Seuraamisen seuraukset

Älä seuraa joukkoa pahuuteen.
Lause on peräisin B. Russelilta. Mutta seuraamiseen ei tarvita edes joukkoa, vaan pelkän idolin matkiminen riittää siihen, että seuraukset voivat olla inhimillisesti ottaen kammottavat.

Nykyisin on muotia väittää, miten matkiminen, apinointi ja suoranainen mielipuolisuus tekee ihmisestä yksilöllisen. En todellakaan kutsuisi duudson-tyyppejä yksilöiksi, vaan pelkästään apinoijiksi. Yksilöllisyydestä syytetään sellaisia, jotka hakeutuvat julkisuuteen kaikenlaisilla tempauksilla. Tuollaiset väitteet ovat itsessään matkimista, eikä suinkaan yksilöllisen minuuden esille tuontia. Valheellisen yksilöinnin seurauksena nuo sokeat, apinointia julistavat matkijat julistavat tämän ajan olevan yksilöiden ja yksilöhakuisuuden valtakautta.

Mutta he, jotka uskovat nykyajan johdattavan ihmisiä yksilölliseen ilmaisuun eivät todellakaan tajua esittävänsä ainoastaan sosiaalista papukaijan roolia, joiden kuuluukin julistaa epäitsenäisesti, miten yksilöllisiä kaikki ovat, kun he katselevat Idolsseja (minä-nukkeja, suom. huom.), tosi-TVeitä ja Big Brotherseja, joihin pääsevät/päästetään vain he, jotka ovat jo valmiiksi mieleltään epätasapainoisia.

Aito yksilöllisyys ei koskaan ole yhteiskunnan vastaista; yksilöllistyminen ei voi tapahtua missään muualla kuin yhteiskunnassa ja yhteiskuntaa ei ole ilman yksilöä. Omaa sisintään pelkäävät ihmisten psykologisoijat luulevat matkijoiden olevan yksilöitymisen tiellä, ja syyttävät eksyneitä, ymmärtämättömiä ihmisiä yksilöhakuiseksi, kun tosiasiassa kaikenlainen näyttämisen halu on osoitus ainoastaan kaipuusta kohden persoonien, erilaisuuden ykseyttä, jota markkinatalous ja kilpailuyhteiskunta ei kuitenkaan koskaan voi tarjota, koska persoonallisuus ei koskaan ole markkinavoimien tukipilari. Markkinavoimaa ylläpitävät vain apinoijat, sosiaaliset papukaijat, jotka luulevat olevansa yksilöitä, kun hokevat rahankiilto silmissään toisiaan apinoivien mainostajien syöttämiä hokemia....

Matkiminen on siitä vänkä funktio, että se saa matkijan aina korottamaan sitä toimintatapaa, jota matkii. Kyseessä on evolutiivinen voima; Mainostaja haluaa kehittää entistäkin typerämpiä mainoksia, nuoret pomppivat duudsoneita päättömämmin pusikoihin, duudsonit yrittävät keksiä koko ajan hullumpia juttuja, jotta yleisö ei kyllästyisi heidän hulluuteen -ja Hitlerin idolikseen valitseva ei suinkaan pysähdy siihen, mihin Hitler pysähtyi, vaan oikea kunnon nykyajan natsi pyrkii osoittamaan "Mestarilleen", miten itsenäisesti hän pystyy tekemään "suurempia" tekoja kuin edeltäjänsä. Ampuma-aseharrastaja ajattelee ensitöikseen omaa erinomaisuuttaan ja paremmuuttaan ampujana kuin kukaan muu.
Sama paremmuuden tunne on jokaisen sellaisen oma, joka on ottanut johtajakseen jonkun muun kuin oman sisäisen itsensä.
Oma elävä itse ei voi olla muuta kuin parempi kuin sen itsensä luoma mikä tahansa kuva. Kaikki idolit, esikuvat ovat vain mielessä olevia kuvia, ja tuo mieli on ei voi mitään muuta kuin olla elävämpi ja parempi kuin sen sisältö.

Loogisesti on täten täysin mahdotonta kuvitella, että joku olisi jonkun seuraaja ilman kuvitelmaa paremmuudesta verrattuna edeltäjäänsä, joka on ainoastaan seuraajan mielikuva. Koska edellä sanottu on pelkkä psykologinen fakta, niin siksi kehotan jokaista idoliksi aikovaa tarkasti miettimään, mitä järkeä on ruveta seuraajiensa poljettavaksi; Hitler ei sentään ollut kouluampuja, eivätkä mestariampujat ammuskele tovereitaan.
Seuraajat tarvitsevat teitä idoleiksi aikovia vain keppihevosekseen ja syntipukeiksi. Ja te yksilöllisyyttä ihannoivat, toisianne matkivat idolit ette ole mitään ilman teitä seuraavaa apinalaumaa! Idolit eivät ole vielä koskaan nähneet persoonallista ihmistä, ja siksi juuri idolien yksilöllisyys on laumamaista määkimistä ja ihmisyyden alentamista.

Tänä päivänä suomalaiset saivat tuta siitä, mihin väärinymmärretty yksilöllisyys ihmiset johtaa. On ollut täysin ajattelematonta väittää, että idolit tai niiden seuraajat omaisivat jotakin aitoa yksilöllisyyttä. Jokainen aito persoonallisuus kauhistuu ajatustakin siitä, että hänen pitäisi olla jokin malli kaltaisilleen olennoille. Ja ihmiseen kehittyy aito persoonallisuus vain siten, ettei hän seuraa ketään muuta kuin omaa ominta sisintään. Esimerkiksi Sokrates seurasi kaikessa sisintään, jota hän kutsui Daimoniaksi --ja juuri siksi Sokrates oli niin viisas...

Harhautuneet nuoret eivät kuitenkaan ole itse täysin syyllisiä niihin hirmutekoihin, joiden kautta nuoret luulevat olevansa pahuudessaan parempia ja kunnioitetumpia kuin heidän esikuvansa. Sillä yhteiskunnan johtajat eivät tue lainkaan aitoa persoonallista yksilöllisyyttä, vaan esimerkiksi uskontojen johtajat jopa suoraan sanovat, ettei ihminen voi päästä uskonnon lupaamaan autuuteen muuten kuin seuraamalla uskonnon oppi-isiä. Uskonnoissa oman pään käyttämistä ja oman sisimmän kuuntelua pidetään jopa syntinä Jumalaa vastaan.

Samoin poliittiset johtajat eivät hyväksy lainkaan sellaista, että puoluetoveri ajattelisi itsenäisiä ajatuksia. Puoluekuriin alistumalla ihminen ei todellakaan voi kehittää itseään yksilönä, vaan ottaa kuuliaisesti lauman roolin ja tekee vain sitä, mikä lauma kussakin tilanteessa vaatii, jotta sen ideologinen laumahenki ei loukkaantuisi.

Myöskään sotilaalliset ja taloudelliset tekijät eivät lainkaan suvaitse persoonallisia yksilöitä, vaan juuri sotilaat ja ns. talouden asiantuntijat ovat kaikkein hanakammin jokaisen sellaisen kimpussa, joka yrittää eroon oravanpyörästä, joka ei todellakaan tarkoita näillä käsillä olevissa kirjoituksissa yhteisöllisyyttä, vaan sen vastakohtaa, eli tyhmyyttä.

Kuvan harakanpoikanen ei selvinnyt itselliseen lentoon, sillä se ei pystynyt luopumaan siitä kuvasta, joka sillä oli harakkamaisuudesta. Löysin sen syvästä kivenkolosta, jossa se oli nälkiintynyt. Mutta nälkiintyneenäkään ei vaan voinut ottaa suuhunsa matoja, joita tarjosin, koska sillä oli fakkiutunut kuva siitä, mikä vain kelpaisi.
Nykynuoret ovat kuin koloon pudonneita harakanpoikia; He luulevat, että idoleita matkivat "aikuiset" ovat aito kuva ihmisestä, eivätkä nuoret siksi pysty vaihtamaan esikuvaansa ulkoisista seikoista omaan sisimpäänsä, jonka läsnäolossa ihminen vain voi tuntea rauhan ja turvallisuuden.

Universumi ei ole koskaan luvannut ihmiskehoille absoluuttista turvaa. Mutta ihmiskehossa on ihmisyyden muodostavat ominaisuudet, joiden preesenssissä niiden muodostama harmoninen kokonaisuus; persoonallisuus on ehdoitta turvassa kaikelta matkimiselta ja sen seurannaisilmiöiltä, kuten pahuudelta.

Olkoon jokaisen ihmisen ajatus kääntyneenä tänään omaan sisimpään, josta vain ihminen voi löytää kestävät vastaukset kaikkiin elämänsä tilanteisiin. Ihminen ei ole oma itsensä, jos hän korottaa tai madaltaa kaltaisiaan olentoja.