Suomalaisten onnellisuus

Joskus sitä ottaa ns. aivoon, kun alkaa liiaksi kuuntelemaan Suomen mollaamista; miten hienosti muualla ovat kaikki asiat, miten muualla ollaan iloisia ja osataan jopa hillua ja melutakin riehakkaammin kuin suomalaiset. Tänäänkin töihin tuli muuan asiakas, joka taasen alkoi kehumaan Thaimaata ja ylistämään thaimaalaisia -- ja mollaamaan ja haukkumaan suomalaisia, miten kallis maa Suomi on, ja miten halvalla Thaimaassa voi elää...

Tuollainen Suomen jatkuva mollaaminen on varmaan tarttunut kansaan poliitikoista, jotka ovat vuosikymmeniä rällästelleet veronmaksajien rahoilla ympäri maailmaa -- ja sitten kotimaahan tultuaan jauhavat koko ajan jotakin vitunmonikulttuurisuutta, miten hienoa se olisi, jos Suomessakin olisi asiat toisin, vähän niin kuin etelänmaissa on, missä suurimmaksi eksoottisuudeksi kutsutaan sitä, kun australopithekukset riehuvat kuin riivatut.

Sanon vaan, että suomalaisten hiljaisuutta ja säyseyttä aletaan kunnioittaa vasta siten, kun poliitikot kaikessa hulluudessaan ovat vaihtaneet suomalaisuuden monikulttuuriseksi mössöksi.

Se aika ei ole enää kovin kaukana, kun poliitikot joutuvat rakennuttamaan ulkomaalaisella työvoimalla talojensa ympärille korkeat, mutta homeiset muurit, jotta monikulttuurisuus koko hulluudessaan ei näkyisi sisälle asti. Itse asiassa, alkaa jo olla niin, että Suomesta puuttuu enää joka öiset karnevaalit autojen polttamisineen, niin sitten voidaankin jo todeta, miten Suomestakin on tullut etelämaiden kaltainen iloinen paikka, missä ihmisten ilo syntyy siitä, kuka osaa metelöidä kovemmin, kuka osaa olla kaikkein narrimaisin, kuka osaa muuten vaan ilveillä,...

Siitä vaan härkätaistelutkin kaikkine julmanhuveineen tänne vaan, koska sehän on juuri sitä eksoottista kulttuuria parhaimmillaan, joka täältä vielä puuttuu; nimittäin barbaarisuus ja eläimellinen julmuus.
Poliitikot ja muut monikulttuurisuutta hokevat typerykset eivät pysty ajattelemaan sitä, että se eteläinen kulttuuri, joka tuntuu niin vitun eksoottiselta, ei ole mitään muuta kuin kehittymättömyyttä, josta paistaa läpi ihmisen eläimellisyys.

Mitä lähempänä kulttuuri on päiväntasaajaa sitä enemmän siinä on apinamaisuutta. Poliitikot ovatkin jo sisäistäneet eksoottiset kulttuurit hyvin, koska poliitikoiden ainoa toive on apinointi; mitään omaperäistä heiltä ei irtoa, vaan pelkkiä helkutin perässä hiihtäjiä koko porukka: YLE: Professori ei enää äänestä hitaita poliitikkoja

Pohojalaanen jäyhyys ei ole maailmaa veronmaksajien piikkiin kiertäneiden poliitikoiden mukaan niin eksoottista kuin alastomat sambakarnevalistit megadesipeleineen ja mustahuppuiset lökäpöksyiset autojen polttajat ja muut rumpujen hakkaajat, munakarnevaalit, pyhiinvaellukset,...

Sekin on poliitikoista mukavaa monikulttuuria, kun nuoriso ei pysty mihinkään muuhun kuin harrastamaan kaduilla sirkustemppuilua; ikään kuin skeittaaminen, hiphoppaus, sottaaminen ja parkouri sms. olisi tuottavaa työtä, josta jälkipolvetkin nettoaisivat samalla tavalla kuin poliitikot ovat netonneet 1800-luvun homeettomasta, mutta kestävästä kivirakennustaiteesta, joka ilmentyy muunakin kuin laatikkoina.

Olisihan se ihan kivaa, jos vielä voisi tavata yhdenkin suomalaisen, joka osaisi elää vaatimatonta elämää, joka ei koko aikaa vollottaisi, ettei palkka riitä, miten köyhänä sitä koko ajan joutuu elämään, kun Suomessa ei voi kaikkea ostaa kuukauden tilillä, kuten Thaimaassa voi.... Taitaa olla myöhäistä toivoa, että maailmassa olisi vielä vaatimattomuutta, hiljaisuutta, siistiä, kauneutta, viisautta,...

Blogi: Milloin viimeksi kiitit köyhiä

Outo ilmiö: Muurahaispesiä sytytetty tuleen
Helsingin puistoista tuli kaatopaikkoja
Joukko nuoria tunkeutui perheen kotiin
Kaahari kiilaili potilasta kuljettanutta ambulanssia
Tuupitaan autoja kadulle