Suomeen lanseerattiin muutama vuosikymmen sitten omalääkärisysteemi. Nyt sitä ollaan jo purkamassa. Mutta ei hätää; nyt poliitikoilla on mielessä uudet kujeet; Laitetaan jokaiselle kuluttajalle kauppaseuraksi omamatemaatikko.
Tiedättehän te Ameriikan ihmemaan, USA:n, missä kansalaisilla tulee olla mukanaan kivan kokoinen asianajaja, mieluummin tuomarismies, jotta kansalaista ei kovin paljoa kusetettaisi, korkeintaan muutama miljoona, joka on on siellä kohtuullinen vaatimus kansalaiselta, jos hän kumartaa poliitikolle väärin.
Nyt Suomi laittaa paremmaksi; tänne pitää hetimmiten saada upouusi ammattikunta, nimeltä omamatemaatikko, jonka avulla kuluttajan prosenttilaskut sujuvat kuin leikiten, eikä maksa paljoa; vain sen, ettei kuluttajien enää tarvitse ajatella. Poliitikoiden ajattelun onttous onkin jo tässä tullunna selvitettyä vuosien mittaan. Senkus jo vähitellen alatte uskomaan sen.
On se tosi mukavaa, kun kokoomussossukepulaiset ovat kovasti huolissaan siitä, miten kansalaiset jaksavat, kun heillä oli elämässä vielä sen verran haasteellisuutta, että piti ihan itse laskea kauppalaskut. Nyt sekin elämän haasteellisuus on sitten menneen talven lumia, eikä takas tuu niin kauan, kun virkamiesten typeryys loistaa.
Ei todellakaan ole enää mitään huolia kuluttajilla, kun voi ottaa omamatemaatikon kaulasta remeliin kiinni kauppaan lähtiessä. Kuuliaisia ne matematiikkaa vielä osaavat piruparat ovat, ei siinä mitään. Mutta voi kauhiaa; miten ne pirun omamatemaatikot voivat laskuttaa kuluttajia, kun kuluttajilta on oman pään käyttö lailla kielletty?
Ei tämäkään ole mikään ongelma poliitikoille; poliitikot vain määräävät, että jokaisen kuluttajan käteen laitetaan mikrosiru, jota heilauttamalla omamatemaatikko saa ansaitsemansa prosenttikorvauksen siitä hyvästä, että osaa juuri ja juuri apukoulun laskentoa Ojalan laskuopin mukaan.
Suuresti ollos ylistetty herra Kuluttaja-asiamiesherra ja loistakoon ikuinen typeryytesi avaruuteen niin pitkälle, että jo valovuosien takaa meitä katsovat humanoivat peljästyvät suuresti ja Jumalaa ylistäen pysyvät täältä visusti poissa, kuten tähänkin asti.
Yksi pieni juttu tässä kuitenkin pännii mua: Miten on mahdollista, että lakikirjan tuntemusta vaaditaan kansalaisilta, mutta ei niin helppoa asiaa kuin perusmatematiikka? Meinaan vaan sitä, että Suomen valtiolle ei kelvannut julkisen hallinnon antamat tositteet, vaan jopa oikeuskanslerin piti esittää typerystä, jotta hallinto sai edelleen pitää kiinni uskomuksestaan, ettei hallinto koskaan tee mitään väärin. Vai onko asia sittenkin niin, että lainoppineisuus ei ole niin haasteellista kuin laskento?
Samoin on täysin käsittämätöntä, miten kummassa autoileva kansalainen voi tietää, miten paljon on kymmenenprosentin ylinopeus, joka vielä hyväksytään mittarivirheen rajoíssa? Ja miljoona muuta asiaa kansalaisen on elävässä elämässä huomioitava, joita yksikään poliitikko ei pysty laatimaan laiksi, paitsi tietysti typeryytään.
Tiede.FI: Prosenttilaskut arjessa
Iltasanomat: Annika Lapintietelle 4 on 36
Blogi: Valtio halveksii matematiikkaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti