Todellista rohkeutta vain harva kuitenkaan ymmärtää; Rohkea ihminen uskaltaa olla vaatimaton. Aidosti rohkea ihminen suojelee ensin ihmisen ennen kuin alkaa höpöttää luonnonsuojelusta. Kun ihminen suojelee ensin ihmisen, niin silloin ja siinä on myös kaikki muu tullut suojeltua, eikä ihmisen enää tarvitse höpöttää luonnon-, eläintensuojelusta.
Ihmisen suojelu alkaa vaatimattomuudesta.
Vaatimaton ihminen ei ole muille rasitteeksi;
mitä vaatimattomampi ihminen on
sitä arvokkaampi hän on muille ihmisille.
Vaatimattoman ihmisen ei tarvitse lainkaan tuhlata energiaansa luonnonsuojeluun tai mihinkään vastaavaan. Huomataan helposti, että vaatimattomuus on viisautta; Vain tyhmien pitää ajatella luonnonsuojelua, pitää yrittää olla niin saamarin monikulttuurista, pitää vaatia palkkaa,...
Oman itsensä nostaminen muiden yläpuolelle johtaa aina jonkun ihmisen köyhyyteen. Köyhyydessä elävät taasen eivät ajattele luonnonsuojelua eivätkä pahemmin erilaisuuttakaan -- kuten eivät tee rikkaatkaan.
Palkan/ansion vaatiminen on oman itsensä korottamista. Palkanvaatijat eivät tietystikään voi myöntää sitä, että palkan vaatiminen on ylemmyyttä, mutta se tunnustamattomuus johtuu ainoastaan siitä, että palkanvaatijat eivät pysty rehelliseen ajatteluun. Epärehellinen ajattelu estää ihmiseltä viisauden. Rikkaiden ajattelu on ainoastaan tiettyjen uskomuksien jatkuvaa pyörittämistä
Edellä sanottu on helppoa osoittaa todeksi; yksikään palkanvaatija ei pysty ajattelemaan mitään tämänkaltaista. Palkanvaatijat luulevat, että heissä ei ole mitään vikaa, kun he vain vaativat itselleen sen, mikä heille lain mukaan kuuluu, -- mutta juuri siinä palkanvaatijoiden typeryys on terävimmillään; asioiden perustelu laillisuudella todistaa vain sen, ettei ihminen ajattele lainkaan.
Niinpä palkanvaatijat ovatkin orjuutettuja näpertelemään toissijaisilla asioilla ja toimittamaan vain sijaistoimintoja, koska heiltä puuttuu rohkeus tunnustaa olevansa pelkureita; joka ikinen palkanvaatija uskoo, että maailma voidaan pelastaa ilmastonsuojelulla, luonnonsuojelulla, rikkaiden suojelulla,... Yksikään palkanvaatija ei voi ymmärtää, että kaikki hyvä seuraa itsestään siitä, kun vain ihminen suojellaan.
Ihmiskunta ei kaipaa tippaakaan eläinten suojelijoita, markkinatalouden asiantuntijoita, ilmastonmuutoksen asiantuntijoita; Ainoa, mikä ihmiskunnan voi pelastaa, on se, että ihminen suojellaan.
Ihminen ei voi kuitenkaan suojella itseään, jos hän pelkää ihmistä. Ei ole mitään mieltä julistaa rohkeuttaan, jos uskaltaa liikkua tietyissä paikoissa, tai uskaltaa olla uhkarohkea. Rohkein ihminen uskaltaa suojella lähimmäisensä, jolloin hänen lähimmäisensä ei tarvitse enää käydä eloonjäämiskamppailua kaikkia vastaan selvitäkseen kilpailuyhteiskunnassa.
Ihminen pystyy helposti suojelemaan ihmisen; olemaan rohkea. Ihmisen ei tarvitse tehdä mitään; riittää, että ihminen lopettaa vaatimisen, jolloin hän on omalta osaltaan suojellut kaikki muut ihmiset -- koska mitä enemmän ihminen vaatii sitä suurempi joukko ihmisiä pitää olla toteuttamassa niitä vaatimuksia.
Yhtä rikasta varten pitää olla tuhansia köyhiä, kun taasen yhtä vaatimatonta kohden ei tarvitse olla yhtäkään toista ihmistä. Esimerkiksi otan jälleen Bill Gates:in; Hän ahnehti itselleen 50 miljardin dollarin omaisuuden, joka merkitsi sitä, että Bill Gatesia varten maailmassa piti olla suunnaton määrä ihmisiä, joiden työn arvo oli ainakin satamiljardia dollaria, joka vaadittiin, jotta Bill Gatesille jäi puhtaana käteen siitä puolet, eli 50 miljardia.
Talous Sanomat: Siivoojat ovat arvokkaampia kuin pankkiirit. Taloussanomat kirjoittaa hieman samasta asiasta; Rikkaat onnistuvat tuhoamaan jokaisesta dollaristaan lähes 90 centttiä, kun taasen siivoojien dollari antaa yhteiskunnalle about 10 dollaria.
Tämä blogi kuitenkin tarkastelee asiaa siltä kantilta, miten monen ihmisen pitää tehdä työtään, jotta joku yksittäinen ihminen tuntisi itsensä rikkaaksi, jolta edelleen puuttuu miljardeja!
On eittämätön totuus, että maailman väkiluku tulee kasvamaan niin kauan, kun yksikin ihminen vaatii itselleen enemmän kuin on valmis antamaan muille. Jos sinun pitäisi saada enemmän kuin jonkun toisen, niin silloin sinua varten maailmassa pitää olla vähintään joku toinen, jonka työn arvon sinä riistät itsellesi.
Juuri tuo riisto saa aikaan sen, ettei ihmistä ole suojeltu, joka saa aikaan sen, ettei luontoa ole suojeltu, että eläimillä on kautta maailman ääretttömän kurjat oltavat, että ilmasto käy meitä kohtaan uhkaavaksi, että luonto tuhoutuu saasteisiin jms.
Ihminen on ihmisen riistäjä, jos hän vaatii itselleen palkkaa. Palkan vaatiminen on aina oman itsensä ylentämistä; muiden orjuuttamista. Mitä enemmän ihmisellä on rahaa sitä enemmän hän vaatii, eli sitä köyhempi hän on.
Joku kadun kerjäläinen vaatii itselleen euroa, kun taasen joku politikko vaatii itselleen tuhansia euroja.Esimerkiksi Helsingin kaupungin kaupunginvaltuutetut ovat suureksi osaksi pelkkiä kurjia kerjäläisiä, koska heillä ei ole varaa edes siihen, että istuisivat kolme tuntia vaatimatta yhtään mitään.
Ei ole yhtään vaikeaa sanoa, että se on suurempi kerjäläinen, joka vaatii itselleen enemmän. Ei tarvita mitään muuta kuin himpun verran rohkeutta tunnustaa totuus rikkaista; Joka ikinen rikas on viheliäinen kerjäläinen.
Valtuustokokouksen kokouspalkkioita varten maailmassa pitää olla tuhansittain köyhiä, joiden työn arvon kaupunginvaltuutetut riistävät itselleen. Sitten kaupunginvaltuutetut todistavat kaikkinaisen typeryytensä, kun he puhuvat valtuuston kokouksessa luonnonsuojelusta,... -- joka on siis pelkkää sijaistoimintaa; Kaupunginvaltuutetut ja muut rikkaat (palkanvaativat) ovat kuin kanoja, jotka nokkivat maata ja sukivat sulkiaan, kun ovat joutuneet ristiriitatilanteeseen...
Ihminen on ristiriitatilanteessa aina silloin, kun hän ei halua tunnustaa tosiasioita. Tosiasia on, että vaatimattomuus on rohkeutta, että viisaus on vaatimattomuutta. Ilman vaatimattomuutta yksikään rikas ei ymmärrä elämästä hevon paskaa.
Blogi: Ahneet valtuutetut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti