Ihmisen syvin olemus

Esipuhe: Jumalan amnesia-Ihmisen syvin kohta
Katselin tuossa juuri Pressiklubia, missä Ruben Stiller kihelmöi Päivi Räsäsen kanssa. Piispa Kari mäkinen ohjelman loppupuolella puolella puhui hyvin syvällä ihmisessä liikkumisessa. Tässä selvitän, mikä on ihmisen syvin kohta.
Usein väitetään, että ihmisen syvin kohta on jossakin hengellisyydessä. Että ihmisen pitää kilvoitella tai jopa paastota ja ruveta harjoittamaan askeesia, itsensä kiduttamista, päästäkseen syvimpään ihmisyyteen. Mutta! Asia on juuri päin vastoin; Ihminen pääsee kaikkein syvimmälle vain siten, että hän heittäytyy ikään kuin virran vietäväksi. Uskonnolliset ja seksuaaliset ihmiset tietysti eivät pysty ymmärtämään, mitä syvyyttä on jossakin heitukkamaisuudessa tai lapsen omaisessa elämässä. Mutta ei voi mitään. Todellisuudessa ihmisen ei todellakaan tarvitse tavoitella jotakin opillista elämää ollakseen oikeasti kaikkein syvimmällä ihmisyydessä:

Ajallisen ihmisen syvin kohta se, mikä muuttaa ihmisen tunteet negatiiviseksi.


Ihmisellä on sitä kevyempi olo mitä positiivisempi hän on. Puhutaan leijumisesta. Henkisyys ei koskaan ole saavutettavissa opeilla, väellä ja voimalla, koska henkisyys on kaikkein kevyin olomuoto. Kaikkein korkein kohta, mitä ihmisessä on ei suinkaan ole sukupuolisesti tunnistettavissa.

Fyysisen ihmisen syvin kohta on kuin maapallon syvin kohta, missä aineen ominaispaino on kaikkein suurin. Ihmisen syvyydessä ihmisen mielen ominaispaino on kaikkein raskain. Syvimmällä kohtaan ihminen on kaikkein raskasmielisin, ja raskamielisyydessään ihminen on kaikkein tuhoisin.

Ihmisen syvin olemus on kaikkein kauimpana henkisyydestä. Herkimmillään ihminen ei suinkaan ole henkisyydessä, vaan juuri silloin, kun hän on kaikkein raskasmielisin. Ihmisyyden pohjalla ihminen on nurkkaan ahdistettu, missä hän ei voi enää taantua syvemmälle, vaan ainoa keino puolustautua on nousta vastarintaan -ylöspäin-, jolloin jokainen oppeja hokematon näyttäytyy sellaiselle vihollisena ja harhaoppisena, suvaitsemattomana tai rasistina.

Uuden Ajan henkioppaissa puhutaan Chakroista, tai seitsemästä kehästä.
Ensimmäinen chakra on kaikkein alin chakra. Kyseinen chakra sijaitsee ihmisen alaruumiin kohdalla, jossakin sukupuolielinten tietämillä Historia on opettanut, että ihminen loukkaantuu kaikkein herkimmin silloin, kun hänen omakuvaansa loukataan. Ihmisen omakuva on kaikkein selvin sellaisille, joiden elämän täyttää seksuaalisuus. Seksuaalisilla ihmisillä on kaikkein suurin ja loukkaamattomin Jumala, koska seksuaalinen ihminen kokee oman seksualisuutensa kaikkein pyhimpänä asianaan, jumalanaan, joka määrää ihmisen päivittäisen käyttäytymisen niin sängyssä kuin kapakassakin.

Mikään muu ei saa ihmistä niin raivoihin kuin se, jos ihminen tuntee, että hänen seksuaalista minäänsä on loukattu. Suomessakin lähes joka päivä ihmisiä tapetaan ja hakataan henkihieviriin vain siksi, että joku katsoo, että hänen seksuaalinen omakuvansa on kokenut loukkauksen.

Sen sijaan Suomessa ei tapahdu lainkaan X-uskonnon tähden vastaavanlaisia rikoksia. Mutta, jopa uskonnollisten yhteisöjen piirissä tapahtuvat väkivallan teot ovat useimmiten seurausta rikoksen tekijän seksuaalisuudesta. Nykyajassa evankelisluterilainen suomalainen on kaikkein raivoisimmillaan silloin, kun hänen jumalansa seksuaalisuutta uhataan, esim naispappeudella, joka on sama asia kuin ihmisen oma kuva.

Murskaavien todisteiden johdosta katson, että ihmisen syvin ja samalla herkin kohta on hänen haaravälinsä, eli Ensimmäinen Chakra. Tämä on täysin ilmi selvää, kun tarkastellaan vaikkapa kehitysmaiden uskovien väkivallantekoja, tai X-uskonnon pappien lapsiin sekaantumista. Jopa islamin piirissä väkivalta selittyy lähes yksinomaan seksuaalisessa kanssakäymisessä. Islam on ensimmäinen chakran ylistyshoilausta.

Muslimia ei suinkaan eniten loukkaa puhe allahista, vaan se, jos muslimin miehuus ja herruus ylitse naisen on muslimin mielestä kyseenalaistettu. Ja tuollaisen uskonnollisen loukkaantumisen suomalainen muoto on juuri tuo Jumalan puolesta loukkaantujien viha naispappeutta kohtaan ja kaikki muu Jumalan sukupuolen pyhyyttä häiritsevä puhe.

Ihmisessä on siis seitsemän chakraa, joista kaikkein alhaisin, eli syvin on se haaravälissä sijaitseva.
Mitä korkeamman chakran mukaan ihminen toimii sitä vähemmän herkkä hän on maailmalle, 
sillä ajallisuudessa ihmistä voidaan loukata vain ajallisesti!


Ihminen on kuolevainen silloin, kun hän kokee olevansa yhtä ruumiinsa kanssa. Kaikkein kuolevaisimmillaan --haavoittuvaisimmillaan-- ihminen on silloin, kun hän kokee olevansa sukupuoli, eli kun ihminen kokee elämänsä ensimmäisen chakran kautta. Aito-henkistä ihmistä ei voida loukata.

Kaikki järkitodisteet osoittavat yhteen ainoaan kohtaan ihmisruumiissa, kun puhutaan ihmisen syvimmästä kohdasta uskonnollisesti ottaen. Ihminen voi elää jalattomana ja kädettömänä, mutta ilman sukupuolisuutta voivat elää vain sellaiset ihmiset, jotka eivät ole uskovaisia.
Uskovaisuus ja henkisyys on toisensa poissulkevia.


On sanottu, että ensimmäisessä chakrassaan ihmiset ovat viattomia. Seksuaalisesti suuntautunut ihminen ei koskaan näe mitään syytä itsessään. Otetaan mikä tahansa seksuaalinen perverssio heteroudesta alkaen, niin ihmisen on siinä tilanteessa mahdotonta nähdä mitään vikaa käytöksessään. Niin raiskaajat kuin pedofilitkin ovat omasta mielestään täysin viattomia, puhumattakaan heteroista. Ensimmäisen chakran eläjiä ei voida syyllistää, koska heiltä puuttuu täysin henkinen minuus, joka vain voisi nousta ensimmäisen chakran yläpuoliselle näköalapaikalle.

Jos halutaan synnyttää syyllisyyden tunne ihmiseen, niin se onnistuu vain sellaisiin syyllisiin, jotka ovat nousseet kehityksessä ensimmäistä chakraansa ylemmäksi. Nähdään, että ensimmäisen chakran tasolla ihminen on ikään kuin täysin tunteeton, psykopaattinen. Haaravälistään elävä ihminen kokee, että kaikki ovat häntä vastaan; että vain hän ja kaikki hänen laillaan uskovaiset ovat viattomia.

Käsitys on täysin oikea, kun katsotaan asiaa fyysiseltä kantilta. Syvimmillään ihminen näkee tosiaankin kaiken yläpuolellaan eli kehittyneemmän olevan uhkana hänen syvyydelleen. Kaikkein fanaattisimmat uskovaiset ovat juuri niitä, joiden ainoa elämä tapahtuu seksuaalienergian kautta. Voidaan todellakin sanoa, että ihmisen syvin ja samalla syvällisin kohta on hänen haaravälinsä. Syvällisimmät ihmiset ovat seksistisiä, omasta haaravälistään hurmioituneita.

Seksuaalinen ihminen on äärimmäisen herkkä kaikelle ajalliselle ja materiaaliselle. Ihmisen keho on jo itsessään täysin materialistinen, joten herkimmillään ihminen on silloin, kun hänen kehonsa tunne-elementtejä rämpytellään. Kehon tunne-elementeistä kaikkein korkeimman äänen antaa haaraväli -- kun taasen ihmisen aivot ovat vastaavasti täysin tunteettomat.

Kun ihminen kehittyy henkisesti, se tarkoittaa ajallisesti ja fyysisesti sitä, että hänen fyysinen kehonsa ja ajallinen mielensä reagoi jatkuvasti yhä heikommin ajallisiin viesteihin. Mitä henkisempi ihminen on sitä vähemmän häntä loukkaa mikään niin sanottu uskonnollinen pilkka tai seksuaalinen häirintä. Seitsemännen chakran kautta elävä ihminen ei voi kokea minkäänlaista uskonnollista loukkaantumista, eikä kuudennen chakran tasolla oleva ihminen edes ajattele vaatia muilta mitään anteeksi antoa.

Jeesus ei koskaan opettanut, että ihmisten pitäisi vaatia toisilta anteeksi antoa, Jeesus sanoi, että ihmisellä tulee olla anteeksi antava mieli. Sellainen mieli voidaan saavuttaa vain henkilökohtaisella tutustumisella elämään. Elämään ei voida tutustua siten, että oma kehollisuus ja sen tunteet ovat kaikki kaikessa.

On totta, että ihmisen henkisen polun lähtökohta on täysin fyysinen ja täysin seksuaalinen. Mutta ihmisen ei tule jäädä hekumoimaan fyysisyydellään ja seksualisuudellaan. Seksuaalisuuttaan ja fyysisyyttään korostavat ovat äärimmäisen loukkaantumisherkkiä. Nykyisin huomataan selvästi, miten yhä suuremmat joukot ihmisiä näyttävät olevan suorastaan ammattiloukkaantujia. Itsensä loukkaajat ovat kaikkein äänekkäin populaatio, mitä ikinä on elänyt.

Ihmisen pitäisi edes jotenkin päästä pohtimaan, mikä saa hänet kokemaan loukkaantumistaan, milloin mistäkin asiasta. Sellainen omien tunteiden pohtiminen nostaisi ihmisen ylös siitä pohjamudasta, missä hän ei voi mitään muuta kuin vollottaa, miten tuo tai se tai jokin loukkaa häntä.

Olkaa lasten kaltaisia. Lapset eivät loukkaannu uskonnollisista puheista, eikä seksuaalisuus loukkaa lapsia. Ei ole lainkaan järkevää väittää olevansa aikuinen, jos loukkaantuu jonkun toisen mielipiteistä. Lapset ovat luonnostaan henkisiä, koska he eivät voi eivätkä pysty loukkaantumaan aikuisten opillisista hölynpölypuheista. Aikuisen tulisi ottaa oppia lapsista ja selvittää tarkkaan itselleen, miksi lapsi voi puhua mistä asiasta tahansa ilman loukkaantumista.

Blogi: Tunneäly selitetty