Rippisalaisuuden evoluutio

Papeille tekisi hyvää ottaa käyttöön Jeesukset opit. Tuskinpa Jeesus tarkoitti rippisalaisuutta, kun hän tolkutti seuraajilleen, ettei saa tuomita.

Jeesuksen puheista selviää sekin, ettei yksilölle pidä antaa tuomiovaltaa; papit ovat omineet itselleen tuomiovallan, koska he tuomitsevat "syntiä" tehneen, mutta ripittäytyvän henkilön vapaaksi --ilman minkäänlaista selvitystä.

Jos toisaalta joku uhri ripittäytyy, niin missä silloin syylliselle annettaan tilaisuus esittää oma näkemyksensä asiasta; ei ole oikein, että uhrin näkemystä pidetään totuutena vain siksi, että se kerrotaan papille. Jopa oikeudenmukaisuus vaatii, ettei yhden henkilön (papin) päälle laiteta sellaista taakkaa, jota yksikään ihminen ei voi kantaa.

Kukaan yksittäinen henkilö ei voi tuomita oikeudenmukaisesti;
oikeuden tulee olla kollektiivinen teko.

Papit ainoastaan uskovat, että rippi korvaa oikeuden toteutumisen... että synninpäästön antaminen vapauttaa papin tuomitsemisen taakasta.

Ripittäytyminen papille ei ole oikein Jeesuksen eikä moraalin mukaan; jos kansalla pitää olla rippituoli (esim sillä perusteella, miten papit ovat rippisalaisuutta puolustaneet), niin silloin pystytettäköön sellainen tunnustuspaikka vaikkapa maistraattiin.
Maistraatissa tunnustuksen tehnyt ja katuva ihminen saisi yleisen armahduksen olkoonsa hänen tekonsa mitkä tahansa. Sillä näin sanoo korkein moraali; ei ole mitenkään oikeudenmukaista tuomita parannuksen tehnyttä vankilaan, kuten ei ole oikein teljetä tervettä ihmistä sairaalaan.

Rikollisuus on yhteiskunnan sairaus; yhteiskunta on tehty sellaiseksi, että siinä ahneus vallitsee, jolloin ihmiset sairastuvat ahneuteen, jonka seurauksia sitten ne tuomion alaiset rikokset ovat. Rikos on aina seurausta jostakin, reaktio johonkin.

Koska rikollisuuden taustalla on sairaus -ja nimenomaan yhteiskunnan sairaus-, niin silloin yhteiskunnan tulee hyväksyä tosiasiana se, että ihminen voi parantua rikollisuudesta, jopa spontaanisti; rikollisesta voi tulla terve ilman vankilaakin;
Parantuneen rikollisen tuomitseminen vankeuteen olisi samaa,
jos terveeltä leikattaisiin käsi...

Jos tai kun ihminen on parantunut rikollisuudesta, niin jos hän sen parantumisensa vuoksi sitten on sisäisen pakon sanelema joutunut tunnon tuskiin ja tunnustaa pahat tekonsa, niin silloin olisi ehdottomasti väärin ja epäoikeudenmukaista tuomita sellainen parantunut ihminen vankilaan -- vain siksi, että yhteiskunta saisi muka kostaa...

Eivät terveet tarvitse pappia -
- vankila ei voi parantaa parantuneita.