lauantai 10. tammikuuta 2009

Kansan vaatimattomuusliike

Tämä on ajoittainen julkaisu rahajuoppoudesta. Olen listannut tähän alle muutamia juoppouden ja rikkauden yhtäläisyyksiä (copylefted: kati sinenmaa). Julkaisun tarkoituksena on lisätä tietoisuutta vaatimattomuudesta; Vaatimattomuutta voi olla vain siellä, missä ei ole vaatimuksia.
Alkupalana New York Times 4.1.2009:
The End of the Financial World as We Know It
Juoppo: Oi, jospa kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi
Rikas: Oi, jospa kaikki inhimillinen toiminta rahaksi muuttuisi.

Juoppo: Viinan hintaa pitää alentaa, koska se ei ole mikään ongelma.
Rikas: Inflaatio (rahan arvon alentaminen) on vain hyvästä, koska muutoin talous ei toimi oikein.

Juoppo: Voi, en voi elää ilman viinaa.
Rikas: Älä hulluja puhu; ei kukaan selviä ilman rahaa.

Juoppo: Pystyn ottamaan huikalla vodkapullollisen, eikä se tunnu missään...
Rikas: Mikään määrä optioita ei ole minulle kohtuuton; 100 miljoonaa euroa ei tunnu missään...

Juoppo: Anna viinaa, niin pystyn tekemään mitä tahansa.
Rikas: Jos en saa rahaa, en voi olla pätevä.

Juoppo: Säälittäviä mamiksia, jotka tulevat juovuksiin keskiolutpullollisesta
Rikas: Säälittäviä köyhiä, jotka pystyvät elämään dollarilla päivässä.

Juoppo: Elämä ilman viinaa on teeskentelyä.
Rikas: Elämä ilman rahaa on tylsää.

Juoppo: Elämää ei voi kohdata selvin päin.
Rikas: Elämää ei voi kohdata ilman rahaa, vaan sen pitää olla mahdollisimman helppoa, koska muutoin ihminen ei voi olla älykäs, jos hänellä olisi älyllisiä haasteita.

Juoppo selvälle: Kaikille ihmisille kelpaa viina, joten älä luule olevasi muita parempi, maitosuu!
Rikas rehelliselle: Kaikki ihmiset ovat ostettavissa, joten älä yhtään jeesustele, perhana!

Juoppo porukassa: Mulle kuuluu pidempi ryyppy, koska kestän paremmin viinaa.
Rikas saunaillassa: Mulle kuuluu enemmän rahaa, koska se ei ole mulle mikään ongelma.
Poliitikot (jotka kuuluvat rikkaisiin) tietävät kyllä hyvin, miten viinan kulutusta voidaan vähentää; nostetaan viinan arvoa.
Sitä vastoin rahan kulutuksen vähentäminen ei kiinnosta poliitikoita tipan tippaa, koska poliitikoiden lakeijat, eli talousasiantuntijat julistavat tuomiopäivää, jos rahan arvoa pitäisi nostaa. Poliitikoille kelpaa vain se, mikä on jokaisen juopon mieleistä; riippuvuutta aiheuttavan aineen hintaa pitää jatkuvasti laskea, koska himoriippuvaisille kehittyy jatkuvasti yhä korkeampi ja korkeampi sietokyky heitä orjuuttavaan aineeseen.

Kun siis talousasiantuntijat julistavat, että vain sellainen talous on kestävällä pohjalla, missä rahan arvo jatkuvasti laskee; missä rahaa tarvitaan aina enemmän ja enemmän, niin se talousoppi ei todellakaan seuraa järkeilystä, vaan siitä yksinkertaisesta totuudesta, että talousasiasiantuntijat ovat rahajuoppoja, joiden ajattelua ohjaa puhdas rahan himo.

Se on ihan sama, jos alkoholipolitiikkaa hoitamaan laitettaisiin juoppoja, jolloin huomattaisiin, että heidän politiikkansa viinan suhteen olisi samanlaista, mitä nyt on poliitikkojen politiikka rahan suhteen. Alkoholisteillakin olisi valmis oppi siitä, että vain sellainen viinatalous on kestävällä pohjalla, missä viinaa olisi jatkuvasti tarjolla enemmän ja enemmän.

Tästä huomataan, ettei inflaatioon perustuva rahatalous ole todellakaan järkiperäistä, eikä oppi rahan arvon jatkuvasta alentamisesta vaadi muuta kuin rahanhimoisen mielen.

Rahajuoppous läpäisee kaikki kansakunnat nykyään niin täydellisesti, ettei vaatimattomilla ole vielä pitkään aikaan mahdollisuutta perustaa vaatimatonta elämäntapaa edistäviä järjestöjä. Vaatimattomuudella on kuitenkin edellä kävijä; Raittiusliike:
Alkoholin vastaiset raittiusjärjestöt pystyivät syntymään vasta sitten, kun kansakunnan enemmistö raitistui.

Kansan Vaatimattomuus seura kuulostaa varmaan palkanvaatijoiden korviin yhtä hassulta jutulta kuin Kansan Raittiusliike kuulosti juopotteluun tottuneelle kansalle 150 vuotta sitten.

Niin kauan ihmiset kammoksuvat vaatimattomuutta, kun rahanhimo -joka ilmentyy hyväksyttynä palkan/ansion vaatimisena- vallitsee.
Lamakausien väliajoilla poliitikot optimoivat valtion rikkaille mieluisaksi.
Laman aikana poliitikot muuten vain säätää rikkaita varten hätätilalakeja, jotta valtio voisi estää rikkaiden konkurssit.

Youtube: Pullollinen ei tunnu missään


Internet: Missä teidän mielestänne kulkee raja, jolloin ihminen ei enää hallitse rahankäyttöään?
Internet: Lama-sadonkorjuu ja palkankorotus
Internet: Label; Palkkakuoppa
Internet: Laki maksimipalkasta
Internet: Jos on moraalista vaatia palkkaa älyn käytöstä, niin silloin on älykästä vaatia palkkaa moraalisuudesta
Internet: Laki minimipalkasta
Internet: Rahajuoppouden Keskiaika
Label: Rahanistit
Internet: Juopon yhteiskuntamalli

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

luin sun kansanvaatimattomuuskirjoitusta.Tuli sellainen ajatus että lama niinku melkeen kaikki täs maalimas on rikkaiden keksintöä.Niiden pitää aika ajoin kehittää lama että tuo inflaatio ei paisuisi aivan mahottomuuksiin.

Brainleak kirjoitti...

No, Rikkaat todellakin ovat syypäitä kaikkeen pahuuteen;

Rikkaat esim käskevät korkeasuhdanteessa kuluttamaan, eli lihottamaan talous aivan kuin se olisi pelkkä joulupossu. Ei mikään asia voi lihoa määrättömästi.

Jos rikkaat olisivat loogisia, niin he tietysti eivät voisi puhua kulutuksen rajoittamisesta tai luomakunnon saastumisesta samaan aikaan kulutuspuheiden kanssa.

Kulutushysteria on siis rikkaiden propagandaa, joka on noususuhdanteessa sama asia kuin lama-ajan siltarumpupolitiikka; nousukautena siltarumpujen sijaan tuotetaan krääsää...

On huomattava, että rikkaat ovat hyvin vastenhakoisia työllistämään ihmisiä siltarumpupolitiikalla, sillä krääsäpolitiikka on ainoa oikea tapa työllistää ihmisiä, koska muutoin luontoa ei voitaisi tuhota eikä ihmisiä nöyryyttää.