Pandemia versus ajattelun vapaus

Pidän hyvin outona sitä, että vasemmisto haluaa kävellä perustuslain ja valtiosäännön yli silloin, kun kyseessä on epämääräisen vihapuheen leviämisen ehkäisy, mutta kun kyseessä on koko maailman rahataloutta järisyttävän pandemian ehkäisy, niin silloin vasemmistolainenkin hallinto ei anna tippaakaan periksi, vaan vaatii, että valtiosääntöä on noudatettava prikulleen niin kuin sitä tulkitsee vasemmisto itse.
IL, 28.3. 2020: IL paljastaa: Niinistö esitti turvallisuusneuvostoa – pääministeri Marin kaatoi valtiosäännön vastaisena.

Miten pääministeristä tuli hetkessä perustuslain asiantuntija, kun hän on pitkin matkaa tehnyt esityksiä, joita peristuslakivaliokunta on joutunut moittimaan?

Huomataan, että myös vasemmistoa ei kiinnosta ensisijaisesti muu kuin köyhyyden lisääminen. Kaikki rikkaat ovat erinomaisen hyvillään siitä, että Suomeen ja kaikkialle muualle Länsimaihin saadaan lisää halpatyövoimaa. Olisi äärimmäinen katastrofi rikkaisiin kuuluville politikoille, jos köyhien määrä ei koko ajan lisääntyisi. Ei ole mitään väliä, mihin puolueeseen hallitusasemassa oleva poliitikko kuuluu, koska vain sillä on todellista merkitystä, että rikkaat eivät missään olosuhteissa saa köyhtyä.

Jos sattuisi niin, että esimerkiksi tulisi jokin viirus, joka uhkaisi koko ihmiskuntaa, niin se ei voisi kuitenkaan millään muotoa uhata poliitikkojen asennetta, jonka mukaan rikkaiden kuuluu rikastua kaikissa olosuhteissa, koska jos rikkaat kokisivat, että heidän pankkitilinsä ei kasvaisikaan, niin se olisi täydellinen katasrofi myös poliitikoille, koska kun rikas ei voisi pitää itseään rikkaana, niin silloin rikkaisiin itse itsensä asettaneet poliitikotkin tuntisivat, että heidän kokouspalkkionsa eivät ehkäpä riittäisikään pitämään heitä rikkaina.

Tietoisku.
Ahne ihminen voi tuntea olevansa rikas vain silloin, kun hän tietää, että hänen pankkitilinsä kasvaa kaikissa olosuhteissa.
Jos sattuisi niin, ettei politikko voisikaan elää pelkillä etuoikeuksillaan, niin silloin hänen pitäisi keksiä lisää lakeja, joilla rikkaiden rikastumista voitaisiin turvata.

Edellä kirjoitettu selittää paljolti sitä, miksi yksikään poliitikko ei omasta mielestään omaa mitään valtaa esimerkiksi ulkomaalaisten omistuksissa olevien vuokratilojen vuokrien sääntelyyn, koska silloin poliitikko kokisi olevansa vastuussa siitä, että veroparasiitit eivät rikastuisikaan suomalaisten verovaroilla. Ei ole olemassa sellaista poliitikkoa, joka ei ensisijaisesti pidä ihmiskunnan superloisijoiden --rikkaiden-- puolta. Politikoksi pääsevät vain kaikkein ahneimmat, jotka eivät missään olosuhteissa voi ajatella, että he itsekin voisivat selvitä myös vapaaehtoistyöllä, jota he juhlapuheissaan kovasti ylistävät.

Pääministeri Sanna Marin ei näe mitään epäloogisuutta siihä, että hän haluaa perustuslakiin perustumattomia lakeja, joilla rajoittaa tämänlaisia äänen painoja, mutta hän vastustaa henkeen ja vereen sitä, että ihmiskunta voitaisiin pelastaa katastrofilta hyvällä johtajuudella. Kaikki poliitikot ovat samanlaisia; Kaikki poliitikot haluavat pelastaa vain rikkaat, mutta ihmiskunta on heille täysin yhdentekevä.

Ei ole yhtään poliitikkoa, joka pystyisi elämään onnellista elämää sillä perustulolla, jolla he vaativat muita elämään. Jokainen poliitikko haluaa ensisijaisesti ainoastaan pelastaa rahatalouden, koska muutoin he he eivät voisi kuulua rikkaisiin. Poliitikot pelkäävät kuviteltua vihapuhetta enemmän kuin viiruksia, koska poliitikot huomaavat toisinajattelijoiden esittävän kritiikin olevan suunnattu ensisijaisesti poliitiikkojen omia etuoikeuksia vastaan.

Se olisi kauheaa järjen köyhyyttä, jos poliitikoiden pitäisi esittää kansalaisia kohtaan niin rakastavaa puhetta, että kansalaiset eivät kokisi heterogeenistä nussimista vastenmieliseksi toiminnoksi. Heterogeeniseen parisuhteeseen kannustaminen on vihapuhetta niille, joiden poliittiseen tajuntaan mahtuu vain homoseksi. Jotta poliitikko välttyisi oman kansansa rakastamiselta, niin sen sijaan hän haluaa oman kansan vaihtamista niihin, jotka eivät ole koskaan kuulleet omilta johtajiltaan mitään muuta kuin vihapuhetta.

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että miten sellainen ihminen voi pitää kiinni Suomen valtiosäännöstä, joka haluaa Suomesta liittovaltion. Hyvin ymmärrettävää, että valtion johtaja keksii hyvin helposti perusteluja, joilla esittää, ettei kukaan tai mikään voi olla parempi kriisijohtaja kuin johtaja itse, vasrsinkin silloin, kun samaan aikaan haluaa Suomen olevan vain moninkertainen(*) nettomaksaja.