Lakikokoelmasta tulossa uskonto

Valtion pitäisi olla se rakennusteline, joka nostaa ihmisen eläimellisyydestä omaehtoiseksi toimijaksi, jonka jälkeen jokainen rakennusteline puretaan. Ei ole edistyvää kehitystä kehittää valtiosta uskontojen korvike, koska uskontojenkin (myös ateismin) tulee lopulta hävitä. Valtion pitäisi kaikessa toiminnassaan ylentää ihmistä, eikä saada ihmiset voihkimaan siitä, jos joku on sanonut jotain sopimatonta.

Jeesus ei lähtenyt syyttelemään pilkkaajiaan. Jeesuksenkin tuomitsijoina oli joukko fariseuksia, jotka eivät sietäneet toisinajattelua, harhaoppisuutta. Onko syyttäjälaitoksesta tulossa juutalaisten sanhedrinia muistuttava virasto, jonka fariseuksilla ei riitä aikaa muuhun kuin etsiä muista vikoja, jotta laki pysyisi puhtaana? Joko valtio on hankkinut pesuvadin, jossa poliitikot saavat pestä kätensä, kun syyttäjät erehtyvät syyttämään jotain kansansuosikkia?

Jokainen uskomussysteemi vaatii uskovaisia vastaamaan negatiivisilla tunteilla kaikkeen siihen, joka ei sovi uskonnon oppiin. Lakikokoelmasta on tulossa uskonnollinen pyhä kirja, koska laki vaatii ihmisiä vääntämään tunteensa negatiivisiksi, kun he kuulevat tai lukevat sellaista, joka ei sovi ihmisen omaksumiin ajatustottumuksiin, lähinnä vasemmistolaiseen oppiin.

Lakiin tehtiin laki loukkaantumisesta, koska uskovaiset ovat tuhansia vuosia opettaneet kansalaisille, miten vääräoppisuus saa uskovaiset näkemään oikeaoppista punaista. Sitten tulivat kikkelikortit ja silloin huomattiin, että naispoliitikotkin voivat nähdä punaista, josta heille pitää antaa hyvityksenä rutkasti markkoja. Lopulta poliitikot suostuivat kirjaamaan lakiin rangaistuksen mistä tahansa puheesta, josta joku voisi loukkaantua. Ja jos kukaan ei ilmaannu loukatuksi, niin valtiovallan ei tarvitse siitä välittää, koska manipuloitavissa olevat poliitikot päättivät luoda syyttäjistä sijaisloukkaantujia.

Syyttäjille se oli suuri helpotus, kun he huomasivat, että luterilainen uskonto on kasvanut jo lähes aikuiseksi, jolloin luterilaiset eivät enää ole syyttäjän eteisessä vollottamassa harhaoppisuudesta, joten syyttäjät ottivat kiitollisuudella vastaan vähemmän aikuisia uskontoja tuolta Lähi-Idän seuduilta, joiden uskovaisten tunteita syyttäjien tulee varjella, jotta he eivät vahingossakaan joutuisi kokemaan omia negatiivisia tunteitaan ja siten pääsisi tunteiden hallinnan alkeiskurssille. On varmaankin kiihottavaa ja erityisen vieraskoreeta, kun voi syyttää vain omia kansalaisiaan. Eihän sen tien päässä olekaan muu kuin kansalaissota, kun herrojen metkuihin kyllästyneet kansalaiset ottavat oikeuden takaisin.

Kenenkään ei nykyään tarvitse edes tulla esille loukkaantuneena jostain, vaan loukkaantujien sijausloukkaantujiksi ovat ryhtyneet syyttäjät. Sijausloukkaantujat (syyttäjät) ottavat loukkaantujien sijaisuuden niin vakavasti, että heidän työpäivänsä menee kymmeniä vuosia vanhojen kirjoitusten tutkimiseen, joita kukaan kansalainen ei enää edes muista, puhumattakaan, että he olisivat niistä jatketussa loukkaantumismoodissa.

Jo Paavali julisti, että laki tuottaa syntiä. Kukaan ei loukkaantuisi, jos meillä ei olisi lakia loukkaantumisesta. Silloin ihmisten olisi ihan pakko kehittyä omien tunteidensa hallitsijoina, mutta laki saa ihmiset pysymään vauvoina, joilta ei vaadita minkäänlaista tunteiden hallintaa, koska lakiin on kirjoitettu, että ihminen ei itse pysty vaikuttamaan omiin  tunteisiinsa, vaan ihmisten oletetaan olevan muiden manipuloinnin avuttomia kohteita.

B, 6.11. 2019: Demlaenkelit keskuudessamme.