Kun ihmiset tajuaisivat, että vankilat ovat moraalisesti sairaita varten, niin silloin lainlaatijat eivät enää koskaan määräisi määräaikaistuomioita tietyistä moraalisairauksista, niin kutsutuista rikoksista.
En usko, että monikaan olisi halukas menemään sairaalaan, jos lääkärit sanoisivat, että koronapotilaan pitää olla 10 vuotta eristyksissä, vaikka hän olisi terve jo kymmenen päivän arestin jälkeen. Jo satoja vuosia sitten tajuttiin, ettei fyysisesti sairasta ole moraalista pitää eristettynä kuin korkeintaan hänen sairautensa keston ajan. Vasta 1900 luvulla monet valveutuneet tajusivat, ettei mieleltään sairasta voi pitää hulluna kuin vain sen ajan, kun hän on hullu.
Miten kauan vielä kestää ennen kuin ihmiset tajuavat, ettei moraalisesti sairaita saa ikinä päästää vapauteen sairaina, vaan vasta sitten, kun rikollinen on itse parantanut itsensä? Eihän mikään oikeasti sivistynyt valtio päästä ruttotautisiakaan vapauteen kuin vasta sitten, kun heistä ei enää ole vaaraa.
Rikollinen mieli on moraalisesti sairas. Vankiloita pitäisi kutsua moraaliparantoloiksi, joka merkitsisi sitä, että rikollisia ei enää ikinä saa armahtaa, koska jo järki sen sanoo, ettei moraalittomuudestaan parantunut tarvitse armahdusta, vaan ehdottoman vapauden, eikä rikollista saa armahtaa.
Eihän mitään muutakaan sairasta armahdeta sairaudestaan! Voitte vain kuvitella, miten typerä olisi sellainen lääkäri, joka julistaisi, että nyt pääset ulos sairaalasta, koska olet kärsinyt tarpeeksi kuumeesta ja paiseista. Tai mitä mieltä olisitte sellaisesta päälääkäristä, joka julistaisi hullulle kuin vanhan testamentin profeetta, että nyt päästän sinut ulos, vaikka olet edelleen hullu.
Vain moraalittomuudessa yhä viipyilevä kansakunta voi pitää lakia oikeutettuna silloin ja siinä, kun se kuvittelee, että määräaikainen rangaistus parantaa moraalisesti sairaan. Fyysisesti sairas tarvitsee fyysisen lääkärin. Päästään sairas tarvitsee mielellisen lääkärin, mutta moraaliltaan sairasta ei voi parantaa kukaan muu kuin sairas itse.
Facebook, 10.12. 2020: Ministerin lainvastainen toiminta on armoitettua toimintaa.
b, 20.2. 2011: Sairaat hallitsijat.
Blogilabel: Armo. Jne...
On aika hullua, että jos ihminen paranee sairaudesta, niin häntä ei voi lähettää sairaalaan, mutta jos ihminen paranee rikollisuudesta, niin häntä ei voi kohdata minkäänlainen armo, vaan hänet pitää laittaa terveenä vaikka yksinäisselliin odottamaan mahdollista armoa. Rikollisen armahtaminen on hulluinta, mitä lakiuskovainen voi tehdä, koska yksikään lakiuskovainen ei kertakaikkiaan pysty ajattelemaan, että hän voisi tuntea armoa rikollista kohtaan vaikka jo ennen tuomiota. Mitä se semmoinen armo on, joka vaatii 12 vuotta ennen kuin pystyy toimimaan ja sittenkin sellainen armo ei välitä mitään, onko ihminen oikeasti parantunut moraalittomuudesta. Lakiuskovaisen uskon mukaan rikolliseen pitää ennen armoa kohdistaa yhteiskunnan kostoa ennen kuin häneen voi kohdistaa armoa.
b, 27.10. 2011: Tuomiot ovat verikostoja.
Muuan nuorukainen julisti jo 2000 vuotta sitten, että antakaa parantuneiden hallita. Ihminen ei voi olla parantunut, jos hän ei pysty olemaan armollinen ihmiselle, joka on parantunut moraalittomuudestaan, vaan vaatii, että rikollisen kuuluu istua määräaikainen tuomio, jonka jälkeen hän voi vasta olla terve.
1 kommentti:
Ajatelkaa, että teidät olisi tuomittu määräämättömäksi ajaksi moraaliparantolaan (vankilaan), josta te pääsisitte pois vasta terveinä.
Juuri noin meille jokaiselle käy silloin, kun me sairastutaan fyysisesti. Kukaan ei mene sairaalaan määrätyksi ajaksi, vaan sinne mennään sillä mielellä, että sieltä pääsee pois vain terveenä.
Eikö se olisi valtava helpotus, kun ihminen itse voisi päättää, miten kauan hän on epäsosiaalinen ja erossa vapaudesta? Suuri järki pystyy helposti luomaan sellaisen yhteiskunnan, jossa ihmiseltä vietäisiin tyystin oikeutus katkeroitumiseen.
Vain kaikenlaiset määräaikaisuudet saavat ihmisissä aikaan katkeruutta, joka huomataan elinkautisvangeista ja Donalt Trumpista ja kaikista kansaedustajista, jotka luulevat, että heidän pitää saada olla lopun ikäänsä vihreällä oksalla, jos heidät on sinne neljäksi vuodeksi kerran valittu.
Moraalisesti terve ihminen pystyy itse helposti asettumaan moraalisesti sairaan ihmisen saappaisiin ja ajatella, miltä se tuntuisi joutua moraaliparantolaan (niin sanottuun vankilaan), josta pääsisi ulos vain siten, että rupeaisi terveeksi.
Kannattaisiko se jo tänä yönä miettiä, mitä empatia (toisenlaiselle elämänpolulle itsensä ajatteleminen) oikeasti ihmiseltä vaatii? Ei siinä ole mitään viisautta, että pystyy kuvittelemaan itsensä vain sellaisen ihmisen saappaisiin, joka kuuluu samaan kuplaan kuin itsekin. Ihminen ei ole empaattinen --eikä siten järin viisaskaan--, jos hän ei pysty kuvittelemaan itseään oman itsensä viholliseksi.
Viimeksi elossa ollut mannerheimristinritari ei yhtään tykännyt siitä, että neuvostosotilaita kutsuttiin vihollisiksi, puhumattakaan, että hän olisi hyväksynyt heidän pilkkaamisensa.
Nykyisin ihmiset luulevat olevansa välkkyjä, kun he kaivavat itsensä poteroihin ja luulevat näkevänsä harhaoppisia, vääräuskoisia, väärämielisiä ja muita vihollisia kaikkialla ympärillään. Liberaali, vasemmistolainen elämäntapa näyttää luonnistuvan vain sellaisilta, joilta puuttuu tyystin empaattisuus, eli kyky ajatella itsensä vastapuolekseen.
Lähetä kommentti