Vain huonosti käyttäytyviä, ahneita, rikollisia, rikkaita ja muita uskovaisia voi tyypittää.
Ihminen tykkää sellaisesta ihmisistä, joka osaa pitää ympäristönsä siistinä, jolloin hänelle ei tule mieleenkään luokittaa siistiä ihmistä.
Jos haluat välttyä olemasta stereotyyppi, niin lue lisää:
Rikkinäisen ikkunan teoria syvällisempänä: Likainen, roskainen, saastainen ja suttuinen ympäristö saa ihmiset tyypittämään kanssaeläjiään. Stereotyypittäminen on järkevän ihmisen toimintaa, koska järkevään elämiseen kuuluu siisti ympäristö; sisäsiistit ihmiset.
HS,uutiset: Tutkijat: Roskainen ympäristö ruokkii stereotyyppisiä näkemyksiä
YLE,tiede: Ympäristön epäjärjestys tuottaa stereotyyppisiä käsityksiä ihmisistä
Stereotyypittäminen on ikään kuin kollektiivinen kirosana tai tukkapölly sellaisille, jotka eivät ole oppineet elämään siististi. Esimerkiksi Vapaa Liikkuvuus ry:n talo Kyläsaaressa on niin törkeä, että minulle ei ole tuottanut mitään vaikeuksia luokittaa vapaa.liikkuvuuden hihhuleita oikeiksi hihhuleiksi.
Uusin teoria: Ihmiset, jotka eivät välitä ympäristöstään, ovat jollakin tavalla rikkinäisiä; Monilta maahanmuuttajaryhmiltä ja heidän hyysääjiltään puuttuu aivoista luokitteluprosessori, eli arvottamisprosessi; Suvaitsevaiset eivät pysty asioiden arvottamiseen, josta seuraa se, että mokuttajat suvaitsevat lähinnä sellaisia joukkiota, jotka likaavat ja rikkovat ympäristöään ja varastavat ja pahoinpitelevät tavallista väkeä.
Stereotyypittämiseen kykenemättömät hakeutuvat kaltaistensa seuraan.
Kun tavalliset ihmiset suojelevat rakentamaansa ympäristöä luokittelemalla likaajat ja varkaat tietyn tyyppisiksi, niin nuo tyyppitetyt kutsuvat sellaista toimintaa viharikokseksi, koska arvottamiseen kyvyttömät eivät pysty myöskään empatian kokemiseen, eivätkä he pysty ymmärtämään, että heidät on tyypitetty syystä.
Esimerkiksi vapaa liikkuvuuden hihhuleilta puuttuu käsitys siitä, mitä tavalliset ihmiset tuumivat heidän suttaamistaan taloista ja pihoista. Tuollainen kyvyttömyys nähdä arvoja ilmentyy sitten loismaisena elämänä; ollaan koko ajan ruikuttamassa yhteiskunnalta rahaa ja tiloja, mutta ei pystytä ensinkään pitämään huolta siitä, mitä on saatu. Arvottomuus näkyy kaikessa siinä, mitä suvaitsevaiset ja muut rikkaat ja uskovaiset ovat.
Saas nähdä, vaikuttaako tämäkään tutkimus millään tavoin vaikkapa Helsingin kaupungin herroihin, joilla on tapana suurella palkallaan suvaita suttaajia ja muita hemmoja. Kaupunki jopa antaa spreijaajille oikein seinätkin, joita saa sutata palkitsemiseen asti...
Yleensä poliitikot ja virkamiehet vähät välittävät tieteen tuloksista, koska politiikan tarkoituksena ei ole ongelmien ratkaiseminen, vaan ongelmien hoitaminen, jotta julkinen valta saisi lisättyä etuoikeuksiaan.
Itse olen asunut 13 vuotta metsässä; Muutin metsään aivan vahingossa elokuussa 1995. Kyseinen metsä oli aivan kertakaikkisen paskainen; siellä oli majaillut asunnottomia, joiden jälkiä oli metsä täynnään; rikottuja pulloja, mädäntyviä vaatteita, dyykattuja tavaroita, huopia jms. Heti alusta asti aloin siivoamaan metsää, jossa asuin ja elin, koska en voi mitenkään sietää saastaista ympäristöä, enkä sellaisia, jotka saavat aikaan saastaa, kuten suvaitsevaisia ja heidän kohderyhmiään.
Vaikka se tuntui miten hullulta tahansa -jos asiaa jäi miettimään- niin kannoin sieltä varmasti sadoittain muovipusseja täynnä saastaa, jota ohikulkijat ja tuuli kaiken lisäksi toi sinne joka päivä. Eräs kuva metsästä:
Ihmiset eivät välitä mitään sellaisista, joita he eivät koe omakseen. Esimerkiksi sosiaalitanttojen on erittäin helppoa olla hyviä -- toisten rahoilla. Yksikään sosiaalitantta ei käytä sentin puolikastakaan omaa rahaa hyysäämiseen, vaikka kaikille älykäille on täysin selvää, että joka ikinen julkisen viranhaltijan euro on yhteistä rahaa.
Minulle on ollut lapsesta asti täysin selvää, että tämä planeetta on myös minun omaisuuttani; siksi minun on erittäin helppoa pitää tästä planeetasta hyvää huolta - ja ilmaiseksi. On erittäin ikävää asua ja elää maailmassa, missä suurin osa ihmisistä katsoo, että he voivat tehdä ympäristölleen mitä tahansa, koska heidän uskomuksiinsa kuuluu, että he ovat erillisiä maasta: että heidän mielensä ja kehonsa on heidän omaisuuttaan, ja että he voivat omistaa planeettapalan vain rahallisesti.
Minä en pysty uskomaan sellaista, että itse omistaisin itseni; Planeetta omistaa minut ja minä omistan planeetan, josta seuraa kaikkea kivaa kuten sitä, että voin iloita niin auringonpaisteesta kuin talvimyrkystäkin. Saan iloa sellaisista asioista, jota yksikään uskovainen mukaan lukien ateistit ja romanit ei pysty käsittämään, koska havaintoni mukaan useimmat ihmiset kokevat vaikkapa työn teon olevan heille pakkotyötä, epä-elämää.
Palkanvaatijat eivät elä elämäänsä tehdessään työtä, koska he koko ajan odottavat, että työaika päättyisi, jotta pääsisi töistä pois elämään kuviteltua elämää.
Minulle työnteko on yhtä olennainen osa elämää kuin nukkuminen tai syöminen. Ihminen ei ole älykäs, jos hän uskoo, että työnteko on jotenkin vähemmän arvokasta elämänaikaa kuin vapaa aika. Että elämä tapahtuu vapaa-ajalla.
Uskovaisuuteen kuuluu, että uskovaisen pitää koko ajan valittaa työstä ja haaveilla iloisesta vapaa-ajasta. Jos siis ihminen vaatii palkkaa työstään, niin se on varma merkki siitä, että sellainen ihminen on vain uskovainen hölmö; on täysin järjetöntä vaatia palkkaa elämästä.
Vapaa, älykäs ihminen ei vaadi palkkaa vapaa-ajastaankaan, niin onhan se täysin hullua, että vaatii palkkaa työnteostaan, koska sehän on vain elämää.
Stereotyypittäminen ei siis olekaan ihmisten vihaamista, vaan ihminen rakastaa lähimmäistään silloin, kun hän on tyypittänyt hänet. Ei se ole ihmisen rakastamista, että annetaan ihmisen vapaasti tuhota ympäristöään, koska sellainen toiminta merkitsee myös ihmisen tuhoutumista. Jos emme välittäisi mitään ihmisistä, jotka tuhoavat ympäristöään, niin silloin antaisimme ihmisen kuolla järjettömyyteensä, jota seuraisi myös yhteiskunnan tuhoutuminen.
Jos ihminen ei ole oppinut olemaan ihmisiksi, niin on ehdottomasti parempi, että sellainen ihminen vähintäänkin tyypitetään, vaikka parasta tietytsi olisi, jos sellainen suttaaja-tuhooja laitettaisiin keskitysleiriin pakkotyöhön, koska se olisi ihmisen vihaamista suvaita suvaitsemattomuutta.
Eihän normaali vanhempikaan suvaitse lapselleen vapaata paskantamista; paskavaippa on pienen lapsen stereotyypittämistä. Nyt on käynyt niin ikävästi, että yhteiskunta ei ole huomannut laittaa nisteille, asunnottomille, romaneille, rikkaille ja vapaa.liikkuvuus ry:n hihhuleille paskavaippoja. Toivottavasti kyseinen muistamattomuus pian korjataan.
Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:
"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä alkaa käyttäytymään likaisesti, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän sisäsiistiä lammasta, lähtee sen likaisen lampaan perään ja stereotyypittää sen.
Kun hän on tyypittänyt lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin saastaisen lampaani, joka eli tunkiolla.' Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä sisäsiististä, jotka eivät ole pesun tarpeessa."
Window to Russia: Musings of a Russophile: The Train to Helsinki
Ria Novosti: Musings of a Russophile: The Train to Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti