HU, 11.4. 2024: "Mittaukset vahvistavat: Pikaratikka kirskuu paikoin poikkeuksellisen kovaa – ratkaisuna muun muassa rasvaus"
Ratkaisuna ei voi olla eikä saa olla kiskojen rasvaus, koska kyse on fysiikasta. Olisi täysin ääliömäistä laittaa vuosittain jopa tuhansia litroja öljyä raiteille vain siksi, että sillä peiteltäisiin radanrakentajien sutta ja sekundaa!
Ratikka menee joko liian hiljaa tai liian lujaa kurviin, jolloin jomman kumman puolen pyörät syövät kiskoja. Menkää katsomaan pahiten kirskuvia kohtia, niin näette siellä metallin muruja.
Kuka tahansa fyysikko pystyisi laskemaan ratikalle ihannenopeuden kuhunkin kurviin, jolloin molempiin kiskoihin kohdistuisi sama voima, jolloin mitään kirskuntaa ei voi esiintyä. Jos taas ne lasketut nopeudet eivät sovi pikaratikalle, niin silloin radanrakentajat eivät ole ottaneet huomioon radan kaltevuutta, jolloin kyseessä on susiratikka.
Muutenkin ihmettelen suuressti ratikkainsinöörejä; He ovat ihan tahallaan tehneet tavallisten ratikkakiskojen urista vaihteiden kohdilta niin matalia, että ratikan pyörien varsinainen kosketuspinta nousee vaihteiden kohdilla ilmaan, jolloin ratikka jyrisee ja kolisee. Junaratojenkaan vaihteet eivät tarvitse moista idioottimaista ratkaisua, joten pitänee varmaan lopettaa kaikkinainen insinöörien ihmettely, että herpes ei taasen ala kukkimaan.
PS. Käpylän kylän asemalla paikallisjunien raiteet ovat kallistettu laiturin kohilta erittäin pahasti. Siellä ratikkainsinöörit voisivat saada luonnon oppia, mihin asteeseen rata pitää kallistaa, että pikaratikka pääsisi tuhatta ja sataa kurvista ohi jättämättä jälkeensä metallin lastuja.
1 kommentti:
Ei kai vaan käytetä öljypohjaista rasvaa, sehän valuu vesistöön ja pilaa maailman. Apua herätys vihreät.
Hylkeenrasva tms. olisi ekologista.
Ja maailma pelastuu hylkeistä ei niin väliä kunhan pääsee hiljaa lattelle tai punkulle
Lähetä kommentti