Vasemmisto institutionaalisen uhrin roolissa tuhoaa valtiota

Tämä on neljäs kirjoitus perhe-instituution puolustuspuheenvuorossa. Tässä Perheen puolustuksen puheenvuorossa kerrotaan muun muassa, että vasemmisto on institutionaalista uhriutumista, ja että feminismi pyrkii institutionaalisen uhrin loukkaamattomaan asemaan, missä rauhanuskovaiset jo ovat, koska sen ovat heille taanneet yhteiskunnallisen vallan väärinkäyttäjät ja uhrin asemassa olevat feministit yhdessä vasemmiston kanssa.

1. Perhe ja vapautettu feministi Urantian mukaan.
2. Uhriutuva ajattelu on aikamme sairaus.
3. Laasasen ajattelu koplattu evoluutioon.

Kuten edellisessä tämän puheenvuoron kirjoituksessakin jo mainittiin, niin mikään valhe ei ole niin pieni, etteikö sillä voisi pönkittää omaa uhriutumista; femisteille ei tuota mitään tunnontuskia jättää miesten enemmistö oman uhrikertomuksensa ulkopuolelle:
Ennen naisten äänioikeutta suurimmalla osalla miehiäkään ei ollut äänestysvaltaa, ja tavalliset miehet olivat vähintääkin yhtä alistettuja ja kurjissa töissä kuten sen ajan naisetkin, mutta feminismin kuuluu jättää fakat sikseen, koska muutoin uhriutuminen ei uppoaisi tietämättömiin.
Työväenluokan ja alaluokan miehet saivat demokratian kehittymisen myötä vapauden yhdessä naisten kanssa:

Wikipedia, Suomen äänioikeuden historia:"Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutettiin Suomessa valtiollisella tasolla vuonna 1906 samassa yhteydessä kun säätyvaltiopäivät korvattiin eduskunnalla. Tuolloin naiset ja myös suurin osa miespuolista väestöä saivat ensi kertaa äänioikeuden ja äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui.
YLE, 15.11. 2017: Kolumni: Sama työ – mikä palkka? Tasa-arvokiihkoilijoista fiksuimmat totuuden varmasti tietävätkin, mutta jättävät tietysti kertomatta, ei sovi uhriutumiseen:

Vapauden saanut alaluokka toimii monella tavalla samoin kuin vapaudestaan hurmaantunut feministi; Hän haluaisi yhä edelleen olla uhri ja siksi hän joutuu jatkuvasti etsimään yhä uusia tapoja uhriutua muiden edessä.

Naiset ja orjatyövoima eivät ennen muinoin kokeneet olevansa uhreja. Nykyajalle tultaessa  valistuksen ajan loogistieteellinen ajattelu hävitti taikauskoa ja puhdisti kristinuskontoa sen kaikkein typerimmistä uskomuksista ja sai lopulta 1900-luvulle tultaessa länsimaissa aikaan demokratian  alkeismuodon leviämisen koko kansan oikeudeksi.

Demokraattisesti ylös kirjoitetut oikeudet saivat alistetussa asemassa olijat ymmärtämään olleensa uhrin asemassa. Se ensimmäinen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saanut sukupolvi oli ollut alistettuna, mutta sen jälkeen yksikään sitä seuraava sukupolvi ei ole ollut uhrin asemassa muuten kuin luulotellusti. Perustuslaissa ei julisteta feministien ja vasemmiston olevan huonommassa asemassa, missä kansan lainsäätäjiksi vapaasti valitsemat kanssakansalaiset ovat. Mutta, alempi työväen luokka ja monet naiset eivät ole päässeet irti siitä, että heidän esivanhempansa ovat olleet uhreja, kun sitä ajatellaan perustuslain ja nykyisten ihmisoikeuksien kautta.

Veljessota jätti syvät arvet ihmisiin, jotka pitää pitää avionaisina, jotta ne yhä tuntuisivat tuoreilta, mutta uhriutuminen on se tekijä, joka pitää yllä niitä syitä, jotka johtivat veljessotaan. Kansalaisodassa toisena osapuolena oli tieteellisen ajattelun vapauttama kansa, joka alkoi käsittää olleensa uhrina, ja kansan vihollisen roolissa nähtiin näiden uhrien luulottelema säätyluokka.

On merkittävää, että uhriksi itsensä mieltäneet ottivat värikseen punaisen ja vihollisiaan he kutsuivat valkoisiksi. Se ei ole sattumaa, että valkoinen on tänäkin päivänä oikeassa uhrin tilassa olijoille vihollisen väri.
Punainen väri tunnetaan kautta ihmiskunnan historian uhraamisen väristä; Kun tietämätön ihminen haluaa oikeutta, hän uskoo, että vain verenvuodatuksella hän voi saada oikeutta ja armoa. Nykyään sitä kutsutaan paremmaksi väkivallaksi, joka kohdistuu valtiokoneistoon.

Vasemmiston tarkoituksena on tuhota valtio sen takia, koska vasemmisto ay-liikkeen kanssa on käynyt sotaan yrittäjyyttä vastaan, ja sitä halventamalla ei ole antanut suurelle osalle nuorisoa työpaikkaa eikä mahdollisuutta ryhtyä yrittäjäksi. Ilman yrittäjävastaista änkyrävasemmistoa kansandemokratia olisi tehnyt valtiosta hyvänpaikan kaikille rehellisille ihmisille.

Sorretun osasta nostettu kansa valitsi taistelulippunsa väriksi ihan kuin luonnostaan veren värin, koska tietämätön ihminen uskoo, että vain verta vuodattamalla hän voi saada ylemmiltään armoa ja oikeutta.
Tämä uhrin asema nähdään kaikkein suurimpana Venäjästä, joka uhrikommunismin perillisenä yhä edelleen uskoo olevansa koko muun maailman uhri ja syyttää kaikkia muita siitä, ettei Venäjä pärjää muille. Uhrin asemassa olevat eivät koskaan näe syytä itsessään, vaan he syyttävät kaikkia muita, jos heidän elämässään on risukin poikittain tiellä. Kuten Venäjä ei halua ystävyyttä länsimaiden kanssa, niin samasta syystä vasemmisto ja feministit kieltäytyvät ymmärtämästä muita, sillä rauhanuskontoon kuuluu, että vain itsellä on totuus ja kaikki muut ovat vääräuskoisia.

Uhriutujat haluavat maailmansa olevansa epädemokraattinen.
Uhriajatteluun kuuluu ottaa itselleen uhrin asema, koska ennen demokratian vakiintumista suurin osa ihmisistä oli uhrin asemassa. Uhrina olo on kirjaimellisesti uskoa sellaiseen aikaan, jota nykyään ei ole kuin jossakin epädemokraattisessa kehitysmaassa. Uhrin aseman valinnut haluaa pitäytyä jossakin keskiaikaisessa olemisen tilassa, mistä hän voi heitellä herjojaan niille, jotka yrittämisen ja rehellisen työn teon kautta ovat saaneet itselleen säällisen elämän, tai jotka muuten vaan ovat tyytyväisiä osaansa. Kari Suomalainen piirsi tästä hienon kuvan, jonka viimeinen puhekupla on tämmöinen:  - "Saakelin ämmä, .. tunnusta heti, että järjestelmä on mätä!!!"
Hankamäki, 21.11. 2017: Vasemmistolaisten vihapuhetta yliopistoissa ja kulttuurin kentillä

Feministit ovat naisia, joilla on vääristynyt käsitys ihmisyydestä.
Vasemmistolaiset  ovat oikeistolaisia, joilla on vääristynyt käsitys yrittäjyydestä.
Vasemmisto on uhrioikeistoa, kuten feministit ovat uhrinaisia.

Uhrifeminismi ja uhrivasemmisto tuhoavat sivistyksen niin yksilöstä kuin yhteiskunnastakin.
Uhriksi itseään mieltävät naiset keksivät kutsua itseään feministeiksi.
Uhrin osan valinneet miehet uskovat yrittäjyyden aiheuttaneen heille uhriolemuksen, jota he alkoivat kutsua  vasemmistolaisuudeksi.

Kun uhriksi itseään mieltävä pääsee yhteiskunnalliseen valta-asemaan -poliitikoksi, kunnallisvaltuuteuksi, humanistiprofessoriksi tai päätoimittajaksi-, niin vaikka hänellä onkin valtaa suhteessa muihin, niin uhrin roolissa hän ei koe juuri minkäänlaista vastuullisuutta. Uhriutuminen ylentää kenet tahansa fanaattiseksi toimijaksi, joka sinällään kelpaa paratiisiin, kunhan vaan muut saadaan paratiisitieltä pois.

Feministin ja vasemmistolaisen on älyttömän helppoa työntää veronmaksajien rahoja kaikkeen sellaiseen, joka ei ole yhteiskunnallisesti merkittävää. Institutionaalisen uhrin roolissa Vasemmiston perusoppiin kuuluu kaikenlainen yrittäjyyden sabotointi, ja mikä olisikaan parempi keino tuhota kuviteltua vihollista kuin käyttää verorahoja kaikkeen älyttömyyteen.
Vasemmisto ei pysty eikä halua unohtaa sitä, että satoja vuosia sitten heidän esi-vanhemmat olivat nykymittapuun mukaan uhreja, joten nyt he haluavat nähdä kaikki yrittävät pahantahtoisina orjaisäntinä, jotka pitää tuhota ennen he tuhoavat vasemmiston. Uhriajattelusta energiansa saava veljessota jatkuu vain hieman sisällissotaa hienostumeempana maailman parlamenteissa.

Vaihdetaan yrittäjien tilalle miehet, niin kaikki vasemmistosta yllä sanottu sopii sinällään feministeihin: Feministit ovat naisia, jotka urheasti uhrautuneina yhä rimpuilevat kivikautisissa poteroissaan ja yrittävät kaikin juonikkain keinoin sabotoida miehiä, joiden he uskovat olevan sydänjuuriaan myöten pahoja,  joiden ainoa halu on alistaa naiset ja kosketella heitä sopimattomasti.

Perhe-instituution puolustuspuhe jatkuu.

PS. Kirjoittaja suosittelee Seppo Oikkosen puheenvuoroa
25.11. 2017: Suomi: eurooppalaisuudesta nolla