Arkkitehtien kuuluisuusluokitus

 Suomen kaunein rakennus annettiin melkein ilmaiseksi ulkomaalaisille!

Lähes jumalaksi Jumalan paikalle korotettu Aalto on suomalaisille poliittisille pyhimyksille niin pyhä, että hänen nuoruuden töitään voidaan vain nimitellä. Jos mää olisin jossakin päättävässä asemassa, niin siinä ei kuulkaas nokka tuhisi montaa päivää, kun A. Aallon kaikki teokset olisivat tuusan nuuskana, lukuun ottamatta hänen nuoruuden töitään, jolloin kusi ei vielä ollut kapillaarisesti noussut kovin korkealle. Mutta jo 1920 luvulla kyseinen herra tuhosi itse ensimmäiset luomuksensa vaatimalla, että siilojen seinien paksuus pitää olla mahdollisimman ohut, niin ohut, että se kestäisi korkeintain sata vuotta.

Jo tuo hänen ensimmäinen luomuksensa kärsi varmasti kusipäisyydestä, koska kuka tahansa viisas arkkitehti olisi tajunnut, että jos hän haluaa kuuluisuuteen, niin ei saatana vieköön sitä ensimmäistäkään rakennusta tehdä kestämään alle sen, mitä pyramidit ovat kestäneet.

Aatelkaas ihan itte, miten kummassa te voitte alkaa kunnioittaa jotain junttia, jonka rakennuksia pitää alkaa purkaa jo muutaman vuosikymmenen jälkeen! Tai montako uutta marmorilouhosta pitää perustaa vain sitä varten, että joku typerä arkkitehti on korotettu arvoon, joka on miinusmerkkinen. Kerron asian toisin, mutta vain tämän kerran:

1900 luvun alkupuolelta saakka arkkitehdit ovat tehneet täysin vastoin sitä, mitä näemme muinaismuistoista; Meillä ei olisi ainuttakaan pystyssä seisovaa muinaismuistoa, jos siellä muinaisuudessa olisi ollut näitä hiton hienohelmo jumaloituja arkkitehtejä, kuten A. Aalto. Muinaisuudessa ei tosiaankaan säästelty seinien paksuudessa, kuten nykyään tehdään.
Ainoan poikkeuksen nykyarkkitehdit tekevät piilossa. Nimittäin yhteenkään tuulivoimalan perustukseen ei säästellä betonia. Jopa ihan pikkuruisen tuulivoimalan perustuksiin menee yhtä paljon betonia, jota A. Aalto piirsi todella hienon siilonsa rakentamiseen. Alvar Aalto olisi saanut minulta melkein 4+, jos vain hän olisi tajunnut, että jokainen rakennus tulee rakentaa niin kuin muinaiset egypiläiset rakensivat.

Kaikesta tässä sanotusta on helppoa laatia kaikkia arkkitehtejä koskeva kuuluisuusluokitus, joka kuuluu näin: Arkkitehti on sitä kuuluisampi mitä paksumpia seiniä ja pilareita hän osaa piirtää kivirakennuksiin.

Mää en vaan voi ymmärtää sitä, miksi jokaisen sukupolven pitää uudestaan rakentaa kaikki. Jos vain yksikin arkkitehti olisi järjissään, niin hän piirtäisi rakennuksia, jotka kestäisivät ainakin satatuhatta vuotta. Arkkitehdit edustavat kertakäyttökulttuuria pahimmillaan. Kaikkein surkein on se nimeltä mainitsematon arkkitehti, jonka rakennuksia pitää muutaman vuoden välein korjailla, ja jonka seiniin vaadittu marmori tuhoaa luontoa ennennäkemättömällä tavalla.

Nykyarkkitehdit eivät keksi vuorille mitään muuta käyttöä kuin pilkkoa ne xitun pieniksi katukiviksi tai sitten niin zitun ohuiksi marmorilaatoiksi,. joita pitää uusia parin vuoden välein. Ei ole ole yhden yhtäkään arkkitehtiä, joka pystyisi piirtämään rakennuksia, joiden viimeinen käyttöpäivä olisi miljardin vuoden kuluttua.

On aivan typerryttävää huomata, että yksikään arkkitehti ei halua olla kuuluisa edes 3000 vuoden kuluttua, puhumattakaan, että hänen nimensä mainittaisiin sadantuhannen vuoden päästäkin. Piirustakaa te xitun arkkitehdit edelleen mahdollimman kevytrakenteisia juttujanne, koska varmaa on, että teidän kevyet juttunne eivät paina mitään edes parin sadan vuoden jälkeen.

Onhan se aivan idioottimaisuutta, että esimerkiksi joku Töölönlahden pytinki pitää joka kymmenes vuosi uusia vain siksi, että sen talon piirtämän arkkitehdin ensimmäinenkään työ ei kestä edes sataa vuotta. Mutta, kuten sanottu, niin arkkitehdit pystyvät nykyään laittamaan betonia miljoonia tonneja pelkkien kertakäyttötuulimyllyjen perustuksiin,. joten kaikki nykyiset arkkitehdit eivät ole pisteenkään arvoisia.

YLE, 21.9. 2024: "https://yle.fi/a/74-20112448 "

Arkkitieteellistä typeryyttä

 Mitä jumaloidumpi arkkitehti on muiden arkkitehtien silmissä sitä varmemmin kaikki mineraalit ja vuoret ovat heidän silmissään pelkkää arvotonta roskaa.

Otetaan esimerkkinä vaikkapa alvaraalloksi jumaloitu juntti, jonka mukaan hän saa piirtää taloja, joiden betoniseinät eivät saa näyttää seiniltä, vaan italiaiselta kalliolouhokselta. Mutta, typeryyttä seuraa tietysti toiset typeryydet.

Koska Italian marmorilouhokset sammaloituisivat pika pikaa, niin siksi kaikki jumalallisuutta haluavat arkkitehdit vaativat, että betonilaattaseinille saa laittaa silmänlumeeksi vain 5 senttiä paksuja marmorilaattoja, jotta Italian marmorikalliot voidaan vast'edeskin loppusijoittaa Suomen jätemäkien taiteeksi, jotka parhaimmillaan ovat mediassa esillä parisen vuotta. Edellä kerrottu on erityisesti vasemmiston suosimaa planeetan tuhoamista, koska muutoin kommunistit eivät vosi vaatia veronmaksajilta satoja miljoonia ympäristötaiteeseen. 

Helsingin Sanomat 31.5. 1998: Finlandia-talon marmorista muotoutuu ympäristöteos. Voi mikä autuus, kun parikymmemntä vuotta vanhojen talojen seinistä jo saadaan -- veronmaksajien suurenmoisella avulla -- taidetta, josta mafiapomotkin ymmärtävät jotain, koska ovathan ne marmorilouhokset mafioiden omitistuksia.

Asiasta asiaan, Eli yhden yksikään arkkitehti ei pysty piirtämään taloa, jonka seinät sinänsä eivät vaatisi yhtään mitään kuorruketta, Joka hiivatin arkkitehti on pelkkä idiootti kuvitellessaan, että esimerkiksi pelkkä suomalainen graniitti sadan tonnin lohkoina ei ole minkään arvoinen talojen ulkoseiniin, vaan se pitäisi vielä pinnoittaa jollakin helvetin ohuella ulkomaan marmorilla, tai jopa lasilla, jotta linnuistakin päästäisiin lopullisesti eroon. Hyi, mitä helvetin idiootteja ovat kaikki poliitikot ja arkkitehdit, joilla ei ole vähäisintäkään tajua planeetan elämästä, ihmisestä sen yhtenä pienen pienenä osana.

Homo Sapiens vs tekoäly Finlandiatalosta

Jos pyytäisin tekoälyä suunnittelemaan talon, jonka pitäisi kestää vähintään tuhat vuotta, niin mitä luulette, kopioisiko se Finlandiatalon? Tekoäly on kuulemma hyödyllinen siinä, että se lajittelee nopeasti valtavan määrän dataa. Mutta. Edes se ei voi olla korkein arvo tekoälyn CV:ssä, koska kyse on vain ajasta. Kun ihmselle annetaisiin aikaa, niin hän varmasti pystyisi tuhannessa vuodessa parempaan kuin tekoäly sekunnissa.

Ensimmäisessä lauseessa kysyin, pystyisikö tekoäly luomaan kestävämmän rakennuksen kuin ihminen. Siihenkin on vastaus, että mikään tekoäly ei pysty luomaan mitään parempaa kuin ihminen, koska jo nyt ihmiskunnalla on historia, joka todistaa, että kun vain ihminen käyttäisi viisautta, niin hän pystyisi tänä päivänä rakentamaan vaikka miljoona vuotta kestävän Finlandiatalon, ilman, että sitä pitäisi koskaan korjailla.

Siitä olen toki samaa mieltä, että yhden yksikään poliitikko, insinööri tai arkkitehti ei tänä päivänä pysty mihinkään muuhun kuin typeryyteen, josta todisteena on juuri se, miten Finlandiatalon ei anneta rapistua samaan tahtiin kuin vaikkapa Luxorin on annettu rapistua jo kolme tuhatta vuotta, eikä siellä vieläkään havaita kuin vain typerien ihmisten vimmaisuutta

Alla oleviin ajatuksiin ei ole tarvittu tekoälyä, joten jos haluatte olla älystä osallisia, niin se on ihan teistä kiinni, Facebookista suoraan kopioitu:

FINLANDIATALON MUISTOKIRJOITUS 🙁

Tänään jälkidigissä hehkutettiin tekoälyä, miten se esimerkiksi säästää miljardeja, kun se voi lajitella tietoa sekunneissa. Mutta.

Väitän, että ihminen voisi säästää triljoonia, kun vain ihminen tekisi kaiken mahdollisimman hitaasti ja järkevästi. 

Otan yhtenä pienen pienenä esimerkkinä vaikka Finlandiatalon. Jos vain sen suunnittelija oli omannut edes sinapinsiemenen verran järkeä, niin hän olisi suunnitellut sen ulkoseiniin suomalaista graniittia, vähintään metrin paksuista graniittia. Kun sellainen talo olisi valmistettu, niin sen jälkeen suomalaisten ei olisi tarvinnut eikä tarvitsisi kunnostaa sitä lähimpään kymmeneen tuhanteen vuoteen.

Huomaatteko, mikä ero siinä on viisaan ihmisen ja tekoälyn välillä?

Nyt Finlandiatalon seiniin on laitettu miljardeja, materiaaleihin vähintään miljardi ja työmiesten palkkoihin myös vähintään miljardi. 

Mikä onnettomuus se onkaan ollut Suomelle, että tuiki tärkeitä rakennusmiehiä pitää työllistää jonkun typerän arkkitehdin jumaluuden koristamiseksi. Tähän mennessä pelkästään Finlandiatalon korjailuun on kulutettu satoja tuhansia miestyötunteja  -- ja ajatelkaa, jos nuokin rehelliset miehet olisivat Finlandiatalon korjailun sijasta saaneet kuluttaa omaa arvokasta elinaikaansa johonkin järkevään toimintaan.

On täysin anteeksiantamatonta, että kaiken hiton arkkitehdit ja poliitikot vaativat tavallisia ihmisiä korjaamaan huippupalkattujen tomppelien jälkiä. Laita arkkitehti asialle ja laita hänen peräänsä vuosisatojen ajan rakennusmiehiä tuhlaamaan oman kallisarvoisen elinaikansa typerien ihmisten järjettömien juttujen ylläpitoon.

Muistakaa. Oikeista kivistä tehtyä kivirakennusta ei tarvitse ylläpitää, mutta poliitikoiden typeryys on juuri siinä, että he jumaloivat vain sellaisia arkkitehtejä, joiden piirtämien rakennusten kunnossapitoon pitää jatkuvasti synnyttää uusia ihmisiä, joilta siten on riistetty mahdollisuus omaan elämään.

PS. Äänestäkää edelleen niitä tomppeleita, jotka eivät näe vuorille mitään muuta käyttöä kuin pilkkoa ne onnettoman pieniksi kiviksi, jotka eivät kertakäytön kelpaa edes uusiokäyttöön.

Väitän, että poliitikoiden typeryyden tähden maailmaan tarvitaan joka vuosi miljoonittain lisää ihmisiä, joiden ainoaksi elämäntehtäväksi poliitikot ovat suunnitelleet typerien suunnittelijoiden töiden korjausta. Jos vain esimerkiksi Finlandiatalosta olisi otettu opiksi, niin sen jälkeen Suomeen ei olisi tehty yhden yhtäkään taloa, joiden seinien koriteensa olisi laattoja. Nykyään poliitikko olisi täältä katsoen kaukaa viisas vaatiessaan kaikkien koristelaatoilla ja koristelaasteilla peitettyjen rakennusten ehdotonta purkamista. Ihminen ei voi olla viisas, jos hän tekee jotain, jonka korjailuun ja ylläpitoon muiden pitää kuluttaa kallisarvoista elinaikaansa. Tokkopa arkkitehtikaan yltää edes tekoälyn viisauteen, jos hän jo lähtökohtaisesti arvelee, että hänen luomuksensa ei pysy kymmentä vuotta kauempaa, jos maailmaan ei syntyisi lisää korjausmiehiä.

Nykyarkkitehdit vaativat, että heitä ei muisteta monumentaalisesta rakentamisesta, vaan vain siitä, miten monta sataatuhatta ihmistä piti tuottaa maailmaan vain siksi, että heidän umpisurkeat kyhäelmänsä säilyisivät edes seuraavan sukupolven tyhmien otusten kiljunnan kohteiksi. Ja poliitkit nauravat partaansa, kun saavat ääniä juuri niiltä,. jotka eivät pysty arvostamaan ajattomia rakenteita, kuten kiveä ja jumaluutta.

Arkkitehdit vanhan lämmittäjiksi

 Kaikilla muilla aloilla se on jopa sääntö, että lämmitetään vanhoja juttuja. Jos joku ala ei osaa tai halua lämmittää vanhoja juttuja, niin seurauksena on pelkästään kakofoniaa. Koska jostain (tietystä) syystä edistyksestä addiktoituneet luulevat, että heidän ei enää tarvitse välittää harmoniasta ja kauneudesta.

Esimerkiksi laulaja-lauluntekivät tuottavat nykyisin pelkkää kakofoniaa. Samaa tuottavat myös arkkitehdit, jotka luulevat, että he eivät saa piirtää yhtään kaarta rakennepiirustuksiin, koska muutoin he (nykyarkkitehdit) uskoisivat, että he voisivat luoda jotain ikiaikaista kauneutta.

Arkkitehdit ovat ainoa ammattikunta, joka ei halua lämmittää vanhojen mestariarkkitehtien luomuksia.

Olen sitä mieltä, että arkkitehdeiltä pitää kieltää kävely kaupunkien kaduilla kesäisin, koska muutoin he voisivat huomata, että turistit ihastelevat ja kuvaavat vain vanhojen arkkitehtien luomuksia, Ihan sama juttu kuin nykymusiikissa, missä korkeintaan kiljutaan entinaikaisia harmonisia säveliä, koska nykyisin laulaja-lauluntekijöiltä vaaditaan vain sitä, ettei se saa millään tavoin muistuttaa entisaikojen kauniita ja harmonisia sävelmiä sanoituksilla, joissa on päätä ja häntää.

Nykyarkkitehti luulee, että kun vain piirtää kuutiomaisen rakennukseen jonkun suorakaiteen muotoisen haarakkeen, niin se on kauniinpi kuin vanhojen arkkitehtien ornamentit. Nykyisin ihmisiltä ei enää vaadita minkäänlaista kauneudentajua, millään alalla.

Kaikkein paras lopuksi: Katsokaa heinäkuussa Kaisaniemenkadulla, kumpaan suuntaan turistien objektiivit enimmäkseen sojottavat; Elielin rakennukseen vaiko Makkarataloon? Luultavasti parempiakin kontrasteja on lukematon määrä.

Olisi mahtava juttu, kun vain joku arkkitehti piirtäisi uudelleen Helsingin vanhan keskustan rakennukset. Toivotonta. Me emme koskaan saa takaisin kauneutta, koska arkkitehtien mukaan nykyihmisiset eivät pysty tajuamaan samaa kauneutta kuin vaikkapa Persepoliksen arkkitehdit.

PS. Se on tieteellisesti todistettu, että ihmisen älykkyys on ollut laskussa 1800 luvulta lähtien. Yksi syy ihmisten typeryyden kasvulle on siinä, että arkkitehdit eivät enää osaa piirtää ilman suorakulmioita. Uskomatonta, miten typeriä arkkitehdit voivat olla; heidän mukaansa nykyaikaiset kivenmuokkauslaitteet eivät pysty samaan kuin homo habilisis tuhansia siten.

Ehdotan, että verorahoilla ei seuraavaan tuhanteen vuoteeen opettaisi yhtään ihmistä arkkitehdiksi, koska maailman museot ovat jo nyt täynnään piirustuksia erittäin kauniista rakennuksista, jotka ihmisen ahneus on tuhonnut.

Blogi label: Arkkitehti.

Facebook: Kertakäyttöarkkitehdit

Betonin valmistajat michelin-kokkeina

HS, 14.11. 2017: Syyllinen heikkoon betoniin paljastui: Uudet lisäaineet pääsivät yllättämään betoniteollisuuden ja työmaat – ”Vikaa niin sysissä kuin sepissäkin”.
Suomenmaa, 23.10. 2017: Kirja: "Suomi on täynnä tumpeloiden suun­nit­te­lemia ja toheloiden rakentamia taloja" – asiantuntija vaatii rangaistuksia virheel­li­sestä raken­ta­mi­sesta.
SS, 15.11. 2017: Arkkitehti: Rakentamisesta on tullut liian monimutkaista

Tietokone-nörtin ensimmäinen ohje:
Älä koske koneen asetuksiin, jos kaikki toimii!

Betonintekijän ensimmäinen käsky:
Älä kokkaile betonin rakennetta, jos se vanhallakin reseptillä kestää satoja vuosia!

Betonimyllärit ovat katselleet liikaa kokkiohjelmia.
Se on nähty, miten sata vuotta vanha betoni on kovempaa kuin kivi, joten onhan tuo kyllä typerää lähteä parantelemaan sitä, missä ei ollut mitään vikaa.

On nähty sekin, että talot ja sillat kuitenkin tuhotaan muutaman kymmenen vuoden välein, joten tuntuu vieläkin typerämmältä tuunata betonia, joka vanhallakin resiptillä kestäisi satoja vuosia pidempään kuin itse rakennukset.
Blogi, 27.5. 2014: Romahtaako EU piakkoin kuten vesitornit.
Blogi, 17.3. 2014: Hakamäentien silta 40v puretaan.
Blogi, 26.7. 2015: Rumaa arkkitehtuuria.

Miksi rumien talojen betonin pitäisi olla kestävää?
On hyvin luultavaa, että tässäkin rakentamisjutussa luonto on pakottanut betonimyllärit kokeiksi, jotta betonin lujuus saataisiin vastaamaan kvartaaliarkkitehtien luomuksia, koska olisihan se tyhmää rakentaa rumia taloa, jos ne eivät omia aikojaan sortuisi. Ainiin, mutta kun yleinen impivaarafobia käskee, ettei Impivaarasta saa jäädä muistoksi edes betonireseptiä.

Mielikuvitusta arkkitehtuuria konsensusta

Aamulla 12. kesäkuuta 2016 katselin France24:sta. Kello seitsemän jälkeen sieltä tuli ihmeellinen juttu yhdestä ranskalaisesta postimiehestä, Joseph Ferdinant Chevalista, joka oli yksin rakentanut käsittämättömän upean linnan. Otin siitä kuvia ja etsin sitten netistä tietoa.
Wikipediassa on Ferdinantin oma tarina, miten ja miksi hän aloitti linnan rakentamisen:

I was walking very fast when my foot caught on something that sent me stumbling a few meters away, I wanted to know the cause. In a dream I had built a palace, a castle or caves, I cannot express it well... I told no one about it for fear of being ridiculed and I felt ridiculous myself. Then fifteen years later, when I had almost forgotten my dream, when I wasn't thinking of it at all, my foot reminded me of it. My foot tripped on a stone that almost made me fall. I wanted to know what it was... It was a stone of such a strange shape that I put it in my pocket to admire it at my ease. The next day, I went back to the same place. I found more stones, even more beautiful, I gathered them together on the spot and was overcome with delight... It's a sandstone shaped by water and hardened by the power of time. It becomes as hard as pebbles. It represents a sculpture so strange that it is impossible for man to imitate, it represents any kind of animal, any kind of caricature.
I said to myself: since Nature is willing to do the sculpture, I will do the masonry and the architecture

Daily Mail, 20.3. 2015: Labour of love! French postman spends 33 years building impressive PALACE from pebbles collected on his route
Wikipedia: Lisää ympäristövisionäärejä

Olen aiemmin löytänyt netistä Edward Leedskalnin tarinan miehestä, joka yksin rakensi korallikivistä linnan, joka nykyisin tunnetaan Coral Castle-turistinähtävyytenä. Maailmassa on pari muutakin kivilinnaa, jotka ovat yhden ihmisen rakentamia.

Pasilan kivilinnaa

Kun katselin Ferdidantin tekemää linnaa, minulle tuli semmoinen ajatus, että vain yksittäinen ihminen pystyy luomaan jotain ihmeellistä.
Jos jotain rakennusta tai mitä tahansa teosta alkaa tekemään kaksi tai useampia, niin silloin luomuksesta ei voi tulla mielikuvituksellista. Yksittäisen luovan ihmisen ei tarvitse tehdä kompromisseja, kun taasen ryhmätekeminen on aina kompromissi.


Kompromissin ideaali on suora viiva.
Kuutio on kompromissin korkeimmuus.

Nykyarkkitehtuuri on kroonista kompromissia. Arkkitehdit eivät enää uskalla käyttää mielikuvitustaan, josta johtuu, että he rakastavat viivotinta yli kaiken. Arkkitehdit ovat himoriippuvaisia kompromisseista, joka saa heidät piirtämään vain laatikoita. Jos joku arkkitehti haluaa laatikkoonsa hieman yksilöllisyyttä, niin hän piirtää laatikon kylkeen jonkun suorasivuisen törön, jota sitten koko kansa ihailee, miten ihmeellisen hienosti se töröttää laatikosta.

Joukkovoimalla voidaan rakentaa korkeintaan mahtipontisia ja massiivisia rakennuksia, mutta jos rakennukseen halutaan mielikuvituksellisuutta, niin silloin valta pitää antaa yksilöille. Tästä esimerkkini käyköön vaikkapa Pohjolan talo Helsingin Aleksanterin kadulla. Siinä yhdistyy sekä (pienimuotoinen) mahtavuus että yksilöllinen mielikuvitus.

Nykyään poliitikot ja arkkitehdit eivät uskalla antaa kellekään yksikölle oikeutta piirtää taloihin mitään niin hienoa, mitä Helsinginkin vanhojen rakennusten julkisivuissa on. Kaikki mukamas maksaa, mutta sitten voidaan kysyä, miten kummassa Impivaaran aikaan oli mahdollista rakentaa niin kauniita rakennuksia, että turistit kuvaavat vain niitä vanhoja taloa ja jättävät näiden nykyisten arkkitehtien luomukset omaan arvoonsa.

Tajuaako nykyihminen, että kun rakennukset olisivat itsessään WAU-arkkitehtuuria, niin silloin se on ihan se ja sama, mitä WAU-talon sisäseinille ripustaa, koska ulkoseiniä kuvataan kumminkin paljon enemmän. Blogi, 27.7. 2015: Turistien kuvauskohteet

Puolueideologia on pienen jengin kompromissi ammoin eläneen ihmisen ajatuksista.
Myös politiikka ja sitä myötä koko yhteiskunta edistyisi kovasti, jos vain sallittaisiin yhden ihmisen näkemyksiä ja ei pidettäisi konsensusta parhaimpana politiikan tekona. Valistunut diktatuuri on mielestäni kaikkein parhain hallitusmuoto.

Pasilan kivilinnan esihistoriaa
Jo melko varhain, ainakin teinistä saakka muistan nähneeni unia, missä olin metsässä. Usein Unimetsä oli pelkkää kalliota, jolla oli mukava tehdä uniloikkia. Samainen uni seurasi minua, vaikka muutin usein ja vaihdoin paikkakuntiakin.
Muistan lapsuudesta Saimin kallion ja Lindellin kallion, joilla leikittiin usein. Ajattelin, että ne unet ovat jäännöskuvia lapsuuden maisemista, mutta kun ne unet vain lisääntyivät ja niistä alkoi tulla selkounia, ajattelin, että pitäisikö mun sittenkin lähteä Saiminkalliolle katsomaan, mikä siellä on sellaista, että unitajunta sitä esittää yhä uudestaan ja uudestaan. Kallioisessa Unimetsässä ollessani usein uni päättyi siihen, että Unimetsän kaakkoiskulmaan tuli valtava tulva. Se oli huikea hyökyaalto, joka peitti kaiken alleen. Kun sitten vihdoin päädyin tapahtumainkulun seurauksena Pasilan metsikköön, niin ne unet loppuivat.

Blogi, 26.7. 2015: Rumaa arkkitehtuuria
Blogi, 12.7. 2014: Baalbekin kadotettu viisaus
Blogi, 27.6. 2014: Kivilinnat valkoisten rakentamia

Parakkikoulut eivät homehdu

Arkkitehdit Suomalaisten Ankeuttajina .
- Pidän nykyarkkitehtejä syyllisinä rakennusvirheisiin, tippuviin kattoihin ja hometaloihin. Jopa poliitikoiden ankea suhde Suomeen, suomalaisuuteen ja kantasuomalaisiin juontuu arkkitehtien viivoitinsuunnittelusta. Laatikkoarkkitehtuurin ankeuttamat poliitikot vikisevät rahan puutetta, jos arkkitehdiltä on viivoitin hieman lipsunut ja rakennuspiirustukseen on siksi tullut joku mutka, jonka tekeminen olisi älylle vähän haastavampaa kuin suoran seinän valaminen. Älykkyys vaatii mutkia.

Kun ihminen pakotetaan jonkun kuvitellun työvoimapulan vuoksi rakentamaan ankeita laatikoita, niin rakennusvirheistä tulee silloin maan tapa. Jos halutaan päästä hyvään rakentamiseen, niin silloin arkkitehtien pitäisi piirtää kauniita taloa, koska rumaksi piirrettyä taloa on mahdotonta rakentaa hyvin. Se olisi luonnovastaista tehdä rumasta kaunista, tai mustasta valkoista.

Suomalainen rakentaminen alkoi tupien ja torppien rustaamisesta ja sai täyttymyksensä uusklassismissa ja jugendtaloissa. Parakkikoulut ovat nykyajan torppia. Entisajan pienet torpat ovat kuin nykyajan parakkeja; kumpikaan ei homehdu ja molemmat ovat täynnä lapsia.

Parakkikoulujen ja torppien aikoja erottaa toisistaan niiden seuraukset:
Toisin kuin entisajan torppien rakentajista kehkeytyi antiikin ja renesanssin ideoiden jatkajia, näistä parakkikoulujen rakentajista tuli surkeita homelaatikoiden kasaajia. Vielä sata vuotta sitten arkkitehdeissä eli sama ideaalisuus, joka sai antiikin ajattelijat ajattelemaan suuria ja antiikin rakentajat rakentamaan kauniita ja kestäviä kivirakennuksia. Antiikissa vallinnut ideaalisuus sai jopa taiteilijat luomaan näköistaidetta.
Klassistinen talo on taviksen näköinen; rönsyilevä ja rempseä. Onneksi Jumala ei päästänyt nykyarkkitehtejä piirtämään ihmistä, koska muutoin me olisimme pelkkiä tikku-ukkoja.

Nykyajan arkkitehdeissä ei ole enää ideaalisuutta, koska kun arkkitehdit saivat viivoitinpöydän, niin sen jälkeen ideaalisuudelle ei enää ollut sijaa suunnittelutoimistoissa. Laatikon piirtäminen vaatii 66600 markan viivoitinpöydän, ja jotta arkkitehdit olisivat saaneet maksettua osamaksulla ostamansa upeat viivoitinpöytänsä, niin heidän piti piirtää mahdollisimman monta laatikkoa mahdollisimman lyhyessä ajassa. Edelleen: Jotta arkkitehdit olisivat saaneet myytyä laatikkopiirustuksiaan, niin siksi arkkitehdit joutuivat ylenkatsomaan renesanssin aikaa, uusklassismia ja jugendtaloja. Ideaalisuus varisi arkkitehdeistä.

Kun ihminen ei itse osaa piirtää kaunista taloa, mutta hän siitä huolimatta haluaa myydä piirroksiaan, niin hänen pitää ensin puhua kaunetta vastaan ja pyrkiä uskottelemaan muille, että suorat viivat ovat kauneinta, mihin ihminen ikinä voi pystyä. Suomenmaa, 23.10. 2017: Kirja: "Suomi on täynnä tumpeloiden suun­nit­te­lemia ja toheloiden rakentamia taloja" – asiantuntija vaatii rangaistuksia virheel­li­sestä raken­ta­mi­sesta.

Ja niin poliitikot joutuivat arkkitehtien ankeuttamiksi ja heistä tuli pelkästään surkeita valittajia, joille tuli yhtä äkkiä hirveä rahapula. Kauheassa rahapulassaan poliitikot muuttuivat tuholaisiksi, joille tuli kauhea vimma tuhota kaikki, jossa on vähänkin kauneutta. Sillä ankeutettu ihminen ei voi sietää ympärillään kauneutta eikä ajatella ideaalisesti.
Samasta ankeudesta johtuu myös se, että poliitikot alkoivat pitämään roskaa taiteena. Realismista tuli kirosana kroonista ankeutta poteville poliitikoille ja taiteilijoille. Poliitikot alkoivat maksamaan mielettömiä summia, että olisivat saaneet suorille seinilleen roskaa. Ja mitä enemmän poliitikot näkivät roskia sileillä seinillään sitä ankeampia heistä tuli ja sitä vähemmän he olivat kiinnostuneita muusta kuin rahapulasta valittamisesta.

Ainaisessa ankeassa rahapulassaan poliitikot joutuivat tuottamaan Suomeen rakentajia, joilta ei vaadittu minkäänlaisia papereita toisin kuin suomalaisilta, joita ei enää päästetty mihinkään työhön, jos heillä ei ollut vähintään kymmenen eri todistusta, sillä tärkeintä oli työllistää kouluttamattomat maahanmuuttajat, jotka tulivat maista, missä ei oltu vielä edetty edes valistuksen aikakauteen.


Niin poliitikot saivat halpaa työvoimaa, joita laitettiin ankeisiin laatikoihin laskemaan kattoja, ja tuo halpatyövoima ankeutui niin paljon lisää, että he eivät pystyneet pitämään edes ruuvimeisseliä kädessään, vaan naputtivat paineilmavasaroillaan sileitä nauloja kattoihin. Paineilmavasaran nakutus oli ihanin ääni, mitä ankeiden katujen varsille nousevista ankeista laatikoista pystyi kuulemaan. Enää siellä ei iskuporakoneen suloista ääntä tarvinnut kuulla, kun kaikilla halpatyöläisillä oli kädessään paineilmavasara ja vyöllään 10000 silonaulan patruunavyö kuin uskonsotureilla ikään.

Jo valmiiksi ankeutetut kantakirjasuomalaiset ankeutuivat lisää siitä, että heitä ei päästetty ajamaan edes bussia, koska tosiankeat poliitikot julistivat, että Suomi ei pyöri ilman halpatyövoimaa. Suomalaisille kerrottiin joka viikko ankeasti, miten monta sataa tuhatta suomalaista elää vain sosiaalituilla, koska ankeat poliitikot varovat visusti kehumasta omaa kansaa, ettei siitä vaan nouse mitään antiikkista ajatusta pilaamaan Ankeuttajien markkinoita.
Jos joku suomalainen pääsikin rustaamaan ankeaa laatikkoa ankean kadun varrelle, niin häntä ei voi syyttää siitä, ettei hänellä ole ollut parempaa halua tehdä hyvää kuin mihin kallispalkkainen arkkitehti pystyy suorakulmallaan ja poliitikko pohjattomalla lompakollaan ja mielettömine etuisuuksineen.

Kauneudentajua vailla olevat Ankeuttajat haluavat vain rumistaa Suomen kaupunkeja laatikoillaan ja on vain hyvä juttu, että niiden alaslasketut katot ja välikatot romahtelevat ja vesikatot eivät kestä edes puolta metriä lunta. Se olisi tulevaisuuden ihmisten vihaamista säilyttää heille ankeita laatikoita, missä ainoa hyvä asia olisi välikattoon pultattu alaslaskettu katto.

Facebook, 20.11. 2018: Toimittajien ankea ankeus.

IL, 19.11. 2014: Yle: Miksi Suomessa rakennetaan niin rumia taloja?
HS, 25.12. 2017: Vanhan Helsingin arvotalot revittiin surutta alas 1960-luvulla.
YLE, 2.5. 2015: Kaunokirjoitus jää historiaan, koska koulujen tehtävänä ei ole tuottaa kauneuden tajuisia ihmisiä. Viivoitin teki arkkitehtuurille saman mitä kirjoituskone käsinkirjoitukselle.

Ankeutetut poliitikot osaavat kieroilla: Ovat välillä hommissa, mutta voivat milloin tahansa alkaa uudestaan sopeutumattomiksi:
VU, 21.11. 2018: IL: Ex-ministeri teki suurtilin, nostaa sopeutumiseläkettä.

B, 28.8. 2018: Homekoulut ja homepolitiikka johtuvat homeisista aivoista.
B, 19.8. 2018: Kaikki uusi on sairasta, rumaa ja kallista.
B, 13.4. 2018: Halvan rakentamisen paradoksi.
B, 16.11. 2017: Miksi vanha taide on aitoa taidetta?
B, 27.10. 2017: Roskaamisen aika teki roskasta taidetta ja politiikkaa.
B, 12.9. 2017: Ovatko arkkitehdit narsisteja?
B, 12.9. 2017: Turistien kiehtovat kuvauskohteet.
B, 26.7. 2015: Rumaa arkkitehtuuria.

Joulukuun kuudennen kvartaaliarkkitehtuuria

Ei laaksoa ei kukkulaa... Maantieteellisesti Suomi-valtion pinnan muodot eivät juurikaan häikäise, mutta suomalainen kulttuuri on ollut muunmaalaisten silmissä häikäisevää ja jopa eksoottista. Sille täytyy antaa tunnustusta, mitä muut meistä ovat sanoneet, eikä sille, mitä meidän poliitikkomme väittävät 364 päivää muiden meistä sanoneen.

Suomalainen voi olla ihmisenä suuri tai pieni, ja suomalaiset voivat rakentaa Suomeen joko häikäiseviä rakenteita tai tyytyä matalaotsaiseen laatikkomentaliteetti-rakentamiseen, jonka laatikkomaisuus yritetään peittää lisäämällä siihen onnettomia töröjä ja piikkejä, joista esimerkkeinä olkoot kaikki nykyarkkitehtuuriset rakenteet; Sellainen on episykliarkkitehtuuria;

Ei uskalleta piirtää vapaalla kädellä kauniita muotoja, vaan piirretään vain yksinkertainen kuutio, jonka kylkeen uskalletaan juuri ja juuri piirtää joku ihme törö. Sellainen arkkitehtuuri nousee mielipiteen vapauden rajoittamisesta. Arkkitehdeiksi pääsevät vain he, jotka kuuliaisesti ovat noudattaneet poliitikkojen ohjeita, mitä on väärä ajattelu ja kielletyt sanat; "300 metriä korkea" on kvartaaliarkkitehdilta kielletty sana.

Arkkitehdit eivät uskalla ajatella sataa metriä pidemmälle edes pystysuoraan, joka on samaa perua, kun poliitikot eivät pysty ajattelemaan kuin varttivuoden päähän. Arkkitehti varmaan suomisi itseään rasistina, jos hän edes hiljaa mielessään ajattelisi jotakin suurta: "Wau, 300 metriä, sehän on jo enemmän mihin pystyn laskemaan".

Saa pätee myös politiikkaan; suomalaiset politikot eivät uskalla ajatella suuria, vaan myös heidän ajattelunsa on yksinkertainen laatikko, jonka laatikkomaisuutta yritetään peittää ihmekiekuroilla ja koristuksilla; Poliitikkojen neliömäisiä ajatuksia peittää joku ohut Carraran marmori, joka halkeilee ja vääntyilee impisuomalaisuuden kohdatessaan.

Tämä maailma ei kaipaa enää yhtään poliitikkoa, joka ainoastaan haaveilee siitä, miten estetään ihmisiä ajattelemasta ja rakentamasta suuria.

Juuri parhaillaan poliitikot julistavat, ettei Suomen taivaan alle sovi 100 metriä korkeampia rakennuksia. Poliitikko, joka ei salli ihmisten rakentaa suurta, on poliitikko, joka ei salli itselleen suuria ajatuksia. Suomalaisten poliitikkojen mielestä Suomessa ei saa rakentaa suurta, koska silloin pilviin voisi tulla railoja, joista näkyisi, että taivas ei päätykään pilveen.

Suomessa taivas on tasan yhtä korkealla kuin Texasissakin. Suomalaista suuruutta ovat estämässä ainoastaan oikeaoppiset poliitikot ja toisiaan vahtaavat pelkurimaiset arkkitehdit ja kaikki sellaisten hännystelijät.

Muunmaalaisten silmissä suomalaisilla on yhä edelleen hyvä maine; Olemme ahkera ja ystävällinen kansa. Ainoastaan nykypoliitikkojen jatkuva vihapuhe Suomea ja suomalaisuutta kohtaan on saanut aikaan naarmuja impivaaralaiseen umpisuomalaisuuteen, mutta nekin hyvin pian kuluisivat pois, jos vain poliitikot uskaltaisivat olla suomalaisia.

Maailmaa kohtaisi suunnaton katastrofi, jos siitä tuhotaan suomalaisuus vain siksi, että tänne muuttaneet saisivat elää sitä kulttuuriaan, joka sai heidät pakenemaan sitä kulttuuriaan. Suomi kuuluu suomalaisille, myös hallinnollisesti. Ja vain taivas olkoon rajana suomalaisuuden kasvulle.


Picasaweb: Episykliarkkitehtuuria
Blogi, 7.8. 2013: Kaunokirjoituksen tuho

Papit ja imaamit ovat apinoita

VAROITUS. Tämä teksti on kuvaus uskovaisten, poliitikkojen ja arkkitehtien apinamaisuudesta. Lukeminen vain omalla vastuulla. Lukemisen sisäistäminen vaarantaa eläimellisyytesi, joten jos et halua tulla ihmiseksi, vaan haluat edelleen pompottaa muita ja piirtää laumataloja ja uskoa satuihin, niin lopeta välittömästi lukeminen tähän paikkaa ja mene pimeyteesi kullittamaan ja huutamaan alfauroksia apuun.


Poliitikko, pappi, imaami, arkkitehti ja rabbi ovat eläimellisiä käsitteitä

Edellisessä kirjoituksissa jatkoin sitä ajattelua, jota olen esittänyt netissä jo 25 vuotta. Olen aiemminkin ilmaissut, että ihmisen kulttuuri uskomuksineen on suora ja katkeamaton jatke ihmisen eläimellisyydelle. Ihmisen kulttuurilliset ja uskonnolliset käsitteet ovat eläimen eläimellisiä käsitteitä omasta eläinmenneisyydestä:
Blogi, 17.3. 2015: Animaalinen seksuaalisuus luo uskonnon-kulttuurin

Mitään käytännön eroa ei ole lauman alfauroksen ja imaamin välillä; molemmat käyttäytyvät tismalleen samoin. Se ei tee ihmisestä ylieläimellistä olentoa, että puhutaan käsitteillä mylvimisen ja rinnan rummuttamisen sijasta.

Olen varma siitä, että ihmiset pelkäävät hysteerisesti ajatella itseään puhtaasti eläimenä. Tämä hysteerinen pelko näkyy siinä, että joka ikinen kulttuuri esittää uskonnon syntyneen annettuna; ettei yksikään uskonto tai ideologia ole millään tavalla ihmisen eläimellisyyden tuotetta, eikä varsinkaan sen suoraa jatkumoa.
Kokeilkaa! Ajatelkaa joka  ikisen uskonnon olevan eläimen luomuksia ja yrittäkää sisäistää se totuudeksi uskontojen alkuperästä. Ette onnistu, koska teidän mukaan uskonnoissa ei ole mitään eläimellistä, ei vaikka poliitikot, papit, imaamit ja muut uskovaiset käyttäytyvät varsin eläimellisesti, kuten joka ikinen päivä kirjoitetaan lehtiin.

Minusta se on pelkkää itsensä pettämistä ajatella uskontojen ja kulttuurien olevan puhtaasti ihmisperäisiä tai peräti yli-ihmisyyttä. Silti jopa ns. uskomattomat uskovat uskontojen syntyneen vasta sen jälkeen, kun ihmisestä tuli ihminen. Tuo jos mikä todistaa siitä, että myös ateistit uskovat uskontojen tulleen taivaista, koska en ole ikinä kuullut, että ateistit olisivat esittäneet uskontojen olevan kullin käsitteellistämistä ja pillun hallintaa.

Rehellinen ajattelija ei voi pelätä omaa ajatteluaan. Kukaan ei voisi ajatella tällaisia ajatuksia, jos uskoisi sellaista, että uskonnot ovat puhtaasti ihmisen omia tuotteita, eikä niillä ole minkäänlaista yhteyttä ihmisen eläinmenneisyyteen. Nämä ajatukset ovat todisteita jokaista sellaista vastaan, joka uskoo kulttuurien ja uskontojen olevan sillattomia ihmisen eläinmenneisyyden kanssa.

Jopa arkkitehtuuri on täysin eläinperäistä.
Voin todistaa, että arkkitehdeistä on suora tie apinaan:

Katsokaa niitä maita, joissa uskonto hallitsee ihmisiä koko päiväisesti. Eikö olekin totta, että niissä maissa talot ovat sikin sokin eikä niitä piirretä ennen niiden valmistumista. Niissä maissa ei siis vielä ole tarvetta pappien korvikkeille. Vastaavasti täällä, missä ihmiset tieteen valaisemina ovat jo himpun verran enemmän irti uskonnollisuudesta pappien sijaiset -poliitikot- ovat määränneet, ettei yksikään ihminen saa tehdä taloa ilman piirustuksia. Eikö tuo olekin yksi yhteen pappien vaatimuksille yhtenäisestä ajatteluista, missä ei saa olla minkäänlaista persoonallisuutta?

Arkkitehtuuri on uskonnon korviketta politiikan tavoin, jolla eläimellinen mieli lihasvoimallisesti pyrkii jatkamaan ihmisen hallitsemista, koska muutoin pelkona olisi ihmisen pääseminen irti eläimellisyydestä, jos ihmiset saisivat rakentaa persoonallisia taloja.
Eläin ihmisessä pelkää hysteerisesti sitä, että se joutuisi käyttäytymään omaehtoisesti, hänenä; persoonallisesti, joten se eläin rakentaa kaikkialla esteitä persoonallisuudelle. Uskovaiset, poliitikot ja arkkitehdit katselevat edelleen Platonin luolan takaseiniä mulkut pystyssä.

Heti huomataan, että poliitikot ja arkkitehdit ovat ottaneet papin paikan ja pyrkivät hallitsemaan alfauroksina ihmisiä aivan kertakaikkisen yhtenevästi, miten urokset eläinmaailmassakin tekevät. Mitään eroa ei ole mylvivän uroksen ja ihmisiä pompottavan poliitikon välillä. Tämä ensinnä.

Sitten tuleekin esille se, että näissä vähemmän kivikautisissa kulttuureissa talojen tulee näyttää taloilta. Talon rakentajille eri sallita minkäänlaista persoonallisuutta johtuen juuri siitä, että poliitikot ja arkkitehdit pitävät ihmisiä parvina. Poliitikoiden eläimellisyys tulee hyvin esille siitä, että he vaativat laumojensa koon kasvavan eikä heillä ole mitään ajatusta siitä, että ihmiskunnalla ei vain ole tulevaisuutta, jos vaalikarjalaumojen kokoa ei aleta rajoittamaan ja niiden laatua parantamaan.
Kumitonttu, 18.3. 2015: Berliinin muuri.
Parviajatteluun perustuu uskontojenkin vaatimukset yhtenäisestä ajattelusta ja pukeutumisesta:

Papit ja imaamit ovat katsoneet nautoja ja huomanneet,että ne kaikki näyttävät samanlaisilta. Ja siitä he ovat keksineet, että myös naisten kuuluu näyttää samoilta, jotta miehet tuntisivat olevansa lauman johtajia. Mutta. Koska ihmisillä ei ole turkkia, niin siksi miehet keksivät tarinan, että Allah käski naisten pukeutua säkkiin, jotta he eivät näyttäisi alastomilta.
Miehet haluavat naisten näyttävän eläinlaumalta, koska miesten käsitteen muodostus nousee eläinaivojen pimeimmästä lokerosta. Naiset eivät voisi näyttää laumalta nautoja eikä miehet voisi kokea eläimellistä urostelua, joka nousee ihmisaivojen eläinosastolta, jos naisilla olisi inhimillinen vapaus.

Aivokuorella olisi mahdotonta vaatia ajattelun yhdenmukaisuutta, poliittisia ideologioita, naisille säkkejä ja taloille arkkitehtuuria. Jopa poliittiset ajatukset ovat puhtaasti ihmiseläimen luomuksia tosi syvältä aivoista. Minä näen vain eläimiä siellä, missä ihmisiä vaaditaan käyttäytymään yhteväisesti, koska ymmärrän täysin, että sellaiset vaatimukset ovat pelkkää eläimellisyyttä eikä niissä ole minkäänlaista inhimillisyyttä.

Kun katselen vaikka Helsingin asuinalueita, niin näen niissä pelkkää elimellisyyttä. En näe mitään käytännön eroa muslimien säkkiin pukeutumisen ja arkkitehtien luomuksien välillä. Molemmat ovat eläimellistä persoonallisuuden esille tulon rajoittamista. Arkkitehdit luovat laumataloja ja olen varma, että arkkitehdit saavat kiksejä, kun he katselevat talolaumojaan -- samalla tavalla kuin muslimimiehet saavat kiksejä nähdessään lauman säkkejä -- ja aivan samalla tavalla kuin mylvivä uros katselee omaa laumaansa mulkku jäykkänä.

Yhteneväisyyden vaatimukset ovat Jumalan pilkkaamista ja persoonallisuuden ivaamista. Ihminen ei voi tuntea Jumalaa persoonallisuutena silloin, kun hän pelkää omaa persoonallisuuttaan ja yrittää pitää sen laumasieluna, jolla ei ole lupaa ajatella omintakeisesti, eikä varsinkaan rakentaa mitään persoonallista.

Rumaa arkkitehtuuria

IS, 23.7. 2015: Ihan kamala kesäkaupunki.
Anna Perho ajattelee hieman samalla tavalla nykyajan taloista kuin minäkin, mutta sillä erolla, että pyrin itse käyttämään aitoa kieltä, jotta lukijalle ei jäisi epäselväksi, mitä mieltä olen, eikä lukijan tarvitsisi käyttää kallisarvoista aivostoaan turhanpäiväisyyksiin, kuten tulkintoihin. Miettikää sitäkin, että Olli Immosen sanoja on jouduttu tulkitsemaan, jotta tulkitsijat voisivat jälleen kerran vetää herneen palkoja neniinsä. Tulkinta ei ikinä ole totuus. Jospa vain viherpiipertäjät tekisivät tulkintoja myös imaamien opeista, mutta kuten jokainen ajatteleva ihminen tietää, niin vihervassarit eivät uskalla puhua edes niitä vihan sanoja, joita muslimit esittävät meistä, puhumattakaan, että he tulkitsivat niitä samalla logiikalla kuin persujen totuuden ilmauksia.
Blogi, 27.7. 2015: Turistien kuvauskohteet.
Blogi, 12.9. 2017: Turistien kiehtovat kuvauskohteet.

Nykyajan arkkitehtyyri on Jumalan teatteria, kakkaa kansan naamalle.
Arkkitehdit löysivät viivottimen ja suorakulmion 1940-luvulla ja siitä saakka he ovat olleet haltioissaan siitä, miten hienosti he onnistuvat vetelemään suoria viivoja. Jotkut arkkitehdit osaavat edes hieman hävetä pyhää yksinkertaisuuttaan, joten he piirtävät laatikoihinsa töröjä, jotta voisivat sillä peittää ilmiselvän lahjattomuutensa. Lähes sataan vuoteen arkkitehdeiltä ei ole vaadittu piirustustaitoa. Viivoitinta käyttävät sellaiset, jotka saavat koulun piirustusopista nelosen....

Arkkitehdit, jotka eivät pysty piirtämään kuin vain laatikoita, haluavat jostain syystä Suomeen mielettömän kalliita laatikkomaisia museoita, joihin "taide" piilotetaan. Ajatelkaas sitä, että jos vain Helsinki olisi säästynyt Turun taudilta, niin nyt Helsinkiin tulisi vuosittain miljoonia turisteja ihastelemaan pelkästään "ulkoilmataidetta"... En voi muuta kuin kirota sitä sukupolvea, joka ei pystynyt ymmärtämään, mitä on kauneus. Jos vain nuo saakelin lahjattomat arkkitehdit olisivat menneet metsään ja pystyttäneet laatikkonsa sinne, niin nyt meillä olisi kaksi Helsinkiä: Wanha Helsinki ja Uusi Helsinki. Ja varmaa olisi, että se Wanha Helsinki olisi kokonaisuudessaan maailmanperintö kohde.

Kun ajattelen, miksi arkkitehtien on ollut pakko tuhota Wanha Helsinki, niin olen tullut siihen lopputulemaan, että arkkitehdit ovat luonnevikaisia: Kouluissakin luonnevikaiset oppilaat kiusaavat luokan priimuksia ja tahtovat hajottaa kaiken, mikä jollakin näyttää kauniilta ja toimivalta.

Arkkitehdeiksi näyttää menevän vain sellaisia, joiden kauneudentaju on nolla. Kun ihmiseltä puuttuu kauneudentaju, niin jos hän pääsee sellaiseen asemaan, missä yhteiskunnan pitäisi antaa hänelle palkkaa laatikoiden piirustelusta, niin on jokseenkin selvää, ettei sellainen kauneudentajuton ihminen voi sietää mitään kaunista oman työnsä rinnalle. Arkkitehti on kuin kitisevä lapsi hiekkarannalla, joka hyppii muiden lasten tekemien hienojen hiekkalinnojen päälle, koska ei itse pysty eikä halua tehdä mitään vastaavaa.

Edellä sanotusta johtuen Helsingistä jouduttiin purkamaan valtavasti kauniita rakennuksia, jotta tajuttomat arkkitehdit saivat pullistella egoaan. Kaikkein pahin  tuhooja oli Alvar Aalto, joka kaiken kukkuraksi julistettiin laatikkoarkkitehtien jumalaksi.

Kun katsellaan Helsingin vanhimpia rakennuksia, niin havaitaan hämmästyttävä asia: Kun Helsingissä alettiin rakentaa kivitaloja 1800-luvulla, niin niistä saatiin heti kauniita: Rakennusten kauneus ei kehittynyt lainkaan, vaan jokainen rakennus on yksinkertaisesti vain kaunis. Esimerkkinä vaikka Kallion vanhin kivitalo, Pyhän Sydämen kappeli, 1906.

Vastaavasti: Nykyarkkitehdit osasivat heti rustata rumia rakennuksia. Rumuuskaan ei ole kehittynyt lainkaan, vaan  jokaisen vanhan tilalle pystytetty uusi pytinki on yksinkertaisesti vain ruma. Ihmeellistä.

Ja toiseksi ällistyttää se tosiseikka, että ns. Impivaarassa rakennukset valmistuivat hyvin nopeasti. Otetaan esimerkkinä vaikka Eduskuntatalo, joka on tehty kivestä. Miten kummassa se voitiin rakentaa parissa vuodessa, kun sen talvella alkanut remontti kestää kolme vuotta? Impivaaralaiset olivat paljon tehokkaampia kuin nämä nykyiset pullanyhveröt. Näyttää siltä, että tiede on oikeassa: Ihminen tyhmentyy:
YLE, 9.2. 2015: Ihmiskunta tyhmenee.
TE, 13.11. 2011: Nyt se on tutkittu: ihmiset tyhmenevät, koska älyä ei enää tarvita hengissä pysymiseen.
Olen tässä sitä mieltä, että suvaitsevaisuutta hokevien, bakteerikammoisten ja sokeria syövien ihmisten älykkyys ei kestä päivän valoa. Arkkitehdit ovat todisteena makeaa ahmivan pullamössösukupolven tyhmyydestä. Tuossa hieman lisää ihmiskuntaa piinaavasta typeryydestä:
Suomenmaa, 23.10. 2017: Kirja: "Suomi on täynnä tumpeloiden suun­nit­te­lemia ja toheloiden rakentamia taloja" – asiantuntija vaatii rangaistuksia virheel­li­sestä raken­ta­mi­sesta.
Facebook/sinenmaa/Kreikan aivovuoto laajenee.

Jos päättäjillä olisi vähääkään sitä järkeä, jolla Wanha Helsinki tehtiin, niin he hajottaisivat välittömästi nuo laatikot ja rakentaisivat uudestaan niiden paikalta puretut kauniit talot. Se tietysti maksaisi hieman, mutta Suomi saisi valtavasti takaisin mainetta ja mammonaa.

Kuvasin ja editoin tuossa perjantaina hätäseen muutamia Turun taudilta säästyneitä taloja. Jokainen voi mielessään itse päätellä, mitä vitun järkeä on ollut purkaa ja hajottaa vastaavia taloja Helsingistä sadoittain:
Picasa: Wanhaa Helsinkiä.

YLE, 19.11. 2014: Yle: Miksi Suomessa rakennetaan niin rumia taloja?
Pohjalainen, 28.4. 2011: Laatikkoarkkitehtuuri on rumaa.

Blogi, 7.8. 2013: Sanannousuja elokuussa.
Blogi, 6.12. 2011: Joulukuun kuudennen kvartaaliarkkitehtuuria.
Blogi, 1.6. 2015: Tampere-Helsinki-Guggenheim-Kivilinna-Hakamäentie.