Tulkaa Liukuhihnalta Empaattiseen Kiertotalouteen

Olen huomannut, että suurin osa ihmisistä toimii liukuhihnana, jolla halpatyövoiman tekemä työ kuljetetaan kaupasta suoraan luontoon sitä tuhoamaan.

Erityisesti kaupunkinuoret ovat täysin pihalla taloudesta. Heille talous on todellakin pelkkä liukuhihna, jolla on kiva työntää luontoon kaikki, mikä kauppojen hyllyiltä irti lähtee.


Otan esimerkiksi Tuikkujahdin: Toissa vuonna vaivaiset kymmenen tuhatta oppilasta keräsi joulun aikoihin 4,8 miljoonaa alumiinista tuikun kuorta. Kaikkein ahkerimmat kerääjät olivat maaseudun kouluista, joten kaupunkinuoret ovat totaalisen pihalla kiertotaloudesta, sillä ainoaa oikeaa taloutta on kiertotalous.

Ajatelkaas,  jos kaikki Suomen ihmiset laittaisivat alumiiniset rasioiden kannet ja tuikkujen kuoret kiertoon, niin sitten moni nuori saisi sisäsiistiä työtä sen sijaan, että nyt kulutusjuhlia juhliva nuoriso pakottaa miljoonat ihmiset paskamaisiin olosuhteisiin kaivamaan olemattomalla palkalla metalleja esille, että energiajuomilla kyllästetty nuoriso voisi pelleillä kaduillamme.

Facebook, 10.4. 2018: Nuorison Tuikkujahti.
Facebook, Jordan B. Petersonin haastattelu Adele Kottaraisen käännösteksteillä.

Suomessa heitetään hukkaan miljoonia kiloja alumiinia ja siten terawatteja energiaa. Pelkästään jugurtti ja proteiinipurkkien alumiinisiin kansiin kuluu Suomessa kymmeniä tuhansia kiloja alumiinia, joten jos vain proteiinipatukoita ahmiva nuoriso saisi oikeasti proteenista lisää aivosoluja, niin he tajuaisivat itsekin, miten typerää on olla lajittelematta omia paskojaan.

Mutta, kuten huomataan, niin energia- ja proteiinipitoiset mehut ja jugurtit ovat lähinnä vain pilanneet kaupunkinuorten aivot niin, että nykyisin he ovat vain pelkkä liukuhihna, jolla siirretään halpatyövoiman vaivalla tuottamat tuotteet metsiin ja meriin.
Sitten aina välillä nuoriso hyppää liukuhihnalta mielenosoituksiin, missä nuoriso voivottelee halpatyövoiman työolosuhteita jättäen jälkensä mielettömästi jätettä.

Suvaitsevaisuutta itkevä nuoriso on täysin pihalla empatiasta! Heillä ei ole minkäänlaista empatiaa esimerkiksi harvinaisia kännykkämetalleja kaivaville afrikkalaisille. Ei mikään  ihme, että nuoriso on tyystin vailla empatiaa ihmiskuntaa ja sen jatkuvuutta kohtaan, koska nuori on niin energeettinen, ettei se ehdi ajatella vielä tulemattomia sukupolvia ja niiden perintöä.
Vahtera, 9.4. 2018: Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan*.
IS, 9.4. 2018: Nuoret miehet ja naiset saavat lapsia ennätysvähän – Petteri Orpo huolestui: ”Eiväthän he edes kohtaa”.

Itse sain tämän planeetan vuonna 1950 melko puhtaana. Itse asiassa, maaseutu oli lapsuudessani puhdas, eikä siellä ollut muovia. Toimin itse niin, että tämä meidän ainoa planeettamme jäisi minua seuraaville sukupolville vähintään yhtä puhtaana, jonka itse sen sain isiltämme ja äideiltämme.
Minulla ei ole minkäänlaista sääliä niitä kohtaan, joilta puuttuu empaattinen kyky elämään. Empatia on viisautta, eikä ihminen voi olla viisas, jos hän ei arvosta asioita, koska vain arvostamalla asioita ihminen voi arvostaa myös tekijöitä. Ja päin vastoin;
Jos tai kun ihminen arvostaa tekijöitä, niin silloin hän ei voi olla niin tyhmä, että heittäisi luontoon oikeiden tekijöiden tekemiä asioita.

Empatiaa joko on tai ei ole.
Empatia ei ole mikään työkalua, joka on kiva kaivaa esille silloin, kun mieli tekee itkeä jossakin mielenosoituksissa niitä mielipiteitä vastaan, joita ei itse pysty edes käsittämään. Todellinen empatia on kuin päivänvalo, joka ihmisestä säteilee jokaisena elämän hetkenä. Empaattinen ihminen tajuaa, että hänen kuuluu ehdoitta arvostaa niitä metalleja ja raaka-aineita, joiden kaivamisen työolosuhteita hän kritisoi.

Empatia ei ole tunne, vaan älykkyyden kliimaksi.
Jos ihminen heittää vaikka karkkipaperin luontoon, niin silloin hän on täysin empatiakyvytön asettumaan jonkun öljytyöläisen öljyisiin saappaisiin. Päivittäin huomaan, miten ihmiset ovat hysteerisiä, jos heidän kätensä likaantuu, mutta samaan aikaan nuo hysteerikot eivät välitä paskaakaan niiden miljoonien halpatyöläisten käsistä, jotka ovat joka ikinen työpäivä paskassa, jotta hometta kiljuvat puhtausintoilijat länsimaissa voisivat toimia liukuhihnana, jolla vaivalloisesti kerätyt raaka-aineet halpatyövoimallisen tuotannon kautta työnnetään luontoon, metsiin ja meriin.


Yllä oleva on vain muuan pienen pieni ajatelma minun päiväkirjoista, joissa kerron tunnilleen, päivälleen, viikolleen, kuukausilleen ja vuosilleen, mitä olen tehnyt ja juonut, ja mitä mieltä olen rikkaista, politiikasta, USA:sta, kulutusjuhlista, köyhistä ja kaikesta:
B, 20.3. 2018: Vale-Kauhistelevat suvaitsevaiset.
VU, 13.3. 2018: Venäjä uhkaa Yhdysvaltoja sotatoimilla Syyriassa.

Tänä aamuna jouduin täällä työpaikalla lajittelemaan eilisillan nuorison paskoja. Taloyhtiö on tuonut uuden kellertävän muovinkeräysastian ja laitoin siksi työpaikalle muovinkeräysastian, mutta sain sekajätteistä kaivaa pahvitölkkejä, alumiinia, hedelmien kuoria, kahvinporoja,... Ja sen jälkeen kirjoitin tekoni päiväkirjaan, jotta nuoriso voisi oikeaoppisesti nenänvarttaan näyttäen suorittaa päivittäisen moraalistumistunteellisuutensa, joka on yhtä heidän höpöttämänsä suvaitsevaisuuden kanssa, jolla ei ole mitään yhteistä nimittäjää älykkyydelle.

B, 4.2. 2013: Alumiinin-metallin kierto-Tuikkujahti.
B, 3.6. 2016: Muovinen planeetta.
B, 28.9. 2017: Älymuovi poistaa muovilta saasta-ominaisuuden.