Suomen Akatemia harrastaa verorahoilla mahtipolitiikkaa. Koskaan Suomen Akatemian tutkimusprofessorit eivät halua, eivät pysty, eivätkä voi tutkia Suomeen muuttanaiden ja täällä asuvien niin sanottujen kehitysmaalaisen naisten osallistumista suomalaisten miesten viina- tai musiikkimakuun. Itse asiasssa, en ole koskaan kuullut tai nähnyt, että Suomen Akatemia olisi julkistanut akateemisen tutkimuksen islamistimiesten vaimojen osallistumisesta vaikkapa Kainuun kaljakuppiloiden kävijäkuntaan.
Ainoa, mikä akateemikkoja näyttää kiinnostavan, on siinä, että heidän pitää tuoda esille, miten huonosti naisilla on asianlaita kaikissa muissa yhtenäiskulttuureissa, paitsi muslimimaissa. Luulisin, että Suomen Akatemia saa käskynsä kommunisteilta, mitä professoreiden vain sallitaan tutkivan. Siitä todisteena on se, että jo vuosikausia Suomen Akatemia on pitänyt yhtenä tärkeimpänä tutkimuskohteenaan Nepalin olosuhteissa täysin mitättömiä asioita.
On täysin varmaa, että jos Suomen poliitikot olisivat kysyneet nepalilaisilta, mikä nepalilaisia pännii eniten, niin aivan taatusti Suomen Akatemia ei olisi antanut penniäkään jollekin nepalilaisten naisten osallistumiselle musiikkikulttuuriin. Jos nimittäin Nepalin räikein epäkohta on naisten osallistuminen musiikkiin, niin silloin sinne ei tule antaa palanutta puupenniäkään, puhumattakaan, että jollekin pirun tärkeälle suomalaisille akatemiaprofessorille annettaisiin sekuntiakaan puheaikaa siitä asiasta.
Vaadin, että tästä lähtien Suomen valtion tulee tehdä galluppi sen maan kansalaisilta, mikä heitä pännii eniten ja vasta sen jälkeen sen tutkimiselle voitaisiin myöntää akateemisia, veronmaksajilta otettuja, apurahoja, mutta vain siinä tapauksessa, että kyseisessä maassa ei vielä ole tieteellistä akatemiaa.
Ja jos siellä ei ole akatemiaa, niin silloin apurahoilla pitää ensin pyrkiä luomaan kyseiseen maahan oma tieteellinen akatemia, Jos kuitenkin joku kehitysmaa todetaan täysin kyvyttömäksi kehittymään, niin silloin se maa pitää jättää luonnontilaansa, kuten tehtiin Andamaaneille.