TN, 15.8. 2017: Kallis viinipullo tekee aivoille kepposet – Tutkimus paljasti, miksi ”kallis” viini maistuu paremmalta
Nature, Scientific Reports 7, Article number: 8098, 14.8. 2017:
How context alters value: The brain’s valuation and affective regulation system link price cues to experienced taste pleasantness
Olen keksinyt loistavan tieteellisen tavan osoittaa ihmisille, miten heidän uskonsa pettää heitä ja saa heidät toimimaan erittäin epätaloudellisesti:
Olen töissä (nykyisin vain vapaaehtoisena) eräässä kahvilatyyppisessä Kohtauspaikassa. Siellä keitellään päivittäin monta litraa kahvia ja päivän päätteeksi usein jopa täysi pumppupannullinen kahvia menisi suoraan Viikkiin haisevia putkia pitkin, mutta olen saanut muut toimijat jättämään kahvin minulle seuraavaa aamua varten.
En ole maininnut kellekään, kun aamuvarhain keitän edelliseltä päivältä jätetyn kahvin vedenkeittimellä ja laitan sen uudestaan termospumppuun juotavaksi kahviksi. Ja miten usein olenkaan kuullut, kun sekä toimijat että asiakkaat kehuvat, miten hyvää kahvia täällä saa. Voin vain hymyillä sisäänpäin. Semminkin, koska olen silläkin tavoin säästänyt Kohtauspaikalle jopa satoja euroja.
Olen yrittänyt saada muut toimijat edes maistamaan eilistä kahvia, mutta he ovat jo etukäteen täysin varmoja, että se on vain pikeä, eikä sitä voi juoda. Vain mun pomoni ja minä juomme mielellämme eilistä kahvia, eikä sitä tarvitse edes lämmittää, koska se on vain niin hyvää.
Samoin en vain pysty ymmärtämään, miten kummassa ihmiset oikeasti voivat leikkiä viininmaistelijoita, koska mun kielessä viini maistuu vain joko hyvältä tai hapanlitkulta. Kun olen saanut maistaa kalliita viinejä, niin aina silloin ajatellut, että mitä kumman eroa tälläkin on kyykkyviiniin.
Tämä Naturessa julkaistu artikkeli sai minut pohtimaan sitä, että miten tuo aivojen palkitsemiskeskus liittyy vaikkapa ahneuteen. Onhan tunnettua, miten rikkaat tykkäävät satasella kaikesta siitä, jolla on kova hinta. Rikkaiden on yhtä mahdotonta maistaa "halpaa" viiniä kuin mun asiakkaiden ja työkavereiden on mahdotonta maistaa eilistä kahvia.
Poliitikoilla on hyvin kehittynyt palkitsemiskeskus, joka ohjailee rahajuoppojen poliitikkojen toimintoja kuten viinanhimo alkoholisteja:
IL, 16.8. 2017: Soinille tyrkyllä lisää palkkaa ja palkintovirka Lontoossa
En ole kateellinen niille, joiden hermostossa on hyvin pullea palkitsemiskeskus. Se on vain niin väärin kuin olla voi vaatia itselleen etuoikeuksia ja maailmaan lisää köyhiä siksi, että voisi paisuttaa omaa palkitsemiskeskustaan; että ihmisestä tulee vain joku pavlovin koira, joka alkaa kuolaamaan heti, kun näkee tuhannen euron viinipullon tai sadan euron kahvikupillisen.
Ihminen on sitä neuvokkaampi mitä halvempaa elämää hän elää.
Ihmiskunnan pitää jo oppia, ettei ole oikein vaatia lähimmäistä elämään köyhän elämää siksi, että joidenkin rikkaiden palkitsemiskeskus voisi pullistella. Ehdotan, että poliitikoksi valittaisiin vain niitä, jotka voivat juoda kyykkyviiniä ja eilistä kahvia, ja hakea ruokansa biojäteastioista.
Edellä mainittu kyvykkyys kasvattaisi ihmisen neuvokkuuden virtapiiriä. Kallis elämä surkastuttaa ihmisen neuvokkuuden virtapiirin, eikä ihminen voi odottaa viisauden virtapiirin vahvistuvan siitä, että motivoituu palkinnoista ja rahasta.
Kalliit tuotteet kehittävät ihmisen hermostoon loisvirtapiirejä, kun taasen kyykkyviini ja eilinen kahvi palkitsevat ihmisen viisaudella.
Blogi, 16.4. 2017: Poistetaan rikkaat maailmasta
Talousnobelisti Bengt Holmström voisi opettaa myös poliitikoille vaatimattomuutta
1 kommentti:
Tätä olenkin epäillyt jo pidemmän aikaa: Mun hermoston palkitsemiskeskus on surkastunut.
Mää en saa kiksejä siitä, että joisin sadan euron punaviiniä. Voin ajatella jopa viisaita ajatuksia ilman, että mun pitäisi saada siitä jokin aineellinen palkinto. Voiko tämä olla oikein?
Olenko poliittisesti rajoittunut, kun en vaadi itselleni palkintovirkoja?
Nyt en oikein tiedä, miten voisin hyödyntää sitä, että mulla on ainakin yksi rusina aivoissa. Luultavasti en edes halua ajatella koko asiaa, koska muutoin minustakin voi tulla pavlovin koira, joka kuolaa espresson, etuisuuksien ja bisnessluokan perään.
Lähetä kommentti