sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Muistoja uudesta sodasta.

 Kuuntelen öisin YLE podcasteja. Tai ainakin laitan niitä pyörimään, kun menen maate. Jos tai kun sitten heräilen öisin, ja jos kello sattuu lähestymään tasatuntia, laitan YLE Radio Suomen päälle. Niin tein viime yönäkin, kello yhden aikaan. Yhden uutisissa heti ekana kerrottiin, että Iran on ilmoittanut ampuneensa parisen sataa droonia ja ballistista ohjusta kohti Israelia, ja että ne saapuisivat kohteisiinsa noin tunnin kuluttua.

Koska minulla ei tänään ollut työpäivää, niin heräilin pikku hiljaa vasta kuuden jälkeen ja jatkoin podcastien kuuntelua. Yleensä olisin tähän aikaan jo töissä, mutta on se vaan mukavaa pari kertaa viikossa vaan venytellä petissä ja viivytellä ylös nousua.

Ennen kahdeksaa päätin sitten vihdoin nousta. Muistin, että olin yöllä kuullut uuden sodan pärinää, joten selailin hieman nettiä. Mutta hieman petyin, kun tuo länsitiede on taas tehnyt kepposensa ja pystynyt torjumaan lähes täysin itämaisten ihmisten parhaimmat luomukset. Eni wei.

Olen päättänyt, että en aio olla kenenkään puolella. Minulle on yksi ja sama, kuka ampuu jossakin  ja kutakin. Myös Suomessa olen valinnut puoleni, eli en ole minkään suomalaisen kansanryhmän puolelle. Olet sitten nuori tai vanha, kommunisti tai kapitalisti, poliitikko tai työläinen, mies tai nainen, ihan mitä vaan, niin minua et tule ikinä saamaan puolellesi -- jotakin toista suomalaista vastaan. Mutta.

On yksi rajalinja, jonka sisällä seison, ja se on Suomi. Minulle Suomi on kaikessa ensisijainen, eikä puhettakaan, että alkaisin suosimaan Suomessa jotain muuta kuin Suomea ja suomalaisuutta.

Esimerkiksi tuo Lähi-Itä. Minulle on yksi lysti kuka ampuu siellä ketäkin, koska voittajaksi varmaan selviää se osapuoli, joka on viisaampi ja joka on yhtenäisempi. Väellä ja voimalla ei edes Suomea voitu voittaa, vaikka USA antoi Neuvostoliitolle aivan järjettömästi aseita ja tarvikkeita.

Ainiin. Viime yönä taisin kuulla unen läpi varmaan pariinkin kertaan YLE Podcastin:

Elävää historiaa, Kuinka Venäjän vallan aika sai Suomen kukoistamaan.

PS. Ihminen on yhä edelleen lähes pelkkä tunteellinen eläin. Se, että yhdellä eläimellä on joukkotuhoaseita, ei varmasti muuta sitä eläintä yhtään enemmän inhimillisemmäksi, vaan kohta puoliin se eläinlaji nimeltä ihminen näkee lähimmäisensä niin suurina petoina, että sillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin ampua toinen toisiaan atomiaseilla. Vasta sen jälkeen, monen sadan vuoden kuluttua, ihmislaji on valmis luopumaan liberaalista hölmöstä humanismistaan ja luo itselleen maailman hallituksen, jolle annetaan valta tuhota jokainen, joka haluaa olla rikas tai ideologisesti työtön. Sen jälkeen ihminen saa tehdä työtä, joko omasta halustaan tai sitten pakosta. Mikään muu ei ole mahdollista.

2 kommenttia:

Brainleak kirjoitti...

Inhoni on yhtä suurta, sekä juulaisia että muslimeja kohtaan, koska kumpikaan niistä ei halua olla inhmillinen, eli kaikki ne ovat ovat pelkästään eläimiä, jotka näkevät toinen toisensa vain eläiminä. Jos ne olisivat edes puolueettomia, niin sekin saisi inhimillisyydelle lisää tilaa kehittyä. Mutta. Onneksi planeetalla on vielä voimassa evoluutio, joka on täysin armoton kaikkia kohtaan. Vain paras selviytyy ja häviäjä häviää lopullisesti. Evoluutio on oleva inhimillisyyden sijainen siihen asti, kunnes viimeinenkin ase on taottu ideologisesti työttömän työkaluksi, eikä sossua ja rikkaita enää ole, eikä niitä enää koskaan tule.

Heikki kirjoitti...

Todellakaan ei pidä sekaantua lähi-idän politiikkaan mitenkään, siellä ne sotii jossainpäin koko ajan.