Ottakaa hyvät oikeamieliset opettajat huomioon, että meillä esseiden kirjoittajilla on vain 24 tuntia vuorokaudessa aikaa kirjoitella teille teidänmieluisia makeita esseitä, joista vasta tulevaisuudessa ymmärretään, mitä täällä tänään on tapahtunut, jos historiaan jää edes jälkiä meistä essiesteistä.
Savon Sanomat, 21.11. 2019: Pääkirjoitus: Itsesensuuri on pahinta myrkkyä avoimelle yhteiskunnalle - Pirkka-Pekka Petelius näyttää suuntaa, jossa eliitti päättää, mille saa nauraa.
Pirkka-Pekka Peteliuskin intoutui antamaan oman otsikkonsa äidinkielen kokeeseen.
Iltalehti, 21.11. 2019: Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi saamelaisilta – ”Sketseillä ollut haitallinen vaikutus”.
Onko anteeksipyytäminen moraalinen toimitus
Tuleeko maailmasta parempi paikka, kun ihminen pyytää menneitä tekojaan anteeksi? Eikö maailmalle riittäisi se, että ihminen itse huomaa tehneensä haitallisia tekoja, ja niin ollen hänestä itsestään on tullut parempi ihminen, vaikka hän ei tekisikään siitä isoa numeroa, kun on lopettanut kapuloiden työntämisen maailmanpyörään?
Maailman muutoksen suunta riippuu siitä, mikä on muuttunut nykyhetken ja sen haitallisen teon tekohetken välillä? Jotta voisimme varmistaa, että Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyynnöllä on ollut hänen haitallisia tekojaan poistava tai edes maukasta maailmaa miedontava vaikutus, meidän tulee arvioida muutoksen suuntaa, arvojen totuudellisuutta sekä lopuksi verrattava nykyhetken arvoja niihin korkeimpiin arvoihin, joita Suomen suvaitsevaisuusideologinen julkinen valta pitää pyhinä ja loukkaamattomina.
Arvomittari.
Onko esimerkiksi kansakunnan arvoissa tapahtunut muutosta, tai millainen vaikutus on nykyhetken yleisellä mielipiteellä ollut arvojen muutokseen? Onko yleinen mielipide aina osoitus arvojen totuudellisuudesta?
Nykyisin yleinen mielipide pakottaa ihmiset itsesensuurin, jota pakottaa yleisensyyttäjän ajojahti toisinajattelijoita kohtaan sekä poliittisten päättäjien kaikkinainen pelottelu, mitä kauheaa Suomelle tapahtuisi, jos sana olisi vapaana. Yleinen mielipide sanelee kulloisena aikakautena vain sen, mikä on nyt hyväksyttää, mutta tämän päivän arvojen totuudellisuuden ratkaisee vasta tulevaisuuden historian kirjoitus. Mutta.
Tänä päivänä ihmiset poistavat omia juttujaan netistä yleisen mielipiteen painostuksesta, joten voisiko edes tulevaisuuden historian kirjoittajat tietää, mitä nyt täällä on tapahtunut, kun heillä on käsissään ainoastaan hyvien ihmisten kaikkinainen anteeksipyttelevä hyvyys. Tietysti uskontojen pyhät kirjoitukset ovat myös tulevaisuudessa luettavissa moraalisäteilyn vahingollisessa vaikutuksessa, joka ulottuu täältä sinne asti.Ehdotan tämän kappeleen lopuksi, että Pirkka-Pekka Petelius pyytäisi anteeksi myös tukevaisuuden tutkijoilta, jotta he saisivat edes vihiä siitä, miten kauheaan umpisolmuun yltiösuvaitsevaisuus on maailmankirjat laittanut.
Koska tämän päivän arvot kumpuavat lähes hyysteerisiin mittasuhteisiin yltäneestä yleisestä mielipiteestä ja koska nämä arvot saavat ihmist tuhoamaan sitä lähdeaineistoa, josta vasta tulevaisuus näkisi, mikä on ollut oikein, niin siitä me huomataan jo nyt, että tämän päivä anteeksipyytelevä, suomalaisuutta kammoksuva ja muunmaalaisia kumartava ihmismassa arvoineen on jo tänään väärässä.
Sketseille naurajat rakastavat oman aikansa arvoja.
Voidaanko nykyhetkessä julistaa nykyiset arvot moraalisemmiksi kuin sen ajan arvot, jolloin minäkin miljoonien muiden kanssa nauroimme Pirkka-Pekan sketseille?
Pitäisikö myös naurajien pyytää anteeksi, jotta voisimme poistaa maailmasta haitallisen vaikutteen, joka tässä tapauksessa on Pirkka-Pekka Petelius 30 vuotta sitten.
Voitko tänään olla nauramatta televisiosketsille, jonka tekijät pyytävät sitä anteeksi puolen vuosisadan kuluttua? Millä, tai kenen kristallipallolla voisimme katsoa, mitä arvot vaativat ihmisiltä kymmenen vuoden kuluttua? Voitaisiinko sopia, että tästä lähtien ei kertakaikkiaan enää naureta millekään asialle, koska jo ensi vuonna yleinen mielipide on voinut joutua vielä pahemmin umpisolmuun, josta paistaa ainoastaan ylimielinen moraalisäteily, joka ei välttämätä vie kehitystä eteen päin?
Se on Korkeimman käres, sano,
Kumpi on moraalisesti korkeammalla: Sekö, joka pyytää anteeksi, vai sekö, joka ei vaadi anteeksipyyntöä antaakseen anteeksi? Miksi valtiovalta haluaa, että ihmiset olisivat moraalittomampia kuin mihin he itsestään pystyisivät? Eikö tässä kohtaan meidän tulisi lukea "Isä Meidän"-rukous voidaksemme edes siitä saada vihiä, mikä on maailmassa korkein arvo?
Se kirja, jota valtiovalta pitää pyhänä, kertoo sivuillaan eräästä puusepästä, joka Jumalan pojan ominaisuudessa opetti meille, että meillä kuuluisi olla anteeksi antava mieli; mieli, joka ei vaadi lähimmäistä matelemaan jalkojensa edessä anomassa tekojaan ja sanomisiaan anteeksi.
Tämän päivän arvomaailman mukaan ihmisten tulisi kontata muiden edessä anelemassa armoa, ja siitä huolimatta valtio kaikessa armottomuudessaan tuomitsee vääräoppisen, koska maailman arvojen mukaan kenenkään ei edes tarvitse tuntea tulleensa loukatuksi, koska suvaitsevaisuuspoliittinen valtaklikki on julistanut, että valtakunnan syyttäjän pitää jatkuvasti etsiä netistä kirjoituksia, joista hänen pitää leipänsä edestä loukkaantua.
Mitäpä, jos lainsäätäjät ennen valtiopäiville kokoontumistaan vihdoinkin lukisivat sen pyhän kirjan, jonka lukijoiden tunteita ei saa loukata edes sketseillä. Sen kirjan loppupuolelta voisi saada ideoita siitä, millaisilla arvoilla yhteiskunta voisi oikeasti kulkea sivistyksestä sivistykseen.
B, 21.11. 2019: Historiallista pohdintaa oikeuskanslerille.
B, 21.11. 2019: Oikeuskanslerin tuhkakeskiviikko jatkuu.
B, 11.11. 2019: Laki kiihottaa arvottomuuteen.
B, 7.11. 2019: Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen.
B, 6.11. 2019: Kunnian paikka ei ole laissa.
B, 6.11. 2019: Lakikokoelmasta tulossa uskonto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti