Kuten todistettua, niin nykyiset filosofit ovat täysin pihalla nykyisyydestä. Yksikään valtion virallistama filosofi ei pysty muuta kuin korkeintaan änkyttämään siitä menosta, mitä nyt pidetään normaalina, koska nykyfilosofit luulevat kaikessa hyväuskoisuudessaan, että he ovat varmoilla vain silloin, kun eivät sanallakaan ole toista mieltä kuin nuo lapselliset poliitikot, jotka luulevat olevansa taloudellisten realiteettien ylisessä.
Keskiajalla itselliset ajattelijat joutuivat kirkonkiroukseen, mutta nykyajalla filosofit varovat visusti joutumasta nykyisten oikeaoppisten kiroamiksi, koska se merkitsisi joko leipäjonoa tai jotain arvokkaampaa itsellistä toimeen tuloa.
Vai onko kukaan kuullut mitään järkevää, eli erimielisyyttä Suomen tämän ajan kärkifilosofeilta, jotka saavat elantonsa verovaroista! Mitä ilmeisemmin ihmiset arvostavat viisautena vain sitä, kun valtion palkollinen ei sano halaistua sanaa nykymenosta.
Minä kun en maksaisi penniäkään selaiselle, joka on palkattu valtiolliseksi ajattelijaksi, eli filosofiksi, psykologiksi, tai poliitikoksi. Jos ihminen ei pysty ilmaiseksi ajattelemaan korkeampia ajatuksia kuin maalainen, niin silloin hänestä on mahdototonta saada mitään järkevää ajatusta ziljoonalla eurollakaan. Vain typerät julistavat, että mitä enemmän ihmiselle maksetaan sitä parempia ajatuksia hän pystyy ajattelemaan.
Onko yhtäkään verovaroilla työllistettyä filosofia, joka pystyisi ajattelemaan edes sitä, että Suomen talouden realiteetteihin kuuluvat myös maahan muuttajat ja kehitysapu ja kaiken maailman syleily, nimittäin siinä viivan alle kirjattuna. On toki hyvin ymmärrettävää, miten taloudellista se on valtion leivissä olevalle kertoilla vain poliitikoiden korviin mukavilta kuulostavia juttuja. Samaa mukavuutta kaikki muutkin viralliset valtion palkolliset kertovat alkaen talousasiantuntijoista, koska muutoin ihminen joutuisi omin avuin tulemaan toimeen kylmässä maailmassa, jos hän olisi toista mieltä kuin virallinen totuus.
Valtio ei ole koskaan kuunnellut oikeita yrittäjiä. Poliitikot nostsavat puolueidelogiasta riippuen esille korkeintaan suuryritysten leipäpomoja, jotka muutanaa poikkeusta lukuun ottamatta ovat vain tuhonneet kansantaloutta. Yleissääntönä voidaan pitää, että mitä typerämpi yritysjohtaja on ollut sitä avokätisemmin poliitikot ovat hänet palkinneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti