Palkkojen korottamiselle ei koskaan ole loppua. Palkkojen korottaminen johtaa aina elinkustannusten kasvuun, joka on sama kuin rahan arvon alentuminen. Olisi kiva joskus nähdä sekin aika, jolloin ihmisten johtajiksi pyrkineet alkaisivat vihdoinkin ajattelemaan. Sekin olisi jo hyvä alku korkeuksiin yltävälle ajatukselle, kun ihminen olisi rehellinen itselleen.
Rehellinen ihminen pystyy helposti näkemään, ettei hänen ole koskaan tarvinnut niin suuresti ponnistella työssään, että se ponnistelu olisi ylivertaista jonkun toisen ponnistuksiin verrattuna. Jos ihminen on muita pätevämpi työhönsä, niin se ei voi olla näkymättä työn helppoutena. Olen täysin varma, että rikkaiden halveksima köyhä ponnistelee omalla tasollaan varmasti yhtä paljon kuin joku korkeasti koulutettu tuomarikin; rehelliselle tuomarille tuomarin työ ei ole taatusti sen vaikeampaa kuin hyvälle paimenelle lampaiden paimentaminen.
Kun siis rikkaat luulevat, että heidän työnsä vaatii erityistä ponnistelua, niin tuo on täyttä puppua, --jos rikas on todella pätevä ja niin älykäs kuin esittää olevansa. Älykkäälle ei tietystikään ole mitään vaikeuksia ymmärtää sellaisia, jotka ovat mahdottomia tyhmemmille. Älymystö vain tekee itsensä tyhmäksi väitteissään, että he joutuvat kovasti ponnistelemaan, jotta he älyäisivät enemmän kuin köyhät. Koska kuitenkin rikkaat vollottavat, miten vaikeaa heidän on ymmärtää niitä "korkeampia" juttuja, niin jokainen rehellinen tietysti näkee heti siitä, että rikkailla on köyhien aivot, sillä rikkaiden mukaan köyhillä olisi aidosti vaikeuksia ymmärtää niitä rikkaiden juttuja, mutta koska rikkaat todistavat, että myös rikkailla on kovasti vaikeuksia esittää rikasta, ja miten rikkaana olo on vaativampaa kuin köyhän elo, niin jo sekin yksin todistaa, miten älyttömiä kaikki rikkaat ovat.
Itselläni ei ole koskaan ollut tarvetta mihinkään erityiseen ponnistukseen ajatuksien ajattelulle. En ole milloinkaan kokenut mitään vaikeutta tuottaa miten korkeita ajatuksia tahansa, joten en siis pysty lainkaan ymmärtämään rikkaiden vollotusta, että heidän on muka ponnisteltava erityisen voimakkaasti, jotta he voisivat ajatella rahasta rahataloutta tukevia ajatuksiaan.
Tai itse asiassa voin ehkäpä hämärästi ymmärtää, että rikkaat joutuvat kuluttamaan turhaan ajatusenergiaa, koska heidän pitää koko ajan pitää mielessään olevansa rikkaita, jotka eivät saa ajatella vapaita ajatuksia, vaan vain sellaisia ajatuksia, jotka aiheuttavat jatkuvaa rahan arvon alentumista. On varmasti erittäin rasittavaa, kun ei saa olla vapaa ihminen, -- kun pitää ajatella vain rahasta. Siinä sitten varmasti kehittyy sellaisia pienen pieniä ajatusympyröitä, että ei tosikaan, miten "Hyvinkin älykkäät ihmiset perustelevat professori Tapio Puolimatkan mukaan mielipiteitään kritiikittä typeristä perusoletuksista käsin ja päätyvät itsepetokseen".
Jokaista ns. nousukautta seuraa lama. Mutta yksikään rikas ei ole koskaan ajatellut, mitä (talous)lama itse asiassa on. Lama on nousukauden jälkeinen sadonkorjuu, jolla rikkaat keräävät keskiluokalle kerääntyneen varallisuuden omiin taskuihinsa.
Nousukausi on se ajanjakso, jonka aikana keskiluokka pyrkii kerimään köyhät niin monta kertaa kuin suinkin ennen kuin rikkaat aloittavat oman sadonkorjuunsa, laman.
On huomattava sekin fakta, että eivät edes yliopistojen filosofian professorit ole koskaan pystyneet ajattelemaan rahatalouden ylittäviä ajatuksia, koska rikkaat ovat palkanneet heidät suojatyöhön, jotta filosofit eivät vain missään tapauksessa alkaisi esittämään rikkaille kiusallisia ajatuksia. Yksikään palkan vaatija ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan sellaisia ajatuksia, joita hän pitää rahatalouden vastaisina. Tämä on pelkkää kylmää logiikkaa, eikä tässä ole mitään tunnetta mukana. Jos et usko edellä sanottua, niin yritä pitää edellä mainittua totena. Jos et usko tätä todeksi, niin olet samalla todistanut, ettet pysty ajattelemaan rahatalouden vastaisesti, vaikka ponnistelisit miljardin euron palkalla.
Tästä huomataan, että ihmisille on täysin turhaa maksaa ajattelusta, koska mikään summa ei saa aikaan aitoa, rehellistä ajattelua. Palkkaa vaativat eivät pysty ajattelemaan mitään muuta kuin rahaa, ja sitäkin vain suureen ääneen vollottamalla, miten vaikeaa se on ajatella rikkaan ajatuksia, että siitä pitää saada vähintään uusi asunto ja ferrarin punainen auto...
Jos ja kun haluamme ymmärtää rehellisesti, mihin ihmiskunta tarvitsee nousukausia ja lamaa, niin ainoa järkevä selitys sille on, ettei ihmiskunta sitä mihinkään tarvitsekaan, vaan suurpääoma, eli typeristä typerimmät, koska jos lamaa ei tulisikaan, niin silloin suurpääoma ei saisi keskiluokan vaivalla kokoamia köyhien selkänahkoja omiin laareihinsa, pois rahan kierrosta.
Rikkailla on köyhien lihakset. Köyhien ei tule niin kovasti pelätä toimeentulon puolesta, vaan rohkeasti alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan, koska köyhillä on rikkaiden aivot, jolloin köyhien ajatukset saisivat vipinää rikkaiden köyhiin lihaksiin. Lamaa ei voida estää niin kauan, kun rikkaat ajattelevat köyhien ajatuksia, ja köyhät tekevät sen työn, joka kuuluisi rikkaiden lihasten tehdä. Voitte varmuudella uskoa, että on teidän geneettinen lähtökohta mikä tahansa, niin teidän on taatusti yhtä helppoa tehdä työnne kuin kenen tahansa muun.
Älykäs ei ole älykäs, jos hänen pitää kärsiä ja voivotella, miten kovaa ponnistelua häneltä vaaditaan, jotta voi tuottaa sellaista, mitä geneettisesti heikommassa asemassa oleva ei voi kuvitellakaan.
Yksikään meistä ei ole itse ansainnut geenejään ja ominaisuuksiaan; Kaikki on ihmiselle annettua, ilmaiseksi. Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.
"Antakaa terveeksi tulleiden hallita, ja antakaa sen, jolla on valtaa, luopua siitä."
Jotakin ajatusta:
Rikas ongelma
Maalaisjärki
Totuus ei riipu rahasta; varaton totuus
Hyvä elämä, Good life, too late
Korkein totuus
Lasten velvollisuuksien julistus-totuus lapseuttaa
Intelligentsia-Älymystö
1 kommentti:
Todella upea ja selkeä sekä ajankohtainen kirjoitus!
Lähetä kommentti