sunnuntai 30. elokuuta 2020

Aurinkokunnan synty tieteen ja Urantian mukaan

Tämä Hesarin tiedesivujen uutinen meinasi jäädä minulta ohi, mutta sadepäivän onneksi jäin töihin pidättelemään sadetta:  Helsingin Sanomat, 20.8. 2020: Aurinkokunnassamme saattoi miljardeja vuosia sitten olla kaksi aurinkoa.

On luojan lykky, että länsimaiset tiedemiehet eivät enää noudata viisivuotissuunnitelmaa, eli pönkitä jotain tiettyä ideologiaa. Urantia kirjan lukeneena huomasin välittömästi, että Helsingin Sanomien julkaisema juttu lähiavaruudestamme osuu hämmästyttävän yksiin sen kanssa, mitä Urantia kirjassa on kerrottu. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, vaan tiede saavuttaa vähä vähältä sitä tietoa, joka on julkistettu ihmiskunnalle kosmisessa ilmoituksessa nimeltä Urantia.

Urantia kirja, luku 57 Urantia alkuperä, kappale 5, Monmatian, Urantian aurinkokunnan synty.

Hesarin jutusta:
Lähikumppani katosi niihin aikoihin, kun Aurinko irtaantui siitä molekyylikaasujen pilvestä, jossa tähtiä alkoi muodostua. Tuo toinen tähti olisi myös syntynyt samassa kaasupilvessä.Näin kävi joskus 4,6 miljardia vuotta sitten. Nyt tuo naapuritähti on jossain muualla Linnunradassamme, jossa on yli sata miljardia tähteä. Tähtien väliset painovoimat heittivät sen lopulta lähistöltämme muualle.

Urantiasta:
4.500.000.000 vuotta sitten alkoi suunnattoman suuri Angonan aurinkokunta lähestyä tämän yksinäisen Auringon naapurustoa. Tämän suuren järjestelmän keskuksena oli pimeä avaruuden jättiläinen. Se oli kiinteä, vahvasti varautunut, ja sillä oli tavattoman vahva gravitaatiovoima.

Hesarin jutusta:
Sitä ennen kaksoistähtien pari ehti vaikuttaa siihen, millainen aurinkokunnastamme tuli. Sen yhteinen painovoima ehkä kaappasi ainetta ja kappaleita muilta läheisiltä tähdiltä.

Urantiasta:
Vaikka Angona ei kyennytkään sieppaamaan mukaansa mitään Auringon massasta, Aurinkonne onnistui kuitenkin lisäämään muodonmuutokselliseen planeettaperheeseensä jotakin läheisyyteen tunkeutuneessa järjestelmässä kiertäneestä avaruusaineksesta. Angonan gravitaatiokentän voiman johdosta sen kiertotähdistö noudatti kiertoratoja, jotka olivat melko etäällä pimeästä jättiläisestä; ja pian aurinkokunnan muodostaneen massan purkautumisen jälkeen ja aikana, jolloin Angona vielä oli Auringon naapurustossa, Angonan järjestelmän kolme suurehkoa planeettaa kiertyi niin lähelle aurinkokunnan esivaihetta, että sen vetovoima, jota vielä Auringon oma vetovoima vahvisti, riitti järkyttämään Angonan gravitaatiopiirin tasapainon ja irrottamaan siitä pysyväisesti nämä kolme taivaan vaeltajan sivukiertolaista.

Heasarin jutusta:
Tutkijat sanovat, että planeetta yhdeksän ei ole kaukana yksin.
”Uusi mallimme ennustaa, että lähiavaruudessa pitäisi olla enemmän sellaisia kohteita, joiden kiertorata on saman tapainen kuin pohditulla planeetta yhdeksällä”, sanoo Loeb.

Urantiasta:
Kaikella Auringosta peräisin olevalla aurinkokunnan aineksella oli alun perin yhtenäinen kiertoradan suunta, ja ilman näiden kolmen vieraan avaruuskappaleen tunkeutumista olisi kaikella aurinkokunnan aineksella yhä sama kiertoradan liikesuunta. Mutta tässä tilanteessa Angonan kolmen sivukiertolaisen vaikutuksesta tunkeutui kehkeytymässä olleeseen aurinkokuntaan uusia ja vieraita kiertovoimia, ja tämän tuloksena oli vastakkaisen liikesuunnan ilmaantuminen.

Mutta.
Lukekaa itse koko kirja alusta alkaen, koska se on tarkoitettu luettavaksi niin, kuten kaikki kirjat.

2 kommenttia:

J. Jörgensen kirjoitti...

Joo, vaikka sadetta kannattaa kyllä pikemminkin pitää kuin pidätellä.

Brainleak kirjoitti...

En jää odottamaan Vera Rubin Observatorion antamia tuloksia lähiavaruudestamme, mutta en olisi yllättänyt, jos jo VRO löytäisi ne Urantia kirjassa ilmoitetut kolme suurehkoa planeetta sieltä jostain Oortin pilven etäisyydeltä, vaikka luulen, että ne kolme suurehkoa vieraan tähden jäljelle jättämää planeettaa ovat korkeintaan puolen valovuoden etäisyydellä auringostamme.

Lainaus: "Angonan järjestelmän kolme suurehkoa planeettaa kiertyi niin lähelle aurinkokunnan esivaihetta, että sen vetovoima, jota vielä Auringon oma vetovoima vahvisti, riitti järkyttämään Angonan gravitaatiopiirin tasapainon ja irrottamaan siitä pysyväisesti nämä kolme taivaan vaeltajan sivukiertolaista."

On samalla sekä pelottavaa että jännittävää ajatella, millaisia eläväisiä kädellisiä tulemme tulevaisuudessa kättelemään, eikä heitä törkitä kyynärpäillä.