Tänä aamuna kuitenkin heräsin kesken univideon katselun. Tai en tiedä, vaikka olisin ehtinytkin katsella videon loppuun, koska taisin kuolla siinä videossa.
Lapsesta asti olen jokseenkin säännöllisesti nähnyt unessa videokuvaa atomisodasta. Monesti se on vain pommi- ja hävittäjäkoneiden lentoa korkealla taivaalla kohden itää. Mutta silloin tällöin näen ydinpommin putoavan aivan lähelle minua; samaan kaupunkiin, missä asun.
Muutama tunti sitten katselin univideota, jossa hävittäjäkone syöksyi maahan. Jotenkin tiesin videon käsikirjoituksen ennalta ja ymmärsin, että ydinpommikone on jostain syystä vaikeuksissa. Odotin ydinpommin räjähdystä heti, kun kone oli tippuessaan hävinnyt kerrostalojen taa näkyvistä. Ja niinpä sieltä nousikin välittömästi valtava pilvipatsas.
Sen verran kaukana pommi räjähti, että tunsin vain paineaallon. Sen jälkeen aloin kiireesti latomaan selkäreppuun kaikkea selviytymisen kannalta välttämätöntä. Avasin välittömästi myös vesihanan ja täytin kaikki löytämäni vesiastiat. Ajattelin, että on hyvä laittaa saastumatonta vettä astioihin, jos joku sattuu sitä vielä tarvitsemaan.
Etsin sitten vielä kevyttä muovipulloa, jonka ottaisin mukaani. Löysin samoin pienen desifiointipullon, joka katselemassani videossa sujahti myös selkäreppuun.
Sadeviittaa en löytänyt ja sitä harmittelin, kun videossa painelin ulos. Ulos mennessä ehdin vielä harmitella sitäkin, etten ollut kuunnellut säätiedostusta, tietääkseni, mistä päin tuuli kävi. Ulospäästyäni katsoin sinne päin, missä pommi räjähti. Näin vain suunnattoman suuren mustan seinämän.
En ehtinyt ottaa montaakaan askelta, kun alkoi tihkusade. Yritin juosta niin lujaa kuin pystyin lähimmän rakennuksen suojaan, mutta sade muuttui hetkessä täysin mustaksi mutavelliksi, joka ikään kuin romahtaa niskaan. Tunnen tukehtuvani siihen sateeseen. Sitten kaikki on ohi.
Herään. Ei mitään paniikkia. Aloin taasen miettimään, mikä mahtoi laukaista tuollaisen unen jälleen kerran. Eilen ei ollut uutisissakaan mitään sellaista liipaisijaa. Eikä radio yle-puheineen ollut päällä, vaikka se usein pulputtaakin läpi yön. En ollut muinakaan pommiunikertoina päässyt selville, mikä sellaisen laukaisee. Tiedän vain sen, että olen viiskyt-luvun lapsi, jolloin me lapset saimme kasvaa ydinpilvien varjoissa; joka puolella paukkui ydinpommeja ja radiossa puhuttiin ydinlaskeutumista kuin säätiedotuksista.
Atomiunivideot ovat aina sellaisia, että niissä on toden tuntu. Tällä kertaa todentuntu oli vieläkin selvempää, kun siihen liittyi vielä haju- ja makuaistimukset. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun menin ulos, niin haistoin selvästi ikään kun joku sähkölaite olisi palanut. Sähköä oli selvästi ilmassa. Se sateena tullut mutavelli taasen maistui erityisen pahalle. Siitä pystyi helposti päättelemään, etten katsonutkaan videota, vaan se oli vain unielämää. Päivävideoista puuttuu nimittäin vielä haju.
Toivon todella, että näkemäni unet pysyvätkin rajan tuolla puolen. Täytyy tänään mennä ostamaan hengityssuojaimia. Reppuun sopiva muovipullojakin olisi hyvä olla keittiön kaapissa.... hmmmm... sadeviittakin olisi hyvä olla olemassa, jos alkaa satamaan...
Päivitys 1.1. 2014:
Satuin sitten seuraavana iltana näkemään Ville Haapasalon "Suomensukuiset kansat 30 päivässä"-elokuvan Teemalta. Osassa 9/10 sitten tuli tuo hantimansin kulttuesine. Kuten niin monesti aiemminkin, huomasin heti kuvan nähtyäni, että olin nähnyt enneunen, vaikka en hitto soikoon millään pysty käsittämään, miksi hittossa mun pääni sisälle on päässyt tuollainen kuvatus. Ei minkäänlaista aavistustakaan, miksi ja mitä varten olen voinut etukäteen unessa nähdä tuon kuvatuksen.
Sitten on ne monet atomipommiunet. Viimeksi joulun aikoihin näin taas, kun Helsinki tuhottiin pommilla. Mieleni kuitenikin vääristää unia pahasti, joten ehkäpä nekin enteet viittavat johonkin muuhun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti