Päämmäinen lainsäätäjä pähkäilee työkseen, miten paljon köyhä voi tienata ennen kuin se lisätienisti alentaisi köyhän aamiaiskorvauksia. Samaan aikaan päämmäinen lainsäätäjä ei aseta itselleen mitään ylärajaa, mikä alkaisi pudottamaan hänen saamiaan sossurahoja. Päin vastoin, päämmäinen lainsäätäjä esiintyy silmät säihkyen uutisissa, että hän on vain ottanut vastaan sen, jota hänelle on tarjottu. Ei puhettakaan mistään järjestä.
Pitäisikö lainsäätäjien ensin pähkäille, mikä olisi se matalin kuukausipalkka, jolla lainsäätäjä voi anoa itselleen sossusta korvauksia? Vain onko peräti niin, että lainsäätäjillä on oma salainen sossu, jota lainsäätäjät eivät pysty ymmärtämään sossuksi, koska eiväthän rikkaat tarvitse sossua, vaan vain etuisuuksia, kulukorvauksia, palkkioita, palkanlisiä, verottomia illallisia,...
1 kommentti:
"hän on vain ottanut vastaan sen, jota hänelle on tarjottu.". Tuohan on vain versio kuulusta: "Noudatin vain saamiani käskyjä". Se ei riittänyt Nürnbergissä, eikä se saa riittää nytkään! Miten se omista sanoista ja teoista itse vastaaminen onkin niin vaikeaa? Marinin arveluttavimpia piirteitä on se, että syy on AINA jossain muualla, jos jotain menee Konsta Pylkkäsen sanoin 'haukan persieen!'
Lähetä kommentti