Kuvitteleeko joku kehitysuskovainen oikeasti, että sellaiset voisivat olla tasa-arvoisia niiden kanssa, jotka toteuttavat Jeesuksen määritelmää rakkaudesta? Jeesus kysyi kolmasti Pietarilta, rakastaako hän häntä.
Ja Jeesus vastasi kolmasti Pietarille, että tee hitto sitten edes jotain työtä.
Jeesuksen mukaan rakkaus on työntekoa.
En voi millään hyväksyä pelkkää olemista tasa-arvon määritelmäksi. Varsinkin silloin, kun puhutaan kansakunnan edistymisestä. Miten kukaan voi uskoa, että kansakunta voi edistyä missään arvoissa, jos pelkkä oleminen katsotaan rahan arvoiseksi arvoksi? Miten oleminen edistää kansakunnan hyvinvointia?
Varmaa on, että suurin osa poliitikoista määrittelee ihmisen ihmiseksi pelkän olemisen perusteella. Että jos joku tekee työtä, niin hän olisi saman arvoinen äänestäjä kuin ne, jotka ovat jopa ideologisesti työttömiä. Millä hiton perusteella olette päätyneet siihen, että työntekijöiden ääni vaaleissa on yhtä arvokas kuin niiden, joiden työn teolla kaikki hemmetin loisijat julistavat olevansa tasa-arvoisia nostaessaan muiden työn arvoa taikaseinästä?
On selvää, että ihmiset eivät pysty käsittämään, että tasa-arvo ei ole joku hiton monoliitti, vaan siihen kuuluu kaikki muutkin arvot. Ei hitto! Arvomaailma ei ole mikään sekatavarakauppa, missä erilaisia arvoja voi nostella eri hyllyiltä. Tasa-arvoa ei voi olla olemassa ilman työn arvostusta. Jos ihminen ei arvosta työn tekoa, niin silloin hänelle ei voi kuulua tasa-arvokaan.
Kristillisen eteiikan mukaan rakkaus on suurin kaikista.
On Jumalan pilkkaamista väittää, että tasa-arvo olisi suurin kaikista arvoista; että ihminen voisi olla rakastava tai rakastettu pelkkänä loisijana!
4 kommenttia:
Elämä ja sen elovuutio ei olisi mahdollista,jos eläimet vain oleskelisivat. Luonnolle oleskelevasta eläiomestä ei ole mitään hyötyä, ei yhtikäs mitään arvoa. Ihmislaji on viheliäisellä tiellä, jos ihmisarvo määritellään pelkkänä olemisena. Kaikki muut eläimet tekevät joka päivä lajilleen tyypillistä työtä. Loisiminen ei ole minkään lajin tyypillinen elämisen muoto. Jopa loiset ovat evoluution asialla silloin, kun ne eivät kuppaa lajinsa edustajia.
Vähintä, miten ihminen voisi parantaa lajiaan, on antaa tuplasti äänioikeuttaa jokaiselle, joka tekee työtä yksityisellä puolella.
Tossa tullaan ongelmiin jo siinä, mikä on se työn kautta toteutettava arvo tai hyvä. Ei kai työ itsessään ole arvokasta? Vai onko tupakkakauppias arvokkaan työn tekijä? Hyvinvointivaltion verotuksen kautta mahdollisesti kyllä. Mutta onko hyvää silloin se hyvä, jota hyvinvointivaltio tuottaa vai työ itsessään? Voitko kuvitella, että olisi muitakin tapoja lähestyä arvoja?
Tarkannen tota pointsia vielä. Jos siis olisi mahdollista valita yhteiskunta, jossa koneet tekisivät käytännössä kaiken tärkeän,ja yhteiskunta, jossa on tehtävä työtä, jonka seuraukset olisivat kuitenkin yleisesti ottaen huonot ja pahoinvointia lisäävät, valitsisitko jälkimmäisen, koska se olisi automaattisesti arvokkuutta tuottava? Siis onko arvo jotenkin työssä itsessään vai onko kyse siitä hyvästä, jonka se yhteisölle tuottaa ja miksi tuota hyvää ei voitaisi tuottaa toisinkin? Mitä tuossa toisin tuottamisessa tarkalleen rikotaan?
Laitan yhden esimerkin vielä. Kun nyt lainasit Raamattua, niin käytän siksi tätä. Joku voisi sanoa, että rakastelu itsessään on arvokasta. Ei sen lopputulema. Asia voi olla niin. Siten voi ajatella ja se on ymmärrettävä ajatus. Samalla tavalla työ itsessään voi olla arvokasta.
Joku voisi sanoa, että kaikkien pitäisi rakastella joka päivä tai tehdä työtä joka päivä. Kaikki muu tekee ihmisestä arvottoman. Jos ei rakastele, on äksy ja ärhentelee muille. Täten asia vaikuttaa myös sosiaalisella tasolla. Eläimetkin rakastelevat jne. Se on luonnollista siis. Tämäkin tulkinta voi olla totta, mutta jos sitä alkaa julistaa, se kannattaa perustella todella hyvin, enkä ainakaan itse lähtisi sitä kaikille julistamaan. Joku Freud sitä ehkä sitä jollain tasolla yritti. Joillekin jokapäiväinen rakastelu voisi myös olla todella ahdistavaa.
Joku voisi myös sanoa, että uiminen on arvokasta itsessään. Silloin joku voi kysyä, miksi, ja päädytään vaikkapa siihen, että se kehittää kestävyyttä, sietokykyä ja niin edelleen. Näin ei kuitenkaan käy jokaisen yksilön kohdalla.
Jos työ itsessään on arvokasta, totalitaristiset valtiot ovat automaattisesti arvoa tuottavia jne.
Lähetä kommentti