Poliitikoiden sopeutuminen siviiliin

Toisaalla sanottua:

"Masennus on ihmiselle muuan selviytymisstrategia. Masennuksella ihminen yrittää herättää muiden huomion ja saada itselleen sääliä ja etuisuuksia. Ja jos ihminen ei saa sitä, mitä varten hän on kehittänyt itselleen masennukseksi sanotun tunnetilan, niin hän yrittää tehdä siitä kroonisen tilan; Krooninen masennus on masentavaa kiukuttelua."

Aina vaalien aikaan kuullaan, miten poliitikot tarvitsevat eduskunnan jälkeiseen elämiseensä sopeutumisrahaa. Tai he saavat tarvitessaan jopa täyden eläkkeen kolmissakymmenissään, jos ovat täysin sopeutumiskyvyttömiä. Tai muutoin he masentuisivat, jos heitä ei hyysättäisi juuri niin kuin ovat itse päättäneet.

Mitään vastaavaa ei ole duunareille tarjolla, mitä on tehty poliitikoita ja muita rikkaita varten. Miksi?

Koska duunarit eivät ole koskaan voineet syrjäytyä elämästä, joten siksi duunareiden ei tarvitse sopeutua elämään. Poliitikot tietävät tämän totuudeksi, ja siksi he eivät voi käyttää valtiota duunareiden hyväksi, sillä valtion perimmäinen tarkoitus on taata vain poliitikoille täydellinen syrjäytymistie elämästä. Duunareiden syrjäyttäminen elämästä valtion tuella ei ole siksi mahdollista, koska kaikki eivät voi elää kansan siivellä.

Kaikenlaiset etuisuudet ja etuoikeudet sopeutumiseläkkeineen, mitä rikkaille (esim poliitikoille) jaetaan, ovat kiistaton todiste siitä, että  rikkaat ovat elämästä syrjäytyneitä. Poliitikot yksinkertaisesti  menettävät yhteyden elämään pian sen jälkeen, kun he astuvat eduskuntaan.

Tosin on sanottava, ettei lottovoittokaan tee ihmistä hulluksi, jollei ihmisessä ole jo ennen lottovoittoa hulluutta, joten samoin politiikkaan pyrkivät vain sellaiset, jotka ovat erittäin voimakkaasssa syrjäytymiskierteessä.

Eduskuntaan sisään astuminen  on vain elämästä syrjäytymiskierteen viimeisin aste, jonka jälkeen ihmisen on mahdotonta ymmärtää elämää ilman voimakkaita sopeuttamistoimenpiteitä, kuten täysi eläke jo 35-vuotiaana.

Ymmärtämällä poliitikoiden sopeuttamistarve, me voimme paremmin ymmärtää politikoiden tarvetta ohjailla kansalaisia kaikilla nippelilaeilla. Olisihan selvää, että meillä olisi käsillä erittäin vaikea poliitikoiden ja virkamiesten epidemia, jos kansalaiset vaatisivat lakien rajoittamista, koska sellainen rajoitus johtaisi erittäin nopeaan valtiolliseen masennukseen, kun julkishallinto ei voisikaan enää suoltaa täysin tyhjänpäiväisiä lakejaan.

Kun virkamiehet ja poliitikot rustaavat lakejaan, niin he eivät koskaan sen aikana ajattele itseään. Lakeja ei koskaan ole tarkoitettu valtiota ja sen toimijoita varten, koska valtio ja kansa ovat kaksi eri asiaa; valtion toimintaan voivat osallistua vain elämästä syrjäytyneet, jolloin siihen tilaan kuuluu, että poliitikoiden on mahdotonta ajatella tarvitsevansa itse rajoituksia.

Valtion olemus periytyy suoraan historian diktaattoreista, jotka uskoivat ihan vakavissaan omistavansa kansan. Kansan omistaminen on jokaisen elämästä poliitikoksi syrjäytyvän johtotähti. Kun tiedetään, että poliitikot uskovat diktaattorien perinteiden mukaisesti omistavansa kansan, niin ei ole ihme, että poliitikot eivät koskaan voi ajatella rajoittamista ensin omalle kohdalleen; milloinkaan poliitikot eivät ensimmäisenä ajattele valtiota lakien (rajoitusten) tarvetta miettiessään.

Valtion rajoittaminen on korkeintaan kansan rajoittamisen sivutuote, ja sekin rassaa niin kovasti poliitikoiden pikkusieluisuutta, että he yksinkertaisesti torjuvat mielestään lakien määrän rajoittamisen yleensä tai että palkka-ale-ajattelu voisi koskea myös julkishallinnon työntekijöitä, erityisesti poliitikoita. Ajatteliko Juhana Vartiainen Sauli Niinistöä tai itseään, kun hän ehdotti palkka-alea ikääntyneille?

Lakien määrätön virta valtiosta kansaan johtaa siihen, että kansalaisten on erittäin vaikeaa olla luovia ja yritteliäitä, josta seuraa se, että työttömyys lisääntyy koko ajan ja yritykset joutuvat viemään työpaikat sellaisiin maihin, joissa luovuudelle vielä on tilaa.

Esimerkki luovuuden taposta Suomessa on siinäkin, ettei Suomessa voida keksiä uusia energiamuotoja, eikä täällä voida kehittää sähköautojakaan, koska keksijä joutuisi sellaisen luovuuden tähden elinikäiseen verovankeuteen.

Luovuuden rajoittaminen merkitsee aina sen tuhoamista. Luovuus vaatii vapautta, varsinkin valtion ohjailusta.

Poliitikot ovat itse esimerkkejä siitä, mitä luovuus vaatii:

Koska poliitikot ovat vapaita kansasta ja näkevät kansan vain yhtenä möykkynä eduskunnan pilarien välistä, niin silloin poliitikot ovat antaneet itselleen vapauden lainsäädännölliseen luovuuteensa; Poliitikoiden luovuus kukkii kaikenlaisina lakeina; jokainen poliitikko pyrkii kilvan keksimään yhä mielettömämpiä lakeja.

Kansa ei rajoita poliitikoiden mieletöntä himoa lakien rustaamiseen, kuten poliitikot ovat rajoittaneet kansalaisten luovuuden, vaan poliitikoiden koko ajattelu on keskittynyt pelkästään trimmaaman kansaa niin, että siitä olisi kaikkein suuri hyöty valtiolle, eli poliitikoille. Valtio on rikkaiden yksityinen rahantekokone ja lainsäädäntä on sen koneen viritin, jolla kansa optimoidaan rikkaita varten

JOHTOPÄÄTÖS:
Jos halutaan lisää työllisyyttä ja lisää yrittelisäisyyttä, niin silloin kansalaiset pitää vapauttaa poliitikoista. Nythän on täysin päin vastainen tilanne; Poliitikot ovat elämästä syrjäytyneitä vapautettu kansasta, josta on ollut seurauksena poliitikoiden mieletön lakien keksimisvimma.

Poliitikoista pitäisi heti poistaa puolet ja kaikki 1970 jälkeen laaditut lait tulisi mitätöidä, jotta Suomi saisi takaisin sen yritteliäisyyden, jolla Suomi nostettiin sodan jälkeen. Ja kaikkinainen poliitikoiden hyysäys heti poikki, koska ojan kaivaminenkin on hyödyllisempää toimintaa kuin kansan rajoittaminen.

Poliitikoiden himo pienentää kansalaisten liikkumavapautta perustuu rikkinäisten ikkunoiden teoriaan; Kun kansalla on vielä hieman toleranssia vapauteen, niin silloin he eivät poliitikoiden mielestä ole vielä täysin valtion ohjauksessa ja siksi ihmiset voisivat tehdä jotain yllätyksellistä --
- jota varten taasen poliitikoiden pitäisi ahertaa laskien keksimisessä.

Helposti huomataan, että lakien säätämisellä tähdätään kansan alistamiseen apaattiseksi, jottei kukaan kansalainen vaan keksi mitään sellaista, jota varten poliitikoiden pitäisi taas pukata uutta lakia.

Blogi 20.02. 2011: Varokaa heikkoja jäitä
Blogi 13.12. 2012: Valtio markkinavoimana-energiatodistus
us-Blogi 30.11. 2011: Maksimipalkka rikkaille ja poliitikoilta palkka pois