Uskomukset tahallisia tekoja

Kahdessa edellisessä kirjoituksessa (Kulttuurin taustapeili ja Maassa Iranin tavalla) olen selvittänyt kulttuurin perustuvan uskomuksiin, ja että nuo uskomukset ovat aktiivisesti mielessä olevia ajatuksia; ettei kulttuuri ole automaattinen selkäydinreaktio, vaan se vaatii uskovaiselta tahallista tekoa.

Ajatus tuossa on se, ettei kulttuuri ole kulttuuria, koska se ei eroa millään tavalla vaikka perunoiden kuorimisesta tai muusta ruuan laitosta, tai saunomisesta jne. Kuka teistä menee saunaan ilman ajatusta saunaan menosta? Suomalaisuuttakaan ei voi harjoittaa ilman mielessä olevaa ajatusta, mitä juuri nyt pitää tehdä, jotta käytös olisi kulttuuriteoksi mainittava. Jos saunominen on kulttuuria, niin silloin sitä on kaikki muukin, joka perustuu ihmisen ajatuksien aikaan saamiin tekoihin, kuten vaikkapa kiven heittäminen.

Kun siis ajattelemme muslimia, joka harjoittaa kulttuuriaan, niin silloin meidän pitää käsittää se, että silloin ja siinä muslimiksi itsensä uskovan mielessä on Koraanin lauseita. Jos esimerkiksi muslimiksi itsensä tituleeraavan nähdään olevan kättelemättä naisia, niin olisi vallan ajattelematonta havaitsijalta uskoa, että se on automaattinen reaktio; ettei muslimiksi itsensä nimittävän mielessä ole muuta kuin tyhjää...

Me kaikki olemme havaitsijoita, ja kun havaitsemme toista ihmistä, niin silloin voimme tuntea, mitä toisen mielessä on, kun hän suorittaa jotain rituaaliaan, kun ymmärrämme, mitä itse sellaista tekoa tehdessämme ajattelisimme. Ainakaan minä en voi tehdä tekoja ilman ajatusta. Jos pesen käteni, niin se ei tapahdu sattumalta, eikä mun selkärankani ainakaan ole vielä niin älykäs, että se saisi ilman minun tietoista mieltä minun käteni pesemään itsensä niin, että olisin itse siinä vain sivusta seuraaja.

Voi tietysti olla, että olen niin alkeellinen versio ihmisestä, että teidän muiden selkäranka pystyy hoitamaan kulttuuriset toimenne sillä aikaa, kun te itse vain pidätte huolta siitä, ettei vaan kukaan pilkkaa teidän selkärankanne suorittamia kulttuuritekoja.

Voimme siis olla varmoja omaa itseämme tarkkailemalla, että jokaisen uskonnollisen teon perustana on sen hetkinen ajatus: Että kun muslimi kieltäytyy kättelemästä naista, niin sinä hetkenä muslimin mielessä on ajatus: "Naiset ovat epäpuhtaita. Jos mies koskettaa naista ennenkuin hän rukoilee hänestä tulee epäpuhdas."

Ja muslimi pitää tuota totena, koska jos muslimi ei pitäisi totuutena, että naiset ovat saastaisia, niin silloinhan hän ei voisi täyttää tahallisesti mieltään Koraanin lauseilla joka kerta naisen nähdessään. Tuskin suomalainenkaan menee saunaa, jollei pidä totena sen positiivisia vaikutuksia; Ei saunaankaan mennä tyhjän päiten!

Jos noin ei olisi asian laita, niin silloin ihminen ei olisi siinä tilanteessa muslimi, eikä hän voisi kieltäytyä koskettamasta tervehdyksenomaisesti naista. Ihminen voi uskoa olevansa muslimi vain silloin, kun hänen mielessään on Koraanin lauseita ilman, että ihminen toimii niiden suhteen kaksi-aivoisena elävänä ihmisenä. Tämä on totuus. Sillä et sinäkään mene saunaan ilman ajatusta saunan positiivisuudesta. Mutta mutta!

Jos joku muslimiksi itsensä korottanut kännykkää räplätessään näkee naisen, niin hän joutuu siinä silmänräpäyksessä poistamaan kännykän mielestään ja täyttämään mielensä turhanpäiväisillä Koraanin lauseilla, jotta hän voisi osoittaa, miten hienosti hänen mielensä toimii, kun hän voi tuosta noin vain vaihtaa kännykän ihastelunsa naisen halveksunnaksi.

Järjellisenä ihmisenä en voi uskoa kulttuuriin. En esim. saunoisi siksi, että kulttuuri niin vaatisi, vaan siksi, että sen sanoisi järki. Kaksi-aivoisena en myöskään voi ajatella, että Jumala olisi tehnyt jotakin halveksittavaa, kuten uskovat ne, jotka luulevat olevansa muslimeja.

Tämä kirjoitus tehtiin siksi, että voitaisiin valaista jokaisen teon johtuvan ajatuksesta. Ei ole mitään eroa teosta katsoen, tekeekö ihminen sen siksi, että se on kirjoitettu johonkin kirjaan vai siksi, että hän on itse niin järkeillyt. Ero tulee siinä vaiheessa, kun aletaan järkeilemään, miksi ihminen on tehnyt ja tekee juuri niin. Silloin heti havaitaan, että jokainen teko on täysin tahallinen teko ja jokainen ihminen on itse syyllinen kaikkiin niihin tekoihin, jotka hän tekee ajatuksellisesti.

Kulttuuria ei voida tuomita, eikä ihmistä saa vapauttaa halveksittavista teoista siksi, että niitä kutsutaan kulttuuriksi.

Joku tuomari sanoi, ettei uskovaisia voida tuomita, koska heidän tekonsa ovat järjettömiä. Taijotenkinnoin.
Tässä luultavasti on kyetty kertomaan, että uskovan itsensä mielestä hänen tekonsa ovat järjellisiä ja täysin totuudellisia. Koska perustuuhan uskovankin teot hänen mielessään aktiivisena olevaan ajatukseen, kuten jokainen muukin ihmisen teko, joten on erinomaisen typerää antaa esimerkiksi muslimien halveksia naisia -- ja syyttää muslimien teoista kulttuuria ja sanoa, ettei oikeusvaltio voi mitään sille.

Kuten yllä olevasta huomataan, niin jokainen ihmisen uskonnolliseksi tai kulttuuriseksi toiminnaksi mainittu tapahtuu ihmisen mielen mukaan. On järjetöntä syyttää muinaisia ihmisiä siitä, että tämän päivän ihminen muslimiksi ryhdyttyään halveksii naisia.

Mikään pyhä kirja ei voi olla motiivi ihmisen teoille. Tässä nimittäin puhutaan kaksi-aivoisista ihmisistä, joiden aivoja tulee käsitellä arvokoneina. Että jokainen ihminen on ihan tahallaan arvottanut itsensä tekemään tekoja, eikä se ole uskontoa sen paremmin kuin kulttuuriakaan, vaan se on aktiivista, tahallista toimintaa.