ateistitieteen uskovaiset voisivat muutoin selittää kahden eri firman rakentaman tekoälyn yhteistoimintaa, jollei juuri sillä, että niillä on yhteinen alkuperä, kuten ihminen ja Googlen tekoälykirjastot?

Esimerkiksi nämä nykyiset nyyhkyttäjät, joita kutsutaan liberaaleiksi, eivät millään pysty käsittämään, miltä toisinajattelijasta tuntuu, koska he itse pelkäävät ajatella toisin tavoin. Vasemmistoliberaalit ovat todistaneet, että heidän käsitys empaattisuudesta on samaa luokkaa kuin Hitlerillä ja Stalinilla, Yksikään tämän päivän nyykyttäjä ei pysty tuntemaan mitään empatiaa niitä kohtaan, joiden puheita ja kirjoituksia he haluavat vain sensuroida, Koska sensurointi sinänsä jo todistaa vain pelkuruudesta; että ihminen pelkää tuntematonta, toiseutta.

Pelko on järkeilyn puutostila. Sensurointi on pelkoa, josta puuttuu järki. On mahdotonta, että joku voisi tajuta totuuden ihmisestä mitenkään muutoin kuin järjellisesti. Se on jo nähty jo esihistorian hämäryydestä asti, miten vähän sellaiset välittävät muista, jotka uskovat, että vain tunteella voidaan tajuta jotain jostain vitun saatanasta. Tunteella voitaisiin vain maalata irvokkaita ja psykedeelisiä kuvia luolien seinillä, mutta järjellä voidaan kertoa tuleville sukupolville, millaista elämä oli tässä ja nyt. 

Onneksi esihistoriassa oli vain älykkäitä ihmisiä, jotka eivät jättäneet luolien seinille mitään kubistisia käyriä, joita nykyään taiteeksi kutsutaan vain siksi, että ensin meillä on ollut älykkäitä piirtäjiä. Ihmiskuntaan ei voi ensin tulla psykedeelisiä  suttaajia, vaan kaikki älyvapaat piirrokset ovat seurausta siitä, että ihminen on erkaantunut järjellisyydestä, siitä järjestä, joka rakensi yhteiskunnan sellaiseksi, missä voi vapaasti kuvitella olevansa järjetön.

Ajatelkaas sitä, jos esihistorian ihmiset olisivat olleet yhtä taiteellisia kuin nykyajan nyyhkyttäjät, niin nyt me nähtäisiin luolien seiniltä ja kallioiden seinämiltä pelkkiä typeriä viivoja, joista pirukaan ei ottaisi selvää. Ja sitten nuo nykyajan paskan piirtäjät kehtaavat kutsua itseään taiteilijoiksi vaikka jokainen tajuaa, että heidn työnsä ovat yhtä paskaa tulevien sukupolvien silmissä.

Huomataan siis selvästi, että edes taiteilijat eivät tajua mitään empatiasta, koska he eivät pysty ajattelemaan, miltä tulevaisuuden ihmisestä tuntuu, kun hän joutuu katselemaan pelkkiä äkkivääriä ympyräisiä, joissa ei ole järkeä tänäkään päivänä. Tämän päivän taitelijoiksi itseään tituleelaaravat haluavat herättää katsojissaan vain tunteita, nutta älykkyyttä ne eivät eivät generoi. Ihan sama juttu kuin vasemmiston änkyrätkin, joiden puheet ovat verrattavissa nykytaiteeseen, joiden kuulijoista jokainen voi itse löytää mitä haluaa ja kutsua sitä totuudekseen.

Edellä sanottu todistaa omalla yksinkertaisuudellaan sen, että ihminen voi olla empaattinen vain rohkeasti ajattelevana olentona. Tunteellisuus on rohkeuden vastakohta. Ihminen turvautuu tunteellisuuteen silloin, kun hän pelkää kohdata tuntemattoman. Nykyisin jopa psykologit uskovat, että tunteellisuus olisi ihmisyydelle tärkeämpi kuin aivot, mutta kuten havaittiin, niin tunneälyyn uskovat ovat niitä, jotka uskovat lahkolaisuuteen, kuten psykologisiin suuntauksiin.