Korruption kokemusasiantuntija Ohisalo

Uusi Suomi, 7.10. 2016: Köyhyystutkija huolissaan ”kaverikapitalismista” – Suomessa ”paljon piilotettua korruptiota”.

Köyhyyspaneeli 2016. foto ja edit: ks.

Korruptio ja köyhyystutkijalle ei riitä, että havainnoi muiden korruptiota ja köyhyyttä, koska silloin hän olisi pelkkä antropologi. Noustakseen samalle tasolle tutkittaviensa kanssa,  tutkijan pitää itse alkaa harrastamaan korruptiota, jotta hän voi lopputyössään kertoa totuudenmukaisesti, miltä korruptio tuntuu omien korvien välissä. -- Jään odottamaan M. Ohisalon kokemusta köyhyydestä, jonka jälkeen voin sitten odottaa Ohisalolta omaelämänkertaa, missä hän  paljastaa korruption todelliset kasvonsa.

Korruptiota ei voi selittää, jos tutkija ei käsittele korruptiota harrastavien tuntemuksia. Köyhyystutkijat aina haluavat kertoa, miltä köyhyys tuntuu ihmisessä, mutta milloinka saataisiin tutkija, joka kirjoittaisi, miltä se tuntuu, kun palkkaa verovaroilla kavereitaan huippuvirkoihin. Luulisin, että se saattaisi tuntua oikein helvetin hekumoivalta, päinvastainen tunne, miltä köyhyys tuntuu.

Iltalehden päätoimittajalla on parempi tieto siitä, mitä korruptio on. Jos tutkijalla on puoluetausta, niin hän ei tietystikään pysty näkemään, mitä korruptio oikeasti on:
IL, 21.1. 2020: Kaikki puolueet haluavat lopettaa poliittiset virkanimitykset — siis muiden puolueiden tekemät.

On erityisesti huomioitava, että tutkija M. Ohisalo ei pysty näkemään omassa toiminnassaan minkäänlaista korruptiota. Siitä voi jokainen päätellä, mihin koriin joutavat kaikki puolueellisuudesta syntyneet tutkimukset.


TOTUUS KORRUPTIOSTA.
Puolueuskovaisuuden ja kaikkien uskomusten perimmäinen syy on siinä, että ihminen luulee olevansa parempi kuin muut, kun hän uskoo juuri siihen tai tuohon uskomussysteemiin, jonka hän on jostain saanut päähänsä. Sillä ei ole väliä, minkä prosessin kautta ihminen on uskomuksensa saanut jostain päähänsä; vain sillä on väliä, että ihminen joutuu pakosta pitämään itseään parempana, kun hänellä on juuri se oppi päässään.

Jos esimerkiksi uskovainen uskoisi, että hän pelastuisi millä tahansa pelastusopilla, niin silloin hän ei uskoisi mihinkään oppiin, vaan pystyisi elämään onnellista elämää vailla minkäänlaista tressaavaa pakkoa pakottaa muita samaan muotiin.
On täysin anteeksiantamatonta, että valtiovalta suojelee uskomussysteemejä, koska silloin ja siinä valtiovalta suojelee tyhmyyttä. Uskovaisuus ei ole mitään korkeampaa kuin lujaa uskoa siihen, että maailma pelastuu vain hänen uskollaan.
Uskovaisuus on huippuunsa jalostettua sarvipäisyyttä.

Olen kirjoittanut tästä aiemminkin:
Kaikki puolueet opettavat, että maailma voidaan pelastaa heidän opillaan.
Tästä syystä esimerkiksi Vihreiden oppiin uskova tutkija Maria Ohisalo ei voi valtaan päästyään mitään muuta kuin asettaa päättäviin virkoihin vain niitä, joilla on se ainoa oppi, jolla maailma voidaan Maria Ohisalon uskomuksen mukaan pelastaa.

Valta ei turmele, koska ihminen on jo turmeltunut, kun hän uskoo johonkin oppiin; Valta on vain se työkalu, jolla turmeltunut ihminen haluaa turmella kaikki muutkin samaan turmelukseen. Opillisuus on elämänvastaisuutta.

Vihreiden puheenjohtaja, entinen korruptio- ja köyhyystutkija Maria Ohisalo, harrastaa vain maailman pelastamista, kun hän nimittää huippuvirkoihin omia kavereitaan. Se olisi oman uskonsa vihaamista, jos ministeri nimittäisi huippuvirkaan "vääränoppisen" puolueen edustajan. Sama pätee jokaiseen ideologiauskovaiseen, joka pääsee valtaan.

Paremman opin päähänsä saanut ei voi mitään muuta kuin asettaa hallitseviin virkoihin niitä, joilla on sama parempi oppi. Tästä huomataan, että Ohisalokin on vain tavallinen perustuslakia rikkova  suvaitsematon, joka ei usko puolueiden yhdenvertaisuuteen, mutta siitä huolimatta julistaa, ettei rauhanuskontoa saa vihata. Eikö olekin mielenkiintoinen tilanne, miten kaikkein kiihkeimmät tasa-arvon puolustajat, ja uskontojen ja uskomusten yhdenvertaisuutta julistavat, osaavatkin pitää omaa oppiaan kaikkia muita parempana. Tuo on jo niin lähellä vihapuhetta, että sietäisi saada satikutia.

Poliitikon krooninen uskonviha nousee tahattomasti esille juuri ns. korruptiossa.
Puolueuskovaisuus ja järki ovat toisensa poissulkevia.
Korruptio on verrattavissa hurmokselliseen hihhulointiin.

Jokainen uskontoihin ja ideologioihin uskovainen katsoo, että hän on moraalisesti parempi ihminen, koska muu ei olisi mahdollista; Ihminen ei voisi uskoa oman päänsä sisäisiin uskomuksiinsa, jos hän katsoisi, että moraalisesti ottaen hänen uskomuksensa ovat yhtä hyviä kuin muutkin uskomukset. Perustuslain yhdenvertaisuus- ja tasa-arvopykälät ovat vain juhlapuheita, joita voidaan harrastaa vain taivaassa, mutta täällä yksikään uskovainen ei niitä pysty toteuttamaan.

Moraalittomuus on kaikkiin oppeihin ja uskomuksiin sisäänrakennettu ominaisuus.