Luonnon syvimmistä syvyyksistä me tiedetään, että me menetetään alkuperäisyys, jos me yritetään tulkita sitä. Sitä kutsutaan aaltofunktion romahtamiseksi. Meidän on mahdotonta tietää, mikä on alkeishiukkasen alkuperäiskulttuuria ennen kuin sorkimme sitä. Sorkkimisen jälkeen hiukkanen menettää välittömästi alkuperäisyytensä ja siitä tulee erottamaton osa nykyaikaa.
Aivan samoin me emme koskaan voi tietää millainen on joku alkuperäiskansa, koska heti, kun sitä aletaan tutkia, se ei enää voi olla sitä, mitä se oli sitä ennen. Intian Valtameressä on saariryhmä, Andamaanit ja Nikobaarit. Pystyn hyvin ymmärtämään, että länsimaalaiset eivät ole vielä romahduttaneet niiden saaren asukkaiden funktiota, jota oikeasti voin tässä kutsua aidoksi alkuperäiseksi kulttuuriksi.
Tiede on erottamaton osa länsimaalaista kulttuuria. Jos länsimaalainen menisi aseineen tai raamattuineen Andamaaneille tutkimaan andamaanien alkuperäistä kulttuuria, niin sitä kulttuuria ei sen jälkeen enää olisi, koska andamaanit saisivat välittömästi haltuunsa valtavasti länsimaalaista tietoa ja teknologiaa ja osaisivat käyttää sitä myös.
Suomen ja Pohjolan Lapissa ei enää ole mitään alkuperäistä kulttuuria, vaan niiden aaltofunktio romahti viimeistään vuonna 1964, jolloin Saamen maalla tapahtui viimeinen jutajainen (hae esim, Yle Arkisto, Niilo Ihamäen raportti) Vuoden 1964 jälkeen saamelaiset olivat tosi onnellisia päästessään asumaan länsimaalaisiin taloihin, missä lämmitys hoitui ilman, että piti kahlata vaivaiskoivikkoon oksia taithelemaan.
Sitten sattui niin, että punaisen Tampereen yksi opinahjoista ylennettiin yliopistoksi. Siellä alkoi sikiämään ajatus siitä, että suomalaiset riistivät lappilaisilta kulttuurin, jonka menneisyys oli vallan loistavaa, jos sitä olisi verrattu vaikka samojedien vastaavan kulttuuriin. Niinpä kommunistit alkoivat agitoimaan lappilaisille vihaa ja ylemmyyden tuntoa suomalaisia vastaan. Eikä aikaakaan, kun suomalaiset pakotettiin kustantamaan lappisille erittäin oudon kielen oppia.
Vähitellen, eli muutamassa kymmenessä vuodessa, lappilaiset alkoivat uskomaan, että heille oli parempi unohtaa suomen kieli ja alkaa puhumaan vain saamea, jotta he voisivat uskoa olevansa alkuperäiskansa, jolle kommunistit mielellään antoivat museollisen arvostuksen. Vahinko vaan, että saamelaisiksi julistautuneet lappilaiset olivat jo tottuneet elämään kuin suomalaiset, joten lappilaisten alkuperäisyyteen eivät enää uskoneet muut kuin idiootit, jotka eivät pysty ymmärtämään, miten ihmisen mieli lopultakin halajaa enemmän tietoa kuin valhetta, toivoa paremmasta kuin pitäytymistä menneisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti