Kuinka monta kertaa minun tulee vaatia toiselta anteeksi pyyntöjä? Ihanko seitsemän kertaa?
Kristinuskonnon noudattajan ei kuulu vaatia anteeksi pyyntöä. Sen sanoo selvästi Kristus Jeesus, joka ei koskaan sanonut, että uskovaisen pitää pyytää anteeksi. Evankelisluterilainen uskovainen ei voi loukkaantua esimerkiksi maahanmuuttokritiikistä tai rasismista, puhumattakaan siitä, että kristittyä loukkaisi jokin pilkkapuhe Jumalasta tai uskonnosta. Kristinuskonnon noudattaja ei voi kieltää ihmisiä puhumasta mitä tahansa, koska sen uskonnon pääsanoma on, että:
Älä loukkaannu! Älä pyydä anteeksi; Anna anteeksi!
Koska Suomi on kristillinen maa, ja koska valtiovalta hakee siunausta joka vuosi kristinuskonnon kirkolta, niin silloin Suomen valtio ja sen lainsäätäjät eivät voi mitenkään kieltää ihmisiltä puheen vapautta puhua ihan mitä tahansa -- koska kristinuskovaisen ei tule milloinkaan esittää toiselle mitään anteeksipyyntöä, vaan:
’Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?’ Jeesus vastasi hänelle: ’Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.Antakaa, niin teille annetaan
Toisen puolesta loukkaantujat, itsensä loukkaajat ja ammattiloukkaajat eivät ole kristittyjä. Koska kuitenkin suomalaisista kristittyjä on vielä ainakin seitsemänkymmentä prosenttia, niin silloin Suomessa vallitsee laittomuus, jos täällä vaaditaan anteeksipyyntöä jonkun puolesta tai loukkaannutaan vaikkapa siitä, että romaneita/muslimeita kutsutaan jollakin nimellä.
Kaikki uskonot ovat erilaisia ja mikään uskonto ei arkielämässä ole tasa-arvoinen minkään toisen kanssa. Olisi tietysti ihanteellinen tilanne, että kaikki uskonnot olisivat tasa-arvoisia, miuta sellaista ei voi milloinkaan saavuttaa, koska täydellinen tasa-arvoisuus arvoissa on sitä, että olisi yksi ainoa uskonto.
Kaikki uskonnot pyrkivät maailman herruuteen. Tämä on mitä ilmeisen tosiasia, jonka voi kieltää vain silloin, kun ei millään tavoin halua nähdä totuutta: Belgistan? Sharia Showdown Looms in Brussels
Jos vain Suomessa ei niin herkästi vaadittaisi anteeksipyyntöä, vaan oltaisin kristillisiä, niin silloin me vähät välittäisimme esimerkiksi itsensäloukkaajien vaatimuksista, emmekä olisi millänsäkään,. jos joku muslimi vollottaisi ja vaatisi anteeksi pyyntöä
Lainsäätäjien epäkristillisyys on johtanut siihen, että nyt tuomioistuinten ajasta suurin osa kuluu itkupillien mielettömien asioiden hoitoon.
Anteeksi pyynnön vaatiminen on antikristillisyyttä
Kristinuskontoa vähemmän kehittyneet uskonnot vaativat ihmisiltä anteeksiannon sijaan anteekipyyntöä; ilon ja vapauden sijaan orjuutta ja loukkaantumista. Kristilinen maailma oli saavuttanut maailnman herruuden niin moraalissa kuin tieteessäkin, koska me länsimaalaiset emme ennen näitä aikoja olleet mitään ammattiloukkaantujia.
Islamin ja muiden kehitysmaiden kehittymättömien uskontojen invaasion myötä länsimaalaisuuteenkin on nykyisin pesiytytnyt tuo täysin mieletön himo kaikenlaiseen kaikesta loukkaantumiseen. Länsimaalaisuus on kadottamassa kaiken saavuttamansa sydämen sivistyksen ja ottamassa sen tilalle primitiivisten uskontojen barbaariset tavat, joista mielettömin on loukkaantuminen.
Onneksi kehitysmaa-käsite ei ole vielä kiellettyjen sanojen listalla, joten siitä voi vielä vetää esille sen opin, että kehitysmaa ei voisi olla kehitysmaa, jos sen kulttuuri ja uskonto olisi oikeasti tasa-arvoinen länsimaalaisuuden ja kristillisyyden kanssa.
Olisi mieletöntä sanoa, että kehitysmaan kulttuuri olisi kehittynyttä kulttuuria. Kehitysmaa ovat sekä uskonnoltaan että kulttuuriltaan yhtä kehittymättömiä kuin kyseinen maakin, -- koska muussa tapauksessa politikko olisi mielenvikainen, jos hän kutsuisi kehittynyttä kulttuuria kehitysmaaksi, mitä tulee näiden käsitteiden yleisesti hyväksyttyyn käyttötapaan. Kehitysmaata ei voi erottaa sen maan kulttuurista yksinkertaisesti siksi, että kehitysmaan kulttuurista johtuu maan kehittyneisyyden taso.
Kehittyneiden maiden kulttuurit ovat kehittyneitä,
joka on yhtä pitävää sen kanssa, kun sanotaan:
kehitysmaan kulttuuri on kehittymätöntä.
Ylläolevasta huomataan heti, että jos poliitikko pitää jotakin maata kehitysmaana, -jonka todisteena on esimerkiksi kehitysapu-, niin silloin tuo poliitikko pitää sen maan kulttuuria ja uskontoa vähemmän arvokkaana kuin kehittyneen maan kulttuuria ja uskontoa.
Huomataan selvästi, että poliitikkojen puheet uskontojen ja kulttuurien tasa-arvoisuudesta ovat vailla minkäänlaista faktapohjaa, sillä jos meillä olisi todellinen kulttuurien ja uskontojen tasa-arvo, niin silloin meidän ei tule antaa millekään maalle minkäänlaista kehitysapua, eikä meidän tule ottaa vastaan elintasopakolaisia, koska nuo molemmat todistavat kiistatta ja eittämättä sen, että kulttuurit ja uskonnot eivät ole samanarvoisia.
Kehitysmaa-käsite on itsessään rasistinen, jonka sanoja tulee jo tahattomasti väittäneeksi sen maan kulttuuria ja uskontoa kehittymättömiksi. Samoin kehitysapu on rasistinen teko. Samoin elintasopakolaisten vastaanottaminen on rasismia. Jne. Sillä kehittyneet maat eivät aiheuta toinen toisilleen sellaista, jota kehitysmaat aiheuttavat kehittyneille maille.
Anteeksi antaminen on ainoa tie kehitysmaan kulttuurin ja uskonnon kehittymiselle. Sillä jos kehitysmaan ihmiset eivät opi anteeksi antoa, niin silloin he eivät voi myöskään kasvaa ihmisinä. Me emme pysty auttamaan kehitysmaita kehittymään siten, että alamme täällä loukkaantua milloin mistäkin asiasta. Kehitysmaiden ihmiset oppivat anteeksi antamisen kulttuurin vain siten, että me länsimaalaiset emme loukkaannu - joka käytännössä olisi sitä, että me emme ottaisi kuuleviin korviinkaan maahanmuuttajien ja niitä suvaitsevien valituksia rasismista tai uskonnonpilkasta.
Loukkaantuminen alentaa ihmisen ja saa hänet käyttäytymään tavalla, joka aikaa myöten alkaa aiheuttamaan pakolaisuutta; mitä useammat ihmiset alkavat vaatimaan anteeksipyyntöä --alkavat ammattiloukkaantujiksi-- sitä vähemmän vapautta meillä tulee olemaan.
Maailmamme ei kehity sillä, että alamme käyttäytymään kehitysmaalaisittain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti