Tuomarit syyntakeettomia

Tuomarit eivät ole täysissä ruumiin ja sielun voimissa; tuomarit tuomitsevat ihmisiä syyntakeettomasti; tuomarit eivät tiedä, mitä he tekevät. Huippupalkka ei ole ehto ymmärryksen täydelle toiminnalle, eikä täydellä ymmärryksellä voida vaatia muita ihmisiä toimimaan halpatyövoimana, kuten tuomarit silloin vaativat, kun he kerjäävät itselleen muita korkeampaa asemaa -- koska eivät ahneuksissaan pysty kirjoittamaan prujujaan oppikirjoiksi ilmaiseksi, jolloin oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijat voivat perustella huippupalkan kerjäämisen korkeilla opintokustannuksilla... Kehäpäätelmiin pystyvillä tuskin on kovinkaan suuri ymmärrys terveen yhteiskunnan toiminnasta.

Kun korkeasti palkatut lääkärit toteavat ihmisen olevan täysin järjissään, niin missä tilassa ihminen silloin on?
Voiko todella olla niin, että täysin järjissään oleva ihminen voi suunnitella rikoksia ja tehdä muille pahaa? Minun mielestä julkinen valta pahoinpitelee ihmisiä silloin ja siinä, kun rikollinen julistetaan olleen täydessä ymmärryksessä; täysin järjissään teon tehdessään -- joka on samaa, kun tuomari huippupalkkaa vaativa julistetaan päteväksi, joka ymmärtää täysin esimerkiksi mielettömien palkkojen ja palkkioiden vaikutukset yhteiskuntaan -- kuten rikollisuudelle otollisen ilmapiirin syntymisen - tuomarin palkan seurauksena!

Julkinen valta ei jätä ihmiselle minkäänlaista parannuksen varaa ja tilaa henkisyydelle silloin, kun ihminen on julistettu toimineen järkevästi rikosta tehdessään!
Menen jopa pidemmälle; Julkinen valta kohtelee ihmisiä kuin Pavlov kohteli koiria; Ihminen ehdollistuu uskomaan olevansa älykkö, kun tuomari sanoo hänelle, että teitpäs tekosi TÄYDESSÄ ymmärryksessä. Ei ihme, että rikolliset niin harvoin voivat parantua, kun oikeusistuin ja lääketiede uskovat niin lujasti ihmisen toimineen älykkäästi!

Ei ihme, että rikollisista tulee taparikollisia, koska oikeuden tuomarit hellivät rikollisen mieltä julistaessaan ihmisen olevan rikollisena älykäs; rikollinenkin mieli tietysti rakastaa sitä, kun tuomari julistaa hänet täydellisen ymmärtäväiseksi --- ja niin ihminen muistaa tuomarin rakastettavat sanat hänen älykkyydestään joka kerta, kun hän tapahtumainkulun seurauksena joutuu tiettyihin tilanteisiin - joka laukaisee ihmisen suorittamaan rikollisen teon samoin, kuin kuola alkaa valua Pavlovin koiran suusta, kun koira kuulee tietyn herätyssignaalin!

Ymmärrys hoi! Ihminen uskoo, ettei hänen järkensä ja käsityskykynsä voi olla enää suurempi, kun valtiovalta kaikkine "asiantuntijoineen" julistaa hänelle, että hän toimii TÄYDELLÄ ymmärryksellä!
Tässä ei pidä ajatella niin kuin lainkuuliainen ihminen ajattelee, että rikollisen piti tajuta voivansa joutua teostaan edesvastuuseen, vaan tuomarin tulee asennoitua rikollisen mielenmaisemaan, missä rikollinen kokee positiiviseksi kaiken sen, mikä hellisi myöskin tuomarin psyykettä:

Myös tuomari ehdollistuisi tapatuomariksi, jos hänelle julistettaisiin, että toimit täydessä ymmärryksessä:
Ehkäpä tuomarien korkea palkkaus onkin ehdollistanut tuomarit tapatuomareiksi, joka sulkee armollisuuden oikeussaleista pois, koska rikkaus ja siitä johtuva hyväosaisuus (muiden työn aliarvostaminen) estää tuomaria asennoitumasta syytetyn mielentilaan; tuomarit varmaankin tuntevat aina olevansa ainiaasti syventyvässä palkkakuopassa, joka alitajuisesti estää tuomarilta täydellisen pätevyyden, sillä onhan tuomarikunta julkisestikin julistanut, että päteviä tuomareita saadaan vain suurella rahalla -- jota ei ole koskaan riittävästi (kts. blogi: Tuomari tuomitsee...).

Itse asiassa, myöskään leipäpappeus ei periaatteessa eroa mitenkään taparikollisuudesta; ihminen ehdollistuu toteuttamaan työtään automaattina, kun hän tekee sitä rahasta, joka ei vastaa ihmisen työn arvoa; Leipäpapin työn arvosta ei jää mitään seurakunnalle, josta seuraa, että leipäpapin ei tarvitse elää haasteellista elämää, koska hän voi rahalla ostaa muiden työn arvon itselleen. Sama koskee myöskin tuomareita; heidän elämänsä kuluu turvatussa ylellisyydessä ja yltäkylläisyydessä, joka estää heitä ajattelemasta ihmisiä ihmisinä, jolloin tuomarit eivät pysty antamaan ihmiselle sellaista kehittymisen tilaa, johon armollisuus mahtuisi.

Lääkärit ja tuomarit eivät siis jätä ihmiselle minkäänlaista kehittymisen varaa silloin, kun nuo tahot julistavat ihmisen jo olevan täydessä ymmärryksessä? Ei ole lainkaan älykästä julistaa ihmiselle, ettei hän olisi voinut toimia ymmärtävämmin kuin toimi. Tuollainen asenne ihmisiä kohtaan on ihmisyyttä halventava ellei peräti rikos koko ihmiskuntaa kohtaan. Minäkin pystyn helposti ajattelemaan tuomarin toimintaan suurempaa ymmärrystä, vaikka en kerjääkään siitä mitään palkkaa.

Voidaan oikeutetusti kysyä, ovatko rikolliset teot mitään muuta kuin ehdollistunutta toimintaa, jonka on saanut aikaan valtiovalta helliessään ihmisen mieltä kaikella sillä hössötyksellä, jota fiinisti kutsutaan mielentilatutkimukseksi, joka toteutaan mielettömillä palkoilla, joiden saajilta puuttuu täydelleen ymmärrys sitä, mitä yhteiskunnalle tapahtuu silloin, kun muut pakotetaan elämään rikkaiden hyväksi, jotta rikkaiden ei itse tarvitse elää haasteellista, eli älyllistä elämää.

Olisiko aivan mahdoton ajatus, että mielentilatutkimuksessa mitattaisiin ainoastaan ihmisen älykkyysosamäärä ja kerrottaisiin tutkitulle, että tutkimuksien ja yleisen inhimillisen kokemuksen mukaan ymmärrys ei ole staattinen juttu, vaan se muuttuu dynaamisesti sen mukaan, mitä ihminen ajattelee?
Että jos todella ymmärrät tekosi seuraukset, niin silloin olet terve etkä enää tarvitse vankilaa!

Blogi: Ahneet valtuutetut