Sokea mutta tunteellinen

Oikeuden sanotaan olevan sokea. Ok. On ihan omakohtaista kokemusta, että oikeus ei todellakaan näe todisteita, joten sokea mikä sokea, ei maha mitään. Sitä en vaan ymmärrä, että miksi oikeuden pitää silti olla tunteellinenkin?

Sokea oikeus ei tietystikään pysty tekemään oikeamielisiä päätöksiä, joten sokean oikeuden päätökset saavat "minuakin erilaisemmat" (erilaisuudessa ei ole aste-eroja, suom. huom.) ihmiset ilmaisemaan tunteitaan, joka on hyvä asia, koska jos ihminen on tunteiden ilmaisun suhteen pidättyväinen, niin se tulee joskus myöhemmin esille sairauksina, kuten masennuksena, jota pidättyväiset tuomarit ilmaisevat esimerkiksi siten, että he väittävät olevansa palkkakuopassa, ja jos eivät heti saa lisää liksaa, niin he eivät pysty tuomitsemaan ihmisiä pätevästi.

Samaa sanoi eduskunnan muuan puheenjohtaja, joka perusteli omat palkankorotuksensa sillä, että muutoin kansa ei saa jatkossa päteviä edustajia, jos nykyisille ei heti anneta 26%:n palkankorotusta, ja jos edustajien etuoikeuksien jatkuvaa kasvua ei turvata. Suomeksi siinä sanottiin, että nykyiset edustajat eivät ole minään aikakautena päteviä, koska he ovat aina palkkakuopassa ja heillä ei ole kaikkia mahdollisia etuoikeuksia. Tämä oli oikeusmurha-asian 28100/03 vastineen Liite nro 9.

Jos ihminen uskoo, että hänen oikeamielisyytensä on rahasta kiinni, niin se on jo sinänsä kiistaton osoitus vakavasta mielenterveyshäiriöstä. Jos taasen oikeusoppineet olisivat oikeassa siinä, että vain rikkaat pystyvät oikeamielisyyteen, niin silloinhan rikkaat ovat väärämieliä, koska he tahallaan aiheuttavat muille väärämielisyyttä sillä, että he eivät anna heille oikeamielisyyden absoluuttista edellytystä, eli rahaa, rahaa ja rahaa, -- mutta optiotkin käyvät, koska muutoin rikas ei pysty käsittämään työnsä mielekkyyttä.

Tuomarit aiheuttavat sokealla oikeuden käytöllään muille tunteita, jotka valtion palkkaamien psykologien mukaan tulee ilmaista, koska muutoin valtio olisi typerä, jos se antaisi rahaa psykologeille vääristä, lainvastaisista opeista. Valtion tulee nyt mennä kammioonsa ja tutkiskella itseään, onko sillä oikeus rangaista ihmisiä tunteista, jos valtio maksaa opettajille palkkaa siitä opista, että tunteiden ilmaisu on elämänmyönteisyyttä! Kun esimerkiksi seuraavan kerran valtio joutuu sairaalaan vaikkapa munuaiskivistä tai sapetuksesta, niin silloin voit hyvin mennä tupakkihuoneeseen tekemään tilit selviksi itsesi kanssa, niin ei tarvitse pitää oikeutta sokeana, mutta tunteellisena.

Valtio toimii ristiriitaisesti, jos se tuomitsee ihmisiä tunteiden ilmaisuista, kun samaan aikaan valtio maksaa kovaa palkkaa tutkijoille ja viranhaltijoille, jotka opettavat, ettei tunteita saa piilottaa, koska ihminen sairastuu, jos hän ei ilmaise tunteitaan. Tunteiden esittäminen ei voi olla rikollista ja tuomittavaa, kuten tuomarit luulevat, kun he luulevat olevansa itse se sokea oikeus, joka ei pysty pidättämään tunteitaan!

Tuomarit eivät ole koskaan esittäneet älyllisiä todisteita, miksi tuomareiden täytyy kuulua rikkaisiin. Tuomareiden ainoa peruste tuomareiden muita suurempiin ansioihin on älytön; koska muutoin tuomarit eivät voisi olla päteviä. Tuomarien ja muiden rikkaiden perustelut rikkauteen ovat kaikilta osiltaan älyttömiä, joten siksi rikkaat katsovat, että he saavat huseerata maailmassa miten tahansa, eikä sen pitäisi millään tavoin aiheuttaa muille tunteita; Köyhyys ei koskaan johdu rikkaista, ja jos tuomittu ilmaisee tunteitaan, niin se on rikkaiden mukaan epäoikeudenmukaista valtiota kohtaan, koska köyhien pitää rikkaiden mukaan ottaa kaikki vastaan autuaasti tyhjin katsein hymyillen... Rikkaat eivät pysty käsittämään, miksi esim. luukutettu ihminen voi muka tuntea nöyryytystä, koska rikkaat vain vaativat kaltaistaan ihmistä rukoilemaan armoa ennen kuin rikas voisi hieman luopua liiastaan, sillä rikkaat ovat säätäneet lain, että rikas ei saa luopua liiastaan, jos köyhä ei rukoile armopaloja, --joten eiväthän toki rikkaat ole armottomia, koska he ovat vain lainkuuliaisia... Oletteko koskaan kuulleet kehäpäätelmistä?

Rikkaat eivät kuitenkaan voi olla yksin rikkaita, sillä rikkaiden kaikki rikkaudet ovat peräisin köyhiltä. Köyhyys on rikkaiden rikkauksien lähde, eikä koskaan ole kuultu, että lähteestä tuleva vesi virtaisi ylämäkeen; köyhät ovat korkeampia ja parempia kuin rikkaat eikä vähiten siksi, että rikkaat eivät ole tajunneet olevansa älyltään köyhistä köyhimpiä.

Sokeiden tuomarien mukaan se on ihan laillista, että oikeuden tunteita sanotaan oikeuden loukkauksiksi, kun taasen sokean oikeuden kohtelemien ihmisten tunteita sanotaan laittomiksi ja epäoikeudenmukaisiksi. Juuri siinä oikeuden täydellinen sokeus näkyy parhaimmillaan, kun tuomarit korottavat omat tunteensa tunteettoman instituution tunteiksi, ja rahastavat ihmisten tunteita, koska oikeus on rikkaiden etujärjestön balanssinappula, joka kuuluu sokean oikeuden mukaan olla väännettynä toiseen ääriasentoonsa, jotta vain oikeuden tunteet nähtäisiin laillisiksi tunteiksi.


Noudatan tässä vain psykologien neuvoa ja omaa järkeäni esittäessäni tunteeni sokeaa oikeudenkäyttöä kohtaan, joten voin kertoa teille muillekin, että juuri siksi minä en sairastu esimerkiksi rahanahneuteen, jota rikkaat sairastavat juuri siksi, koska he ovat pidättyväisiä, ja ovat tunteidensa suhteen askeetteja. Tosin jo Sidharta Gautama sanoi omalla muutoshetkellään, eli oman maailmansa parantumisessa, ettei askeesi mitään eikä ketään hyödytä, joten siitä vaan tuomarit ja muut valtiovallan öykkärit; esittäkää tunteenne, mutta älkää perkele väittäkö niitä institutionaalisiksi tunteiksi!

Ei tule pitää tunteiden ilmaisijoita missään tilanteessa epäoikeudenmukaisina, -- ja sitten korottaa tuomarien tunteet ja nenäherneet laillisiksi tunteiksi, joista pitää saada maksu... Valtion tulee olla johdonmukainen kaikissa asioissa; ei tule pitää tunteita sanktioituina jossakin ja toivottuina jossakin toisessa! Mitä eroa on tuomarin tunteella ja miehen tunteella, joka katsoo, että hänellä on oikeus loukkaantua, kun taasen hänen loukkaamallaan vähäisemmällä ei ole siihen oikeutta? Tuomarit eivät eroa jostakin machomiehestä, joka rehentelee omilla tunteillaan...

PS. On tosiasia, että nykyiset palkkaerot juontavat juurensa esihistoriaan, missä miehet hallitsivat hajota-hallitse -periaatteellaan, eli miehet suosivat joitakin, joka esitettiin esimerkiksi suurempina almuina, suurempina vilja-annoksina. Nykyinen palkkapolitiikka on täsmälleen samaa hajota-hallitse-juttua... Tuo periaate ei kuitenkaan koskaan toteuta oikeudenmukaisuutta, vaan johtaa vääjäämättä jokaisen sitä kokeilevan yhteiskunnan tuhoutumiseen.

Tuomareiden olisi luullut ennen muita tajunneen, ettei oikeamielisyys ole koskaan rahasta kiinni, --mutta mitä voikaan odottaa sellaisilta, jotka perustelevat muita suuremmat ansionsa sillä, että heidän opiskelunsa on kallista, koska he joutuvat pyytämään markkinahintaa kirjoiksi painetuista luentomonisteistaan --tuomarit eivät ole syyttömiä lakiopintojensa kalleuteen, vaan he ovat itse siihen yksin syyllisiä. Tuomarien palkkavaatimukset eivät menisi läpi oikeamielisen yhteiskunnan työtuomioistuimissa.

Luepas:
Oikeuden loukkaus
Armon kerjäläiset
Virallinen pahan puhuminen
Mielipuolinen salainen valta