Kolminaisuus ja Synkronisiteetti

Koska yhä edelleen monet kieltäytyvät käsittämästä Jumaluuteen sisältyvää Kolminaisuutta ja perustelevat uskonsa sillä, että sellainen Jumala olisi jakautunut persoonallisuus, niin esitän tässä lyhyesti, miten sellaisia ajattelevat eivät itse asiassa käytä sitä järkeä, jonka ovat Jumalalta saaneet.

Jos jokin ominaisuus on realiteetti, niin silloin se on Jumalasta. Otan esimerkiksi järjen. Se on totta, vaikka tiede ei voi koskaan todistaa järkeä olevaksi. Tässä tuli esille heti toinen realiteetin ominaisuus; reaalista ominaisuutta ei voida todistaa tieteellisesti.

Realiteetit ovat niiden kantajille itsestään selvyyksiä; niiden avulla ihminen pystyy kaikkeen muuhun paitsi niiden itsensä todistamiseen. Todistaja ei ole todistettavissa: Järkeä voi käyttää kaiken todisteluun, mutta järkeä itseään ei voi todistaa olemassaolevaksi. Tämä johtuu siitä, että realiteetit ovat ikuisia; ne eivät ole ajallisuuden tapahtumien sivutuotteita, vaan ne yksinkertaisesti vain ovat.

Reaalisen ominaisuuden voimakkuus mitataan sen ajallisella kestävyydelle; mitä pidempään ihminen pystyy pitämään yllä järkeilyä sitä järkevämmäksi hänet havaitaan; Jos ihminen olisi katkoitta järkeilevä, hänen älynsä ei eroaisi Jumalan älystä.

Otetaan seuraavaksi käsittelyyn synkronisiteetti. Ajallisen määritelmänsä mukaan kyseessä on ilmiö, jossa kaksi tai useampi järjellinen ihminen kokee itselleen merkitsevää sattumusta ilman, että sen syyksi voitaisiin havaita yhtään mitään. Synkronisiteetin kokenut havaitsee ilmiön, mutta ei voi sitä selittää, vaikka pitääkin sitä siinä tilanteessa merkitsevänä. Synkronisiteetti on kokemuksellinen ilmiö, mutta johtuen siitä, että ilmiö ei ole ajallisille olennoille pysyvä, vaan ilmenee vain ajoittain, sitä ei pidetä tieteellisesti merkittävänä.

Itse asiassa, synkronisiteetti on yhtä harvinainen ilmiö kuin on järjellinen ajattelukin. Järjellistä ajattelua tavataan vain ajoittain ihmiskunnassa, mutta muutoin sen tilalla on sokea usko uskomuksiin.

Ihmiset eivät pysty uskomaan synkronisiteettiin eivätkä siten kykene muuta kuin hetkellisiin yhteydettömiin yhteyksiin, koska he ovat laittaneet kaiken uskonsa (pyhiin) kirjoituksiinsa. Ja tuota pimeyttä lisää syvästi se, että ihmiset uskovat olevansa järjellisiä vain silloin, kun hokevat kuolleiden ideologiensa/profeettojensa ajatuksia lopullisena totuutenaan.

Tähän väliin täytyy huomauttaa, että järki on ilmiönä olemassa vain silloin, kun ihminen järkeilee. Uskomusten hokeminen tai niiden lukeminen ei vaadi järkeä. Järki on annettu ihmiselle järkeilyä varten, eikä siksi, että sillä on kiva alistaa muita järjettömien uskomusten valtaan. Esimerkiksi; tuhansia vuosia sitten profeettoina pidetyt olivat järkeilijöitä, mutta profeettojen järkeilyn tulosten hokeminen ei vaadi minkäänlaista järkeä.

Jumalaa voi lähestyä vain Jumalan antamilla ominaisuuksilla, kuten järjellä. - Uskomusten hokeminen on varmin tapa erottautua Jumalasta.

Synkronisiteetti on siis ilmiö, jota ei voida selittää, mutta joka siitä huolimatta on ihmisen kokemuksessa tosiasia. Synkronisiteetti ei vaadi jakautunutta persoonallisuutta, vaan se voi ilmiönä ilmentyä vain erilaisten persoonallisuuksien välillä, yhteydettömänä yhteytenä.

Jumalassa hänen kaikki ominaisuudet ovat jatkuvia. Jumala ei voi kokea milloinkaan ominaisuuksien epäjatkuvuutta, katkeilua. Jumala ei nuku eikä usko satuihin.
Koska me tiedetään, että synkronisiteetti on selittämätön ilmiö, joka on ihmiselle yhtä harvinainen kuin järki, ja joka vaatii ilmentyäkseen  erilaisia persoonallisuuksia, niin siitä me  järjellä voidaan huomata, että Jumalan pitää olla olemukseltaan monipersoonainen.

Toisaalta, järki sanoo meille myös sen, ettei Jumala voi olla henkisesti sairas, joten me emme voi älyllisesti pitää Jumalaa jakautuneena persoonana. Meidän on siis älyllisyytemme säilyttääksemme pakko ymmärtää Jumalan olevan enemmän kuin mitä profeetat hänestä tuhansia vuosia sitten järkeilivät. Koska olisi hirveä erehdys uskoa, että ajallisen olennon järki ei mitenkään kehittyisi, vaan lopullinen totuus olisi ilmaistu kaikkien tulevien aikojen ihmisille joskus kivikaudella eläneiden muutaman profeetan taholta.

Kerään tähän mitä ylhäällä on sanottu:
- Reaalinen ominaisuus on ikuisuudesta
- Reaaliset ominaisuudet ovat Jumalan ominaisuuksia
- Jumalaa ei voida todistaa tieteellisesti, joten;
- Jumalan ominaisuuksia ei voida todistaa tieteellisesti.

Jos reaalinen ominaisuus (kuten äly tai syncronisiteetti) voitaisiin todistaa tieteellisesti, silloin Jumala olisi tieteelle alisteinen, eli tiede (ja ihminen) olisi suurempi kuin Jumala.

Edelleen:
1. Koska Jumalan ominaisuudet ovat Jumalassa vailla katkoksia, ja
2. koska synkronisiteetti on Jumalan ominaisuus, ja
3. koska synkronisiteetti vaatii monta eri persoonallisuutta,
niin silloin Jumala on järjellä ajateltuna monta eri persoonallisuutta.

Kolmen  persoonallisen Jumalan välinen jatkuvakestoinen synkronisiteetti-ilmiö saa nuo kolme eri Jumalaa toimimaan kuin yksi Jumala. Jumalien ei tarvitse neuvotella, mitä heidän pitäisi tehdä, koska synkronisteetti saa heidät tekemään samanaikaisesti yhteensopivia tekoja, eli he näkyvät ajallisuuteen ikään kuin olisi vain yksi Jumala

Koska jotkut profeetat ovat menneisyydessä edistyneet järkeilyssä niin paljon, että ovat esittäneet Jumalan olevan kolmiyhteinen Jumala (Isä, Poika ja Henki), niin silloin tässä on selvitetty, että asia todellakin on niin kuin aikansa suurimmat ajattelijat ovat sen muinoin ajatelleet.

Kaikkeudessa vallitsee realiteettien säilymisen laki:
Järkeä ei voi käyttää minkään realiteetin kumoamiseen. Ihminen ei ole järjellinen, jos hän pyrkii selittämään synkronisiteetin olevan ilmiönä harhaa tai jotain epäolevaa. Järki ei voi esimerkiksi julistaa, että jokin ominaisuus olisi peräisin olemattomuudesta ja/tai sattumalta. Sellainen olisi samaa kuin väittää, että kaikkeudessa on olemattomuuteen vievä nielu, johon uppoaa energian lisäksi myös muita tosiolevia.

Järjen käyttäminen vaatii samalla kertaa muidenkin Jumalalta perittyjen ominaisuuksien olevan aktuaalisia. Esimerkiksi järkeily vaatii ihmiseltä rohkeutta; Rohkeus on Jumalan ominaisuus, ja sitä ei voida todistaa tieteellä. Ilman rohkeutta ihminen ei yksinkertaisesti pysty järkeilyyn, vaan vain julistaa kivikaudelta peräisin olevia uskomuksia suuttuen, jos muut eivät usko juuri kuin hän.

Loppusanat:
Jos ihminen ei halua tai uskalla ajatella Jumalan kolminaista luonnetta, niin silloin hän joutuu kieltämään myös synkronisiteetti-ilmiön, ja julistamaan, että se on Saatanan eksytystä.

Sillä synkronisteetti-ilmiö on yhtä vähän ihmisestä kuin ihmisen muutkaan ominaisuudet, joten reaalisen ilmiön kieltäjä joutuisi johdonmukaisesti kieltämään myös järkensä. Mutta, koska reaalisen ominaisuuden kieltäminen ei vaadi johdonmukaisuutta, vaan nimenomaan pelkkää epäloogisuutta, niin siksi Jumalan kolminaisuuden kieltäjät eivät toimi järjellisinä olentoina.