Edellisessä juonteessa jo hieman sivusin tätä otsikkoa, mutta koska ilmi selvästi jopa professorit ovat täysin pihalla, mikä koskee ihmisen oikeassa olemista, niin sanon sen tässä parilla lauseella,
Loukkaantuminen on vihaan verrattava tunne, koska loukkaantumisen todesta ottaminen voi koska ja milloin ja missä tahansa tuhota toisen ihmisen elämän totaalisesti. Yksikään loukkaantuja ei loukkaannu edes viikoksi.
b, 29.9. 2020: Helpoin tapa kuopata liberaali hallitus. Koska elämän virrassani taas sattui muutoksia (lue jostain muualta), niin päätin taas vittuilla koko helvetin maailmalle, koska nyt on taas muutama päivä luppoaikaa ....
Loukkaantumista ei koskaan saa eikä voi pitää minkäänlaisena todisteena oikeassa olemisesta.
Tähän asti jopa oikeusministerien mukaan ihmisen loukkaantuminen on sama asia kuin totuus siitä, mitä ihmiselle on tapahtunut. Jouko Turkka tai joku hänen kaltaisensa ajattelija voisi helposti huomata, ettei loukkaantuminen todista ihmisen kokemuksesta yhtään mitään. Vain joku idiootti voi kuvitella, että loukkaantujan tunteen vuoksi joku toinen pitää hirttää tai ainakin tuomita eliniäksi rikolliseksi. Paitsi silloin, jos kyse on väkivallasta, jota kutsutaan leikillisesti koulukiusaamiseksi, koska keskenkasvuiset aikuiset ovat viimeisen päälle pelkkiä typeryksiä.
Loukkaantuminen ei voi koskaan eikä ikinä olla mikään todiste jonkun toisen syyllisyydestä. Loukkaantuminen voi todistaa vain loukkaantujan itsensä olevan kykenemätön itsehillintään.
Oikeassa elämässä ihmisiä ei ainoastaan opeteta hillitsemään niin sanottuja vihan tunteitaan, vaan myös loukkaantumisen tunteita. On mieletöntä, että loukkaantumisen tunnetta ei ole määriteltty negatiivikseksi tunteeksi, josta johtuu se, että kuka tahansa esittää loukkaantunutta, niin silloin hän voi saada jopa korkeimman oikeuden puolelleen vain näytellessään loukkaantunutta, koska loukkaantumisen tunteen positiivisuus on kuin jokin kirkollinen sakramentti
Ei taida olla ketään filosiakaan, joka pystyisi epäilemään loukkaantumisen tunteen olevan jotain muuta kuin absoluuttisen positiivinen, eli toisen syyllisyyden täysin tuomitseva tunne. Ymmärrän täysin, että itkevä lapsi on surullinen näky, mutta sitä en pysty ymmärtämään, että itkevä aikuinen voi itkulleen olla todisteena siitä, että hän juuri on oikeassa, ja muut väärässä.
Jos löydätte tuosta listasta yhdenkään sukupuolitetun ammatin nimen, niin olette jumalia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti