sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Armoako poliitikoille

Antti Kylliäinen kirjoittaa Helsingin Sanomien Sunnuntaidebattiin, miten työelämään tarvitaan armoa. Virheitä ei saisi tuomita, vaan ne pitäisi hyväksyä osaksi ihmisyyttä.

Olen Kylliäisen kanssa samansuuntaisesti; Virhe ei ole virhe, vaan kuuluu erottamattomasti kokemuksellisuuteen. Ei voisi olla ajallista elämää, jos ihminen ei voisi kokeilla mitään, vaan ihmisen jokainen teko olisi täydellinen ja osa ikuisuutta.

Virhe on ainoastaan tietämättömyydestä johtuva käsite, eikä sillä ole mitään vastinetta reaalisuudessa; yksikään ajallinen olento ei voi tehdä mitään virhettä, koska virheeksi sanottu tekeminen on ainoastaan kokemusta, joka luo kehitystä. Virhe on parannuksen paikka.

Virhe ei ole sama asia kuin valhe. Ns. virheen tekeminen kannustaa ihmistä tekemään sama asia toimivaksi ja kehittämään sitä. Virheen tiedostaminen ylentää ihmisen mieltä kohden taivaita, koska silloin ihminen tiedostaa, mikä toimii.

Sen sijaan valehtelu kannustaa ihmistä pahuuteen. Myöskin työ, joka on tehty tahallaan väärin on valehtelua. Kukaan ei voi tehdä tietoisesti virheitä, eikä puhua valheita ymmärtämättömyyttään. Valheellisuus saa ihminen pimittämään virheensä, eikä valehtelija halua eikä voi korjata tekoaan, koska silloin hänen valheellisuutensa paljastuisi.
Tästä syystä johtuu se, miksi poliitikot eivät voi myöntää virheitään, vaan he julistavat, miten erinomaisia ja virheettömiä he ovat, eikä lamakaan koskaan johdu poliitikoista.
Tohtori Liisa Joronen esitti Antti Kylliäisen debattiin välittömästi eriävän mielipiteen, josta paistaa selvääkin selvempi poliittinen ajattelu, mikä on mahdollisimman kaukana totuudesta. Liisa Joronen julistaa, ettei virheitä pidä ensinkään hyväksyä! Mitä helwettiä!

Luuleeko Joronen todellakin, että ihmiset tekevät tahallaan virheitä? Oliko Jorosen mielipide Jumalan sanaa? Sillä niin täytyy olla, jos kerta hänen puheissaan ei ole (koskaan) mitään virhettä.

Vain Kaikkitietävä voisi julistaa, ettei virheitä pidä hyväksyä

Tuskinpa Joronen on kovinkaan tietäväinen, sillä ajallisuudessa käy niin, että mitä tietoisemmaksi ihminen tulee sen varmemmin hän tietää, ettei hän tiedä. Vain tietämättömät voivat julistaa olevansa tietäväisiä.

Mitä tietoa siis Joronen julistaa, kun hän sanoo, ettei virheitä tekevälle voi antaa anteeksi, eikä armo kuulu kokemuksellisuuteen! Taitaa Joronen olla sen kuuluisan joron jäljilä, mikä otus se sitten lieneekään. Ei ainakaan reaalisuudesta, sen voin ainakin todeta.

Onkin helppo todeta tähän loppuun, että Liisa Jorosellekin kelpaa vallan mainiosti armo, kun hän itse tekee virheitä, eikä Liisa Joronen varmaan vaadi uusia eduskuntavaalejakaan, vaikka poliitikot ovat ilmiselvästi valehtelijoita.

Poliitikot eivät koskaan ole tehneet mitään virhettä, sillä valehtelua ei lasketa virheeksi. Valhe on täysin tahallinen teko. Poliitikoiden valehtelu ei tosin johdu Kaikkitietävästä olennosta.

Ns. Virheet johtuvat Kaikkitietävästä -- juuri siksi, koska ne luovat mahdollisuuden kokemuksellisuudelle. Valehtelijat taasen valehtelevat, jotta heidän ei tarvitsisi olla kokemuksellisia. Liisa Joronen voisi nyt uudestaan lukea Antti Kylliäisen debattijutskan --ajatuksella.

Toinen ja helpompi mahdollisuus on käyttää Kaikkitietävältä lahjaksi saatua järkeä ja ajatella asiat sisäsyntyisesti, -- jos se ahdistaa ottaa oppia heiltä, jotka eivät ole niin rikkaita kuin itse on.
Tosin järjellinen ajattelu ei tuota rahaa, joten rikkaan on mahdotonta ajatella järjellisiä, sillä järjen käyttö on täysin ilmaista, eikä kukaan järkevä vaadi ilmaisesta maksua.

Rikkaat tosin ovat järjen mukaan äärimmäisen köyhiä; ihminen on sitä köyhempi mitä enemmän hän elääkseen tarvitsee.

Valehtelijat haluavat olla Kaikkitietäviä. Kuitenkin, kaikkitietävyyttä ei saavuteta mitenkään muutoin kuin toimimalla Kaikkivaltiaan luomien kokemuksellisuuden sääntöjen mukaan:

Kokemuksellisuuden sääntö nro 1: Virheitä ei ole

HS 27.9.2009: Työelämään tarvitaan lisää armoa

PS. On aina mahtavaa huomata, miten uskonto kehittyy. Mutta, Islamin puolelta olisi täysin mahdotonta kuulla mitään sellaista, että virheiden tekemisestä (kokemuksellisuudesta, suom. huom.) ei pitäisi rangaista, vaan antaa armoa. On siksi erittäin surullista havaita, miten rikkaat rahauskovaisina voivatkin elää niin pimeetä keskiaikaa, kun samaan aikaan X-uskonnossa esitetään toteutettavaksi arjessa sitä, mitä Jeesus opetti, ja mitä Jeesus teki.

Rikkaat eivät eroa juuri mitenkään islamin papistosta.

Ei kommentteja: