keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Kivilinna

Olipas mukava olla taasen oikeissa töissä. Oikeaa työtä tekevien ei tarvitse maksaa kuntoilusta kellekään penniäkään.


Kivet ovat sitä mukavia, että niitä ei voi lahjoa, eivätkä kivet yritä miellyttää ketään; niiden kanssa on vain oltava itsekin sitä, mitä on. Teeskentely ei auta yhtään kivien kanssa.

Kivi ei liiku ylimielisyydellä ja omahyväisyys pitää kiven tiukasti paikoillaan. Kivien pyörittäminen tiputtaisi rikkaan kuin rikkaan päivässä maanpinnalle. Rikkaat ovat tosin niin elämästä syrjäytyneitä, että heidän on täysin mahdotonta edes ajatella itseään johonkin hyödylliseen työhön.

Hyödyllinen työ on sitä, että se hoitaa yhtä aikaa sekä mieltä että kehoa. Työ on mieletöntä, jos sen aikana kehon kunto rapistuu ja sitten maksetaan siitä, että kehon saisi kuntoon.

Tuommoinen elämä ei voi olla järkevää, missä mieli ja keho on toisistaan erotettu; miten muka työ voisi olla mielellistä ja mieltä ylentävää, jos samaan aikaan keho kärsii?

Terve sielu terveessä kehossa

Kehon kunnosta huolehtiminen on mielellistä. Pelkkä ns. henkinen työ alentaa ihmisen älyllisyyttä. Esim politikointi on erittäin haitallista ihmisen mielenterveydelle, koska se heikentää ihmisen fyysistä kuntoa ja saa siten aikaan harhakuvitelmia siitä, että se on oikein maksaa kehon kunnosta.
Jos se olisi älykästä maksaa siitä, että on fyysisesti kunnossa, niin silloin poliitikoiden pitäisi maksaa siitä hyvästä, että he ovat henkisesti kunnossa; ajattelevat hyviä, painavia ja korkeita!

Ihminen ei ole looginen, jos hän vaatii palkkaa/palkkiota ajattelusta (mielen kuntoilusta), mutta maksaa fyysisestä kuntoilustaan.
Ajatelkaa nyt vähän! Vai onko kuunaan kuultu, että yksikään poliitikko olisi ajatellut tällaisia ajatuksia. Vetäkää omat johtopäätöksenne.

PS. Poliitikot ovat tosin luoneet systeemin, missä he vaativat palkkaa myöskin siitä hyvästä, että nostelevat painoja paikasta A paikaan A. Vai etkö ole muka kuullut eduskunnan bodysalista?

PicasaWeb/sinenmaa: Ei Voi Olla Totta

Ei kommentteja: