Pieni ote naamakirjasta : Vasemmiston irvokas siivellä loikoilu .
Kaikki koulun käyneet tietävät, että se ei ollut vasemmisto, joka keksi raudan ja höyrykoneen. Sähkönkään keksijä ei ollut ay-aktivisti. Rautakaivoksen pääluottamusmies ei keksinyt ratakiskoa ja niiden päällä liikkuvaa vaunua, joka helpotti suunnattomasti ihmistyövoiman rasitusta ja poisti länsimaalaiset lapset kaivoskäytävistä. Otetaan mikä tahansa keksintö satojen vuosien takaa, niin yhden yhtäkään niitä ei keksinyt sellaiset, jotka halusivat ensisijassa kurittaa työnantajaa.
Työnantajat itse halusivat uusilla koneillaan helpotusta työväen olosuhteisiin, koska muutoinhan he eivät olisi ottaneet niitä käyttöön!
Minusta on täydellisen idioottimaista se, miten vasemmisto on ominut itselleen kaiken ansion työväen olojen parantamisesta, koska jopa kansakouluissa jo kerrottiin totuutena, miten koneet helpottivat työntekoja.
Jotta totuus ei unohtuisi, niin kerron, että jo 1700 luvun lopulla työläisissä alkoi nousta ajatusta siitä, miten työläisistä voisi tulla siipiveikkoja, kun vain he alkaisivat omimaan omaksi saavutuksikseen kaikki kehityksen aikaan saamat helpotukset työoloissa. Asia on nykyään helppo ymmärtää, kun miettii, miten joku lusmuilija on kokenut työnsä raskaaksi ja sitten joku tuo jonkun vekottimen hänen avukseen, jolloin hän kokee työnsä vieläkin raskaammaksi, kun sen saman työn tekemiseen ei tarvita kuin yksinkertainen väkipyörå. Ihminen vertaa omaa lihanvoimaansa väkipyörään, jolloin hän kokee olevansa täysin altavastaaja, jonka tunteen vallassa hän ei kykene ajattelemaan, että ilman hänen tunnettaankin työantajat olisivat potkaisseet häntä persuuksilleen, jos vain ay-liike ei olisi vaatinut lusmuilijoille täydellistä suojaa.
1800-luvulla tultaessa työväestö oli oppinut, että työnantajat ovat myötämielisiä työntekijöiden vaatimuksille, joka johtui vain siitä että työnantajien intresseissä ei ollut maksaa kalliisti koneistuksesta ja samaan aikaan maksaa palkkaa työntekijäille joka hiivatin päivältä. Kuusipäiväinen työviikko ei ollut työntekijöiden ansiota, vaan heidän vaatimus lyhyemmästä työviikosta oli samaa sorttia, kuin jos työntekijät olisivat vaatineet syksyisin lintuja muuttamaan etelään. Sehän vain tapahtuu.
2 kommenttia:
6-päiväinen viikko tuli yhtä vääjäämättömästi kuin linnut lentävät etelään. Kolmipäiväinen viikko on tuloillaan yhtä vääjäämättömästi kuin linnut lentävät etelään. eikä vasemmistolla ole siihenkään asiaan edes veto-oikeutta. Vasemmistolla on vain oikeus ruikuttamiseen, koska muuhun se ei kykene, sillä ne kerrat, kun joku vasemmistolainen kykenee johonkin, niin siitä tulee jopa pankinjohtaja, tai keksijä, jolloin vasemmisto ei voi muuta kuin esittää uskonnollista tunteellisuuttaan.
Mutta kuten linnut ensin kokoontuvat parviksi ja sitten muuttavat talveksi etelään, aivan vastaavalla tavalla etologiset voimat jakavat ihmisyhteisöt johtajiin ja johdettaviin. Ne kategoriat ovat ikuiset, kuten Spengler sanoi.
Eurooppalaiset yhtesikunnat muuttuivat valistusajalta alkaen sääty-yhteiskunnista luokkayhteiskunniksi -- mutta jossain siellä syvätasolla, jossa yhteisöjen roolit syntyvät, mitään sisällöllisesti uutta ei syntynyt. Jos näkisimme yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet samalla tavalla kuin voimme tarkastella ulkoista todellisuuta -- ja siinähän luonnontieteet takivät nimenomaan sisällöllisen voittokulun -- sääty-yhteiskunnista sukeutui luokkayhteiskuntia yhtä sietämättömän kevyesti kuin N-liitosta sukeutui romahduksen jälkeen kapitalistinen oligarkkivaltakunta.
Ja sitten -- ja tämä on melestäni tärkeä seikka -- kaikesta sosiaalisesta tasoittumisesta huolimatta yhteiskuntiin aina muodostuu eliitti, jolle on ominaista erottua laajoista joukoista. Vaikka yhteiskunnissa kaikki ihmiset "samaistuvat sosiaalisesti ylöspäin" -- eli köyhät aina tavoittelevat sitä aineellista hyvää mikä yläsäädyllä jo on -- nimenomaan yläsääty on se, joka pitää yllä erottautumistaan ja kuilua itsensä ja alempisäätyisten välillä.
Ja tuo kuilu ei tietenkään ole ksinomaan aineellinen, se on aina myös ajatuksellinen -- ja ajatushistoriaa on tutkittava siitä lähtökohtaoletuksesta, että kunkin ajan "tietdollisetkin" totuudet ovat aina nimenomana ylemmän säädyn tunnustuksellista ajattelua.
Uudella ajallahan luokkayhteiskunnissa, jotka sisällöllisesti ovat edelleen sääty-yhteiskuntia, tuo tiedollinen yläsäätyisyys on siinä mielessä ollut helppo toteuttaa, että uuden ajan koko ajattelulaatu on ollut korostetusti "opillista" -- eli on ollut mahdollista yliyleistäviä yleiskäsitteitä muotoilemalla luoda totuudellisuutta apinoivia vaikkakin aivan harhaisia "opillis-aatteellis-ideologisia" totuusjärjestelmiä, jotka noituvat hyvänkin ymmärryksen.
Lähetä kommentti