Ainoastaan RKP:n poliitikot joutuivat pitämään turpansa kiinni, vaikka heidän moralistikieltään varmaan syyhysi enemmän kuin muiden puoluepoliitikoiden kieltä päästää suustaan sammakoita:
IL. 31.12. 2013: Tom Packalénin tekemä pisteytysehdotus nosti myrskyn
- yksi ryhmä on asiasta merkillisen hiljaa: Lainaus:
"Keskustelussa on ollut eräs mielenkiintoinen piirre. Suomen ruotsinkieliset piirit ovat olleet hiiren hiljaa. ...
Ehkä selitys piilee siinä, että Helsingin ruotsinkielisille kaavoitetaan parhaillaan Helsingin Jätkäsaareen omaa Victoria-kortteliaan."
Yhteiskunta voi olla kunnollisesti toimiva vain silloin, kun se on niin sanotusti luokkayhteiskunta. Ei susilaumakaan voisi toimia lajityypillisesti ja susimaisen sosiaalisesti, jos siinä häärisi kaksinaamaisia moralistipoliitikoita. Ihmislajin luokkaantuminen on lajityypillinen olemus, joka on ehdoton edellytys sosiaalisuudelle ja muulle laumakäyttäytymiselle.
Se, että muiden puolueiden poliitikot tuomitsivat Packalenin, johtuu vain siitä, ettei niille muille tullut mieleen ajatella ensin. Vähäinenkin määrä ajattelua nimittäin olisi ilmaissut heille, että julkishallintoon on sisäänrakennettu lukematon määrä erilaisia pisteytyksiä, joiden primaarinen tarkoitus on antaa tietylle ihmisjoukkiolle etuoikeutettu asema kaikkiin muihin nähden. Jos niin ei olisi, niin havaittaisiin ainakin muutaman poliitikon tai valtuutettun asuvan Vesalassa, mutta "vesaloihin" päin ajautuu jokainen, joka jollain tavoin on häirinnyt julkisen vallanhaltijoiden asumisrauhaa.
-- Kaikki puolueet pyrkivät jakamaan kansakuntaa etuoikeutettuihin ja niihin muihin. Sillä juuri tuo on puoluepolitiikan idea. Puoluepoliitikko ei voi toimia kokonaisvaltaisesti, kokonaisuuden puolesta, koska poliitikko toimii ainoastaan puolueensa hyväksi, eikä mikään puolue ole sama kuin yhteiskunta. Kokonaisnäkemyksen sijaan puolueellisesti toimivat pystyvät vain rääkymään muotivirtausten mukaisesti.Edellinen merkitsee juuri sitä, että poliitikot eivät voi poistaa ääripäitä yhteiskunnasta, koska korkeimmalla kellokäyrän kukkulalla kukkoilevat poliitikot ja heidän hallitsijansa, eli puoluepomot, AY-pomot ja elinkeinoelämän pomot.
Kaikki puoleet yhdessäkään eivät voi olla yhteiskunnan edustaja, joka huomataan siitä, että puoluepolitikointi pyrkii vain korruptoimaan enemmistön ennalta esittämän tiedostamattoman tahdon, eikä niin ollen puolueet itsessään pysty esittämään kansan tahtoa. Edellinen huomataan erittäin selvästi vaikkapa maahanmuuttajista; Poliitikot eivät voi mitään muuta kuin laillistaa maahanmuuttajien kulttuuri ja toimintatapa, eikä yksikään poliitikko ole sitä heille sanellut.
Kyse on Bell-käyrästä. Jos osoittautuu todeksi, että ihmisiä voidaan tilastoida ja jos tilaston ilmeneminen on kellokäyrä, niin silloin se todistaa ihmiset eriarvoisiksi, joka on olemuksellista. Ihmisiä ei voida parantaa olemuksestaan. Poliitikoiden on täysin mahdotonta typistää vain kellokäyrän toista päätä;
Että vain pohjasakkaa voidaan estää sakkautumasta, mutta rikkaiden eriytyminen omille asuinsijoilleen olisi muka täysin hallinnosta ja sen luomista laeista riippumaton ilmiö, ja siksi poliitikot katsovat oikeudekseen moralisoida totuuden torvien esityksiä, koska poliitikot ovat kykemättömiä ajattelemaan yhteiskuntaa olemuksellisena sydeeminä.
Kun siis poliitikot itse jakavat lakiensa mukaan herroille erillisiä asuinalueita, niin silloin poliitikoiden on täysin mahdotonta samaan aikaan estää sakan muodostuminen kansakuntaan.
Julkinen hallinto on salaisen vallan kulissi, jotta etuoikeuksia itselleen kahmivat saisivat valtasairautensa näyttämään oikeutetulta.
Blogi, 30.12. 2013: Rikkaiden saostaminen pohjasakasta