Kerroin jo, miten suuryritykset tuhoavat talouden, mutta sama huomataan myös kauppakeskuksista; Ne tuhoavat kauppiaita mennen tullen. Kaikki suuri on erittäin tuhoisaa niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Tähän asti suuret ovat voineet selviytyä vain siksi, että ihmisten määrä on jatkuvasti kasvanut, mutta kun lopulta planeetta ei enää kestä ihmisten jakuvaa kasvua, niin tuhot tulevat olemaan valtavia. Jatkuva väestönkasvu peittää rikkaiden tuhoisuuden niiltä, jotka eivät pysty elämään suu säkkiä myöten, vaan ovat ikuisessa palkkakuopassa.
Kehitysmaat ja niiden väestönkasvu ovat rikkaiden bufferi.
Ilmaston ja merten tuhoutumisen lisäksi jopa hyönteisten tuhoutumisen syynä ovat rikkaat ja heidän aiheuttama jatkuva halpatyövoiman tarve, joka pitää yllä väestönkasvua.
Toivon totisesti, että tämä koronaviirus vihdoinkin näyttäisi rikkaille kaapin paikan; että maaillmassa ja luonnossa tärkeimpiä ja arvokkaimpia eivät suinkaan ole rikkaat, vaan hyönteiset, siivoojat, linnut, sairaanhoitajat, villieläimet, ...
Rikkaat voitaisiin poistaa maailmasta, eikä tapahtuisi mitään kastrastrofaalista, mutta poistetaan vaikka siivoojat, niin jopa rikkaat hukkuisivat paskaan. Olen tämän sanonut sen tuhatta kertaa: Kaikki palkkataulukot ovat täysin hihasta vedettyjä. Yksikään ihminen ei voi olla miljoonan dollarin arvoinen, jos meillä on siivoojia, jotka eivät edes tule toimeen palkallaan.
Talouselämä, 27.3. 2020: Postin ex-toimitusjohtajan palkkatiedoista paljastui outo 250 000 euron summa – valtionyhtiö maksoi Maliselle bonuksen ja kannustimen lisäksi salaista ”erityispalkkiota”.
IS, 1.4. 2020: Karibialle koronaa paennut viihdepohatta nostatti raivon somekuvallaan – ”Niin häpeällistä ja groteskia”:
"On irvokasta, että samaan aikaan kuin maailman varakkaampi väestö pystyy pakenemaan virusta ylellisille loma-asunnoilleen, huvijahdeilleen tai yksityisiin bunkkereihinsa, joutuvat kriittisissä työtehtävissä toimivat sairaanhoitajat, kaupanmyyjät ja muut ottamaan tartunnan riskin kamppaillessaan samaan aikaan lastenhoito-ongelmiensa kanssa."Kansa selviytyisi vuosikausia ilman poliitikoita, mutta se kansakunta päätyisi hyvin nopeasti kehitysmaaksi, jos sillä ei ole sitä kansaosaa, joita poliitikot joutuvat koko ajan paimentamaan, että se köyhä väestö tuottaisi rikkaille mahdollisimman suuren rahasadon.
Poliitikot ovat jatkuvasti peittäneet silmänsä kaikkein suurimmalta ongelmalta; väestön kasvulta. Viisas johtaja etsisi ratkaisun sille, miten kansakunta päätyisi stabiiliin tilaan; että esimerkiksi kansakunnan väkiluku pysyisi jatkuvasti samana. Esimerkiksi Suomen kokoisen valtion optimimäärä ihmisiä olisi viisisataatuhatta. Kun se olisi määritelty, niin sitten huolehdittaisiin siitä, että rikkaille ei anneta yhden yhtäkään halpatyöläistä, vaan kaikki ihmiset saisivat vauvasta asti toteuttaa vain itseään, eikä ketään vaadittaisi loppuiäkseen rikkaiden tai köyhien holhoojaksi.
b, 23.5. 2019: Logiikka ja pienet asiat.
b, 15.5. 2018: Kuka antoi poliitikoille luvan olla ahneita?
b, 13.4. 2017: Poistetaan rikkaat maailmasta.
b, 21.8. 2016: Arvoista, palkoista ja geeneistä.
6 kommenttia:
Hyvä on, olet ansiokkaasti tunnistanut ja kuvannut ongelman. Hyvä ystävä, se vain ei riitä. Pohdi myös sitä, miten ongelma ratkaistaan tai miten siitä päästään eroon. Toki tiedän, ettei se ole lainkaan helppoa. Mutta sillä pohdinnalla olisi oikeasti merkitystä.
vastaus 1
Minulla on lähinnä utooppisia ajatuksia, joiden toteuttaminen vaatisi laajan yhteiskunnallisen tiedostuksen ihmislajin lukumäärän vaikutuksista kaikkeen. Ensinnä haluan, että jokainen tiedostaisi palkkataulukoiden olevan täysin rikkaiden itsensä rustaamia, joilla ei ole mitään tekemistä ammattien todellisen arvon kanssa, kuten juuri nyt se tiedetään, että kehittynyt yhteiskunta ei selviäisi ilman siivoojia, rekkakuskeja, vartijoita,...
Palkkataulukot periytyvät kaukaa menneisyydestä, missä ihmiset pakotettiin hirvittävien rangaistusten uhalla noudattamaan kyselemättä shamaanien ja pappien käskyjä, koska muutoin seurauksena olisi ollut joku tulva tai salamanisku päähän.
Sieltä tuhansien vuosien takaa tuli se käytäntö, että kaiken maailman pelottelijoille piti kustantaa ilmainen elämä. Nykyisellään me huomataan, että shamaanien perilliset, poliitikot, pystyvät edelleen johtamaan ihmisiä vain pelottelulla.
Kymmeniä tuhansia vuosia sitten leirinuotioille jäi aina se pelokkain mies, joka kertoi kauhu-uniaan, mitä kaikkea metsästäjille voisi tapahtua, jos leirinuotioille jäänyt pelkuri ei saisikaan hirven parhainta paistia. Kaikki papit ja nykyajan poliitikot ovat noiden esihistoriallisten aikojen pelkureiden jälkeläisiä ja juuri nuo entisaikojen pelkurit ovat syypäitä nykyisiin palkkataulukoihin, missä yhteiskunnalle kaikkein arvottomimmat henkilöt saavat itselleen kaikkein helpoimman elämä. Rikkaat ovat tämän päivän pelkureita, jotka kivikauden shamaanien tavoin pelottelevat yhä edelleen ihmisiä, mitä kamalaa koko maailmalle tapahtuisi, jos rikkaat eivät eivät saisi yhteisen kakun parhainta palaa, rikastuisi kaikissa olosuhteissa.
Ihmiset eivät halua ajatella palkkataulukoiden alkuperää, koska he tietävät epigeneettisesti, että rikkaat käskyttäisivät valtion väkivaltakoneiston paputtamaan kansalaisia, jos kansan keskuudessa alettaisiin kysellä perimmäisiä kysymyksiä. Niinpä köyhät ja halpatyöläiset eivät juurikaan pysty ajattelemaan, mitä sellaista arvoa poliitikoilla olisi, jota ei olisi kellä tahansa muulla ammattilaisilla.
vastaus 2.
Edellä vihjaisin, että vastaus nykypäivään pitää kaivaa sieltä, mistä ei ole saatavilla muuta kuin inhimillisen elämän lainalaisuuksia. Mielestäni ei ole epäillýstäkään, että politiikka on uskonnon seuraava vaihe ja uskonto syntyi shamaanien pelotteluista. Hallitseva luokka pysyy hallitustuolissaan vain niin kauan, kun se onnistuu pelottelemaan ihmisiä vakuuttavammin.
Jotta ihmiskunta pääsisi pelin seuraavalle tasolle, niin sen pitäisi pystyä jollakin tavoin pääsemään eroon pelon politiikasta, eli siitä politiikasta, joka pelottelee ihmisiä kaikkein kamalammin. En näe mitään muuta keinoa pelon politiikan hävittämiseen kuin se, että poliitikoilta riistetään asema rikkaiden keskuudessa. Pelon politiikka jatkuu tasan niin kauan, kun poliitikoiden asemaa rikkaina ei millään tavoin kyseenalaisteta.
Katastrofaaliset kriisit ovat ainoa keino, joilla ihmisten silmät voidaan avata. Juuri nyt ja näinä päivinä miljoonat ihmiset tajuavat, että poliitikot ovat yhteiskunnille valtavan paljon arvottomampia kuin vaikkapa siivoojat, puhumattakaan sairaanhoitajista.
Mitäpä yhteiskunnalle tapahtuisikaan, jos syntyisi kansalaismielipide, että poliitikoille ei voi kuulua kuin korkeintaan sen verran, mitä he ovat valmiita antamaan kaikkein heikommassa asemassa oleville? Se merkitsisi sitä, että poliitikoiksi ei enää koskaan pyrkisi sellaiset, jotka haluavat ensisijaisesti parantaa omaa talouttaan ja maksattaa veronmaksajilla ylivelkaantuneisuuttaan.
Pidetään mielissä, että suuri osa valituista "kansanedustajista" on korviaan myöten veloissa. Ajatellaan sitä, mitä poliitikko meluummin ajaa silloin, kun hän tietää, että hän voisi selvitä veloistaan helpolla, kun hän kannattaisi etupäässä rikkaita hyödyttäviä lakeja.
On jo psykologisesti mahdotonta, että ihminen voisi ajatella objektiivisesti, kun hänellä on jopa satoja tuhansia euroja velkaa. Huomataan, että ei ole sellaista poliitikkoa, joka olisi ensisijaisesti kansanedustaja. Sen sanoo jo se, että ei ole yhtäkään poliitikkoa, joka ei julistaisi olevansa tietyn ideologian puolesta puhuja.
Jotta me voisimme saada täysin puolueettomia ihmisiä, niin siihen on siis vain yksi ainoa keinoa; yhteiskunnan enemmistön pitää julistaa, että kansakunnan palvelijoille kuuluu korkeintaan palvelujan palkka!
Poliitikot itse juhlapuheissaan julistavat, että he ovat palvelijoita. Mutta he uskovat olevansa herroja herrojen joukoissa. Tuo on niin irvokas uskomus, etten pysty ymmnärtämään, miten ihmeessä ihmiset eivät tajua, että poliitikoista ei voida saada objetiivisia päättäjiä mitenkään muutoin kuin antamalla heille juuri se, mitä he juhlapuheissaan sanovat olevansa; palvelijan palkka.
vastaus 3
Kun kansanedustajaehdokkat tietäisivät, ettei heille ole luvassa kuin palvelijan palkka, niin silloin kansanedustajiksi pyrkisivät vain oman elämänsä talousnerot.
Tiede on jo todistanut, että köyhät ovat talousneroja; he pystyvät elämään onnellista elämää dollarilla päivässä. Sitä vastoin yksikään rikas ei pysty elämään vaatimatonta elämää, koska rikkaana oleminen ei vaadi minkäänlaista taloudellisuutta. Vaatimattomuus on viisautta. Rikkaus ei vaadi minkäänlaista viisautta, vaan se vaatii vain sen, että rikkaalla on veloissaan olevia poliitikkoja, jotka luulevat päässeensä rikkaiden joukkoihin.
Rikkaat ovat täysin pihalla taloudellisuudesta; Vain vaatimaton ihminen on taloudellinen, eli tietää, mitä talouden hoito vaatii.
Vaatimaton ihminen ei voi olla minkään ideologian kannattaja, koska hän ei voisi olla vaatimaton, jos hän toimisi jonkun ideologian määräämänä. Tästä seuraa se, että kun vain poliitikot paalutettaisiin myös palkalla palvelijan asemaan, niin silloin me päästäisiin eroon kaikista ideologioista, jolloin ainoa yhteisiä asioita perustava järki olisi vailla minkäänlaisia intohimoja mihinkään puolueellisuuteen.
Ihmiset haluavat uskoa ideologioihin vain sellaisessa maailmassa, missä he uskovat ideologiaan uskomisen seurauksena saavansa paikan vihreällä oksalla. Kun meillä olisi poliitikkoina pelkästään vaatimattomia ihmisiä, niin silloin koko yhteiskunnan läpäisisi usko ensisijassa omiin kykyihin päästä tulokselliseen elämään, kun vain ei vaadi ketään olemaan alemmassa asemassa, eli halpatyöläinen. Rikastuminen tai rikastumisesta uneksiminen on mahdollista vain siellä, missä ihminen haluaa pitää muita halpatyövoimana.
VASTAUS 4.
Uskon, että kun vain poliitikoiksi saataisiin oman elämänsä talousneroja, vaatimattomia ihmisiä, niin silloin he eivät pystyisi tekemään sellaista politiikkaa, joka nykyisellään kasvattaa tuloeroja ja virroottaa kaiken varallisuuden virtaamaan vain muutamille yksilöille. Yksikään suomalainen nykypoliitikko ei ole viaton sille, että maailman varallisuudesta suurin osa on muutaman ihmisen hallussa.
Vaatimattomuus on perimmäistä ideologiaa, joka ei vaadi minkäänlaista puolueellisuutta, vaan ainoastaan viisautta. Yksikään ihminen ei voi olla vaatimaton tyhmänä. Näin nähtynä se on äärimmäistä typeryyttä valita poliitikoiksi sellaisia, jotka eivät pysty ajasttelemaan laveasti, eli miten oman elämän talous ei vaadi mitään muuta kuin poikkipoliittista ajattelua, eli täysin puolueetonta järkeilyä.
Vaatimattomuus on täydellistä puolueettomuutta, jota ohjaa vain kosminen järki. Me saataisiin helpolla yhteisten asioiden hoitajiksi äärimmäisen järkeviä ihmisiä, kun vain määrättäisiin, että he eivät saa kuulua herrojen luokkaan. Ja kun yhteisiä asioita hoitaisivat vain sellaiset, joilla ei ole edes mahdollisuuksia ahneuteen, niin silloin heidän päätöksensä olisivat automaattisesti kokonaisuuden huomioon ottavia. Kokonaisuuden tajuaminen ei onnistu niitä, jotka ovat huolissaan veloistaan. Vaatimattomuuteen kuuluu myös se, ettei silloin olla huolissaan, miten selviytyä, koska muutoinhan ihminen ei voisi olla vaatimaton, jos hänellä olisi rahahuolia.
Vaatimattomuus vaatii ihmistä olemaan yleisnero; jos hän ei saa vaikkapa salaattia, niin silloin hän hän istuttaa salaattia, jos vaatimaton ei saa linnaa, niin hän rakentaa sen omin käsin, eikä vaadi satoja ihmisiä uhraamaan elämänsä mokoman takia. Kun kansakunnan johtajat pystyisivät itse rakentamaan vaikka talonsa, niin silloin kaikki muut kansalaiset olisivat paljon paljon vapaampia rakentamaan omia juttujaan. Ja kun kun kukaan ei vaatisi ketään muuta tekemään työtä toisen puolesta, niin silloin maailmassa ei olisi mitään tarvetta minkäänlaiselle hyväksikäytölle. Mutta.
Me emme pääse tuollaiseen maailmaan niin kauan, kun nämä nykyiset poliitikot luulevat olevansa hyviä siksi, että heittävät helikopterirahaa ja käytettuyjä vaatteita kehitysmaihin, jolloin kehitysmaiden ihmiset luulevat, etei heidän tarvitse edes yrittää sivistyä, koska länsimaiden ylimoraaliset ihmiset eivät tajua, että korkeinta hyvyyttä on siinä, kun antaa toiselle mahdollisuuden käyttää itse omia aivojaan. Todellinen rakkaus on siinä, että pitää toista tasavertaisena, eli ei anna toiselle lahjaksi mitään sellaista, jonka toinen voi itse tehdä, vaikka kuinka alkeellisin välinein.
Tahdoin vain sanoa, että ihmiskunta ei voi selvittyä näillä nykyisillä talousopeilla ja ideogioilla. Nykyiset talousoppineet eivät tiedä taloudenhoidosta yhtään mitään, joka huomataan siitäkin, että kaikki talousoppineet uskovat, että valtion ei kuulu toimia samalla tavalla kuin viisaan ihmisen:
Näinä päivinä taas kerran teroitetaan, että ihmisellä pitäisi olla vähintään kolmen kuukauden palkka säästössä. Minä vaadin, että valtiolla pitää olla vähintään seitsemän vuoden budjetti säästössä, koska muutoin on täysin idoottimaista puhua huoltovarmuudesta.
Lähetä kommentti