tiistai 1. tammikuuta 2013

Umayya potee anti-tukholma-syndroomaa

Valtio on toiminut maahanmuuttajien ja rikkaiden suhteen kuin joku kadulta rahanipun löytänyt ja rakkautta vaille jäänyt öykkäri, joka menee kapakkaan ja tarjoaa kaikille niin kauan, kunnes rahaa ei enää ole. Ja öykkäri huomaa seuraavana päivä, että häntä rakastettiin vain niin kauan, kun hänellä oli rahaa annettavana.

Ei ihmiset voi rakastua sellaisiin, joilta he saavat vastikkeetonta rahaa.
Positiivinen syrjintä saa maahanmuuttajat vihaamaan Suomea, kuten lellittely saa aikaan vanhemmilleen vihaisia lapsia.

Palaan vielä kerran tuohon Isarelin arabiin, joka oli syntynyt lusikka suussa. Suomi teki ehdottomasti väärin, kun tarjosi Umayya Abu-Hannalle kaikki lautasella. Häneltä jäi niin ollen ihmiseksi kehittymisen vaiheesta pois pettymysten käsittely...

Lapsista tiedetään, miten tärkeää lapsen kasvulle pettymykset ovat. Jos lapsi saa kaiken, mitä pyytää, niin hän ei koe lainkaan pettymyksiä siinä vaiheessa, kun ne vielä voisivat olla osa hänen kasvuprosessiaan. Niinpä nykyaika tuottaa valtavasti narsistisia ihmisiä, joilta puuttuu täysin kyky käsitellä pettymyksiä....

Maahanmuuttajien positiivinen syrjintä estää heitä kokemasta pettymyksiä. Suvaitsevaiset jopa kaikin keinoin suojelevat maahanmuuttajia pettymyksiltä; jos jossakin vastaanottokeskuksessa joku maahanmuuttaja ei saakaan kaikkea pyytämäänsä, niin suvaitsevaiset vastaanottokeskusten työntekijät vastaavasti alkavat vollottaa vähemmistövaltuutetulle, miten huonosti maahanmuuttajien asiat ovat ja vaativat itselleen lisää resursseja, ja he keksivät lisää unelma-ammatteja, joilla voivat työllistää muita suvaitsevaisia.


Suomi valtiona ei juurikaan kohtele suomalaisia helläkätisesti.
Pikemminkin voidaan ajatella, että suomalaiset ovat valtion panttivankeja; Valtio kidnappaa tavallisen suomalaisen heti, kun hän näkee päivänvalon. Usein syntymätönkin vauva on jo valtion kidnappaama panttivanki.

Vaikka kantasuomalaiset ovatkin valtion panttivankeja ja valtion pahoin kohtelun alaisena, niin siitä huolimatta suurin osa kantasuomalaisista rakastaa Suomea. Sitä kutsutaan Tukholma syndroomaksi, kun kaapattu rakastuu kaappaajaansa, ja pitää kaappaajan kaikkia tekoja oikeutettuina.

Vain sellaiset nurisevat valtiota vastaan, jotka ovat syntyneet joko kultalusikka suussa tai sitten ovat tapahtumainkulkujen johdosta päässeet ansiottomasti sellaiseen asemaan, missä he ovat voineet häikäilemättömästi käyttää tavis-suomalaisia omien alhaisten etujen ajamiseen.

Esimerkiksi Walhroos on monta kertaa puhunut, miten Suomi ei kohtele häntä hyvin, koska Walhroos ei saa kaikkea haluamaansa. Myös Walhroos potee anti-tukholmasyndroomaa, ja on joutunut kohtaamaan valtion, joka ei joka päivä olekaan löytänyt rahakasaa, jonka voisi jakaa takki auki Walhroosille ja hänen kavereilleen.

Erityisen selvästi huomataan maahanmuuttajien olevan valtion uhreja; valtio on tuottanut heidät Suomeen ja valtio ruokkii maahanmuuttajia, antaa maahanmuuttajille kaikki, mitä se ei missään tapauksessa voi antaa kantasuomalaisille, kuten ilmaiset kännykät, ilmaiset taulutelevisiot, ilmaiset iPadit, ilmaiset ajokortit, ilmaiset asunnot, ilmaiset passit, ilmaiset lennot kotimaihinsa,... ja kertoo heille asioita, joita se ei ikinä kertoisi kantasuomalaisille. Valtio esimerkiksi lepertelee maahanmuuttajille, että heitä pitää kohdella erityisen positiivisesti, koska muutoin he eivät sopeudu kohtaloonsa valtion kaappamina uhreina.

Mutta. Missä kantasuomalaiset joutuvat jatkuvasti pettymään valtioon, niin siinä maahanmuuttajia suojellaan kaikelta tuollaiselta. Tästä on seurauksena juuri se, että koska valtio ei kohtele kidnappamiaan maahanmuuttajia samalla tavalla kaltoin kuin se kohtelee suomalaisia, niin maahanmuuttajille ei kehity Suomea kohtaan viha-rakkaussuhde.
Maahanmuuttajille kehittyy ainoastaan vihasuhde Suomea kohtaan, joka tulee esille heti siinä vaiheessa, kun maahanmuuttaja ei enää saakaan valtiolta sitä, mitä olisi halunnut.

Kun suomalainen jää paitsi haluamaansa, niin hän ei suinkaan voi alkaa vihata Suomea, koska suomalainen on jo oppinut sietämään pettymyksiä. Suomalainen ei vedä hernettä nenäänsä, jos hän ei saakaan ilmaiseksi taulutelevisiota tmv., tai jos hän joutuu jonottamaan terveyskeskuksessa tai kaupassa, eikä suomalainen repeä siitäkään, jos ei pääse AamuTV:hen haukkumaan suomalaisia.

Sen sijaan maahanmuuttajaa on kohdeltu helläkätisesti koko ajan, ja suvaitsevaiset ovat ympäröineet hänet kaikilla mahdollisilla asioilla, mitä ikinä maahanmuuttaja on voinut keksiä pyytää. Niinpä maahanmuuttajalle ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin alkaa vihata Suomea,  koska hän ei pysty käsittelemään pettymyksiä.

RATKAISU:
Jos valtio haluaa maahanmuuttajien oppivan rakastamaan Suomea ja integroituvan suomalaisiksi, niin silloin valtion tulee kohdella maahanmuuttajia yhtä tylysti kuin se kohtelee suomalaisia.

Valtion on ihmisten vangitsija, kidnappaaja. Kiistattomasti valtio on toiminut kidnappaajan tavoin vaatiessaan ihmisiä tulemaan Suomeen. Mutta missä oikea kidnappaaja kohtelee panttivankiaan aika tylysti siinä valtio alkaa lepertelemään maahanmuuttajille, eikä lainkaan kohtele heitä järki-ihmisinä.

Positiivinen diskriminaatio on sama asia, jos aikuisille merkityksellisten sanojen sijaan lässytettäisiin vauvamaisia äänteitä.

Mitä enemmän joku saa huomiota valtiolta sitä vähemmin sellainen rakastaa Suomea. Rikkaat ovat jatkuvasti uhkailemassa Suomesta lähdöllä, jos eivät saa haluamaansa. Sama tullaan kokemaan myös maahanmuuttajien kohdalla. Ei ihmistä saada pitämään sellaisesta, joka pyrkii ainoastaan lahjontaan ja miellyttämiseen.



3 kommenttia:

Honox kirjoitti...

Rankka kohtelu pitää mielen virkeänä.

Anonyymi kirjoitti...

Asterixin kuolemattomin sanoin:
Hulluja nuo suomalaiset, kun eivät anna kenkää mokuttaville poliitikoille!

Kati Sinenmaa kirjoitti...

Rankka kohtelu oli mun mielessä myös. Suvaitsevaiset luulevat, että maahanmuuttajat ovat lasia, eikä heitä saa kohdella järki-ihmisinä, koska muutoin suvaitsevaiset menettäisivät unelma-ammattinsa...